Luuletteko että jos monta vuotta yrittää lasta

epärealistisia kuvitelmia voi myös olla naisella joka tuli ekasta kierrosta raskaaksi. Itsellä pitkä lapsettomuus takana ja nyt kaksi vuotta äitin, eikä omat kuvitelmani olleet mitenkään epärealistisia. Vaikeatahan se on kuvitella mitä äitiys on ennenkuin itse on äiti.

ja yrityksen jälkeen. Voin tulla sitten kertomaan ;) Mutta vakavasti; nyt tuntuu siltä, että äitiydestä on turhankin pessimistinen olo. Varmaan paljolti myös jännitystä ja pelkoa. Mutta kun pitkän yrityksen ja hoitojen jälkeen on äidiksi tulossa, on koko raskaus ja yritysajasta vähän huono maku, kun ei mikään ole tullut helposti ja luonnostaan. Vähän vaikea selittää, mutta asia on minulla vähän päinvastoin kuin esitit. En idealisoi äitiyttä ja rakentele vaaleanpunaisia pilvilinnoja juuri lapsettomuuden takia.



Mutta kuten joku totesi, sen tietää vasta sitten kun on äiti.

Voi olla, että kauan lapsettomuudesta kärsinyt on ehtinyt pohdiskella äitiyden eri puolia tarkemmin...en usko, että on pilvilinnoja, kun ne on jo viety moneen kertaan. Ehkä joillekin pitkään lapsettomuudesta kärsineille voi tulla ajatus, ettei saisi valittaa lapsenhoidon rankkuudesta/univelasta tms...että pitäisi olla kiitollinen aina vaan.

että koko elämä alkaa pyöriä sen lapsettomuuden ympärillä, muu elämä, työ, ystävät, perhe, puoliso jne. jää hoitamatta sen lapsettomuuskipuilun takia, voi tulla vaikeuksia.

7, juuri näin. ex-lapsettomana tunsin juuri näin, ettei mulla ole oikeutta valittaa mistään.

Voi siis pitää paikkansa.

mutta kyllä se sitä yhtä ja samaa vyyhteä on. Tällaisia tapauksia on tuttavapiirissä aika monta ja mitä huonommin se muu elämä on tullut hoidettua, sitä lujemmin ladataan odotuksia siihen lapseen ja äitinä oloon.



8

Luulisin, että useammalla meistä on varsinkin, jos olet tulossa äidiksi ensi kertaa:) Ei sillä ole mielestäni mitään erityistä tekemistä asian kanssa, että olet kärsinyt lapsettomuudesta.



Itse en suunnitellut mitenkään etukäteen, millaista elämä on sitten vauvan kanssa. Ainoastaan luulin sen olevan helpompaa, kun se käytänössä oli. Naureskelimme tässä miehen kanssa, että vauva-aika meni kuljettaessa pientä nyyttiä mukanamme jonnekin, joka ei kommunikoinut mitenkään ja emme oikein tienneet, että miten siihen suhtautua tai emme kokeneet suurta kiintymystä, rakkautta. Nyt vasta riemuitsemme joka päivästä kommunikoivan taaperomme kanssa ja sydän on pahtua onnesta, kun saamme todistaa hänen viisauttaan, kekseliäisyyttään..tunnemme suurta rakkautta:)



Tarinan opetus, ihmiset ovat erillaisia ja suhtautuvat eri asioihin eri tavalla:)