Miksi Jumala loi ihmisen?

että kun kysyin, tunnetko Sonya kiusauksia, niin tuo sana kiusaus on tässä yhteydessä aika huono sana, koska tunsihan Jeesuskin kiusauksia vaikka eli täydellisen elämän.



Tarkoituksenmukaisempi sana olisi, joudutko koskaan syntiin? Ajatteletko koskaan pahaa lähimmäisestäsi tai tunnetko epäilyksiä tai esim. kiroiletko koskaan.

meikämami:

Tämä onkin tärkeä ja keskeinen asia uskonelämässä. Ihan hyvä että tuli puheeksi!

***Siksi mä ehkä halusinkin " takertua" tähän.

Kun ihminen uudestisynnyttyään/uskoon tulonsa jälkeen ymmärtäisi ja tietäisi asemansa Kristuksessa, meidän kristittyjen joukko kasvaisi huimaa vauhtia, ja elämämme tässä maailmassa olisi paljon voitokkaampaa. Tuntuu, että varsinkin täällä Suomessa uskoontulosta on tehty kamalan vaikeeta ja kaavamaista. Ja että kun tulet uskoon, niin elämäsi on edelleen vaikeeta ja oikeestaan mikään ei muutu.. Joudut monista asioista luopumaan jne. Mun mielestä uudestisyntyminen on hienoin ja mahtavin juttu mitä maa päällään kantaa, je sen seuraamukset vielä mahtavammat:)

Lutherin sanoin: " Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän. Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen. Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan. Pyhä Henki herättää meissä halun täyttää Jumalan tahtoa ja seurata Herraamme Kristusta. Usko yhdistää meidät Kristukseen"

***Uudestisyntymisessä alkaa jokapäiväinen taistelu syntiä vastaan. Mitähän Luther mahtaa tällä tarkoittaa.. Kuinka sä ymmärrät tuon kohdan?

Ihmisessä on kaksi " ulottuvuutta" : hengellinen ja lihallinen, eli ruumiillinen, ihnihimillinen, tai miksi sitä ikinä nimitämmekin. Kun ihminen syntyy uudesti, hän syntyy nimenomaan hengellisesti uudesti. Eli hän on hengellisessä mielessä puhdas ja aivan yhtä pyhä kuin Kristus itse oli.

Mutta ihmisessä on yhä vielä tämä lihallinen osakin. Emme me siitä pääse niin kauan kuin täällä elämme. Ja kun ihminen uudestisyntyy, tällä uudella ihmisellä ja vanhalla ihmisellä alkaa sota. Vanhasta ihmisestä, eli lihasta, nousevat ihmisen kiusaukset ja synnit. Sanoohan Paavalikin, että " Kuka minut päästää tästä kuoleman ruumista" , ja " Sitä hyvää mitä tahdon, en tee, ja sitä pahaa mitä en vihaan, minä teen" (ei mennyt nyt ihan sanatarkasti mutta jota kuinkin noin.)

***Niin, meidän liha ei koskaan pyhity. Hoksasin justiin, että sitä olet tainnut koko ajan ajaa takaa:) Samaa mieltä mä olen myös. En vain ole tainnut tuoda kantaani esiin. Mä vaan pidän sitä asiaa, että mulla on UUSI ELÄMÄ, niin paljon tärkeenpänä ja mahtavampana:) Se on vaan unohtunu.

Eli me olemme samaan aikaan pyhiä ja syntisiä. Jumalan edessä Kristuksen kautta pyhiä, mutta itsessämme vielä syntisiä. Siksi tunnemmekin joka päivä, että TARVITSEMME Jeesusta. Ja joka päivä meidä tulee ristiinnaulita vanhaa sisällistä vanhaa ihmistämme Kristuksen kanssa, joka on sama asia kuin uskoa, että vaikka olen syntinen, olen pyhä. Kristuksen ansiosta.

***Ymmärrän pointtisi ja olen ehkä samaa mieltä..(?)

Eli meidän tavoitteemme on kuollettaa omat halumme ja himomme (liha) niin että Kristus saa meissä enemmän valtaa. Siis että henki ottaa yliotteen lihasta. Eikö?

" Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa, ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa.." Gal 2:20

Saanko kysyä, mitä suuntausta edustat?

***Olen upotuskasteella käynyt kristitty:) Entä sinä? Taidat olla ollut paljon kauemmin uskossa kun minä. Mä olen vielä ihan vastasyntynyt:) On ollut tosi kiva jutella kanssasi! Mä ainakin olen saanut paljon tältä keskustelulta!

Ymmärrän pointtisi:) Tottakai. Eihän se liha koskaan pyhity;)

Mutta, kun minä ymmärrän sen, etten koskaan voi olla täysin synnitön omassa lihassani, ja että Kristus asuu minussa ja Hän eli täysin synnittömän elämän ja otti minun tuomioni.. Whoa! Oikeesti, kun sen tajuaa, että kertakaikkiaan- Kristus on kantanut tämän (ja tämän ja tämän jne) syntini jo ristillä. Miksi minä niitä enää vellon ja vatvon:)

Joka päivä pienempi ja pienempi synti alkaa tuntumaan suuremmalta ja suuremmalta.. Kristus saa enemmän valtaa minussa. Joo- aina sitten tulee uusia ja uusia juttuja, mutta Kristus kuitenkin valtaa sisintäni niin, että minä vähenen ja Hän minussa kasvaa!!! Olen siis kuolemassa:)

Voi tota Jumalan armoa!!!

meikämami:

Tarkoituksenmukaisempi sana olisi, joudutko koskaan syntiin? Ajatteletko koskaan pahaa lähimmäisestäsi tai tunnetko epäilyksiä tai esim. kiroiletko koskaan.

Tosta uudestisyntymisestä kun nyt ollaan puhuttu-

Jos vihollinen yrittään muistuttaa sua sun menneisyydestä, muistuta sä sitä sen tulevaisuudesta;)



Vaikkei sillä JEESUKSEN NIMESSÄ ole meihin enää mitään valtaa, koska se on voitettu!!!



Terv. sisaresi Kristuksessa

Joo, juuri sitä ajoin takaa, että liha ei meissä koskaan pyhity. Olemme siis asiasta samaa mieltä :) Toi on hyvä asia, että ajattelee paljon enemmän Kristuksen työtä, kuin omaa syntisyyttään. Itseni pitäisi ottaa esimerkkiä, valitettavasti olen luonteeltani vähän pessimistisyyteen taipuvainen. Kun osaisikin kiittää ja ylistää enemmän! Mutta niinhän Raamattukin sanoo, että se, joka enemmän sai anteeksi, myös rakastaa enemmän. Enkä nyt tarkoita ollenkaan sitä, että olisin jotenkin vähemmän syntinen kuin Sinä, tarkoitan vain että sinulla ei varmasti ole ollut helppoa nousta huumehelvetistä ja kun Jumalan armosta vapauduit siitä, osaat varmasti rakastaa Herraasi ja kiittää häntä paremmin kuin minä. Minä nimittäin olen syntynyt uskovaiseen kotiin ja tavallaan " kasvanut" uskoon. Tietysti olen kokenut uudestisyntymisen, mutta en ehkä niin voimakkain tuntein kuin esimerkiksi sinä.



Minä olen luterilainen kristitty ja kuulun esikoislestadiolaiseen seurakuntaan. En koe kyllä olevani mikään " standardi" lestadiolainen, joten mielelläni kutsuisin itseäni ihan vain kristityksi tai uskovaiseksi. Kun sanoo olevansa lestadiolainen, ihmiset heti leimaavat että aijaa, sinä et siis saa katsoa televisiota, etkä käyttää ehkäisyä jne. Mutta usko ei ole sitä, ettei saa tehdä sitä tai tätä - usko on sydämen asia. Siksi en mielelläni puhuisi heti ensimmäiseksi noista lestadiolaisuuden " tunnusmerkeistä" .



Joo, olen varmaan ollut ainakin muutaman vuoden kauemmin uskossa kuin sinä. Ehkä siksi minulle on tullut " arki" mukaan kuvioihin ja on tajunnut, että ei usko aina ole mitään ruusuilla tanssimista, vaikka itsessään se onkin ihana asia. Joten älä sinäkään pelästy, jos joskus tunteet ei olekaan yhtä korkealla kuin nyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi Jeesukselle yhtään sen vähemmän rakas kuin nyt. Oikeastaan, silloin kun tunteet ei ole niin hyvät, sitä uskoa eniten tarvitaankin. Mutta nauti rauhassa " ensirakastumisesta" , äläkä vielä mieti tulevia!!! Minustakin oli mukava keskustella!



terveisin myös sisaresi Herrassa.

Vaikka olenkin vielä vastasyntynyt, niin olen oppinut ja myös itse kantapäänkin kautta todennut, että tunteilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa:) Vähän ehkä radikaalisti sanottu, mutta tarkoitan sitä, että monesti meillä tunteet sanelevat enemmän meidän elämää kuin usko. Eikä sen pitäis olla niin. Mä tiedän monia ns. " tunnekristittyjä" , jotka eivät pysty nauttimaan Jumalan Sanaa sellaisenaan kuin se on, koska ei yhtään tunnu siltä, mitä Jumalan Sana sanoo. Se on tosi surullista. Esimerkiksi vaikka mulla ei olis yhtään pyhä olo, niin silti mä olisin pyhä koska RAAMATTU NIIN SANOO. Tai, vaikka musta tuntuis kauheen sairaalta niin silti " ...hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes 53:5

Jos Jumalan Sana sanoo, että minut on vapautettu vihollisen kahleista, niin minut on vapautettu vihollisen kahleista, näytti olosuhteet mitä tahansa. Itseasiassa olen kuullut Raamattuun perustuvaa opetusta myös siitä, että uudestisyntynyt kristitty elää ns. aistitiedon yläpuolella eli viis veisaa siitä miltä näyttää tai tuntuu. Vain sillä on merkistystä mitä JUMALAN SANA sanoo. Mitä ajattelet sellaisesta? Jos nyt enää jaksat mun kanssa näistä keskustella:)

Ja meikämami- sinä voit saada takaisin ensirakkautesi Jeesukseen!!! Se on parasta mitä olla voi! Sitä voi vaalia joka päivä niin ettei se koskaan lakkaa kukoistamasta, vaan saat aina ja ikuisesti olla umpisen rakastunut mestariisi:)

meikämami:

Joten älä sinäkään pelästy, jos joskus tunteet ei olekaan yhtä korkealla kuin nyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi Jeesukselle yhtään sen vähemmän rakas kuin nyt. Oikeastaan, silloin kun tunteet ei ole niin hyvät, sitä uskoa eniten tarvitaankin.

Kysymykseni oli miksi JUMALA loi ihmisen, mutta täällä puhutaan vain Jeesuksesta... no ei se mitään *hymy*



Jumala ei tarvitse meitä, me tarvitsemme Jumalaa. Jumala loi meidät ainoastaan yhdestä syystä, palvomaan Häntä, Yhtä Jumalaa. Näin opettaa islam.

1. Moos. 2:4-8



4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,

5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,

6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

7 Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.



***Tässä vaiheessa Jumala oli luonut eläimet, maan ja vuorokauden. Tämän kohdan mukaan Jumala teki ihmisen viljelemään maata ja pitämään tekemästään maasta huolen.

Matt. 16:



13 Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: " Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"

14 Niin he sanoivat: " Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista" .

15 Hän sanoi heille: " Kenenkä te sanotte minun olevan?"

16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: " Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" .

17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: " Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.

19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."



***Tässä Jeesus kysyy, mitä yleensä kirjanoppineet ja muut vastaavat ihmiset ajattelevat hänen olevan. Opetuslapset sanovat kaikkea sitä, mitä yleensä ihmiset ovat eli profeetta yms. Sen lisäksi Jeesus, mitä opetuslapset ovat hänestä oppineet. He sanovat hänen olevan Kristus ja sen Jeesuskin myöntää eli hän myöntää itse, että on paljon enemmän kuin ihminen: Kristus, elävän Jumalan poika.



Jeesuksen syntymä:

Matt. 1:



18 Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.

19 Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.

20 Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: " Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.

21 Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."

22 Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:

23 " Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel" , mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.

24 Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä

25 eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.





***Tässä Joosef saa tiedon, että Marian lapsi tulee olemaan Immanuel = Jumala kanssamme. Eli Jeesus on maan päälle tullut Jumala.



***Ensimmäisessä kohdassa Jeesus myöntää, että hän on enemmän kuin ihminen (enemmän kuin profeetat jne.) ja toisessa kohdassa hän on maan päälle tullut Jumala. Jumalan ja ihmisen välissä ei ole enää ketään, joten seuraava askel ihmisestä on Jumala. Toisaalta Joosefin näkemä uni vahvistaa sen, mitä Jeesus itsekin itsestään on myöntänyt.

Tottahan toki jaksan sinun kanssasi keskustella :) Mietin vain, herättääkö ärtymystä kun tää meidän keskustelu ei oikeastaan enää liity aloitaukseen millään tavalla. Voishan tästä tehdä vaikka omankin aloituksen...?



Joo, kyllä, juuri noin se menee kun kirjoititkin noista tunteista! Amen. Mäkin olen elämässäni joutunut kantapään kautta huomaamaan, ettei tunteilla ja uskolla ole mitään tekemistä keskenään. Mulla oli aika rankka epäilyvaihe jossain vaiheessa, tunsin että multa loppui usko, rakkaus, katumus, ihan kaikki. Minulla ei ollut MITÄÄN. Onneksi kuitenkin Jumala oli uskollinen, eikä hylännyt minua vaan osoitti Sanallaan, että minun on silti uskottava, vaikka tunnen itseni ennemminkin Jeesuksen viholliseksi kuin hänen ystäväkseen. Jos halusin pelastua, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa juuri sellaisena kuin itseni tunsin. Tämä ei ollut minulle helppoa uskoa, se jouduttiin takomaan paksuun kallooni :)



Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Nyt epäilyt ovat pikkuhiljaa siirtyneet sivummaksi ja olen taas saanut kokea tuota rakkauttakin. Se on ihanaa! :)

Anteeksi vaan. Mulla kävi aiemmin mielessä tuo oman aloituksen tekeminen, mutta se sitten jäi. Ei ollut tarkoitus lähteä harhailemaan:) Olen vielä niin uusi palstailija, ettei taida olla " säännöt" vielä ihan selkeet:)

meikämami:

Mietin vain, herättääkö ärtymystä kun tää meidän keskustelu ei oikeastaan enää liity aloitaukseen millään tavalla. Voishan tästä tehdä vaikka omankin aloituksen...?