Mitä sanoisit 29-vuotiaalle itsellesi?
Elämässä kaikki ihan hyvin, mutta jonkinlainen pohdinta alkanut lisääntymään sen suhteen, että mitähän tällä elämällä haluaisi tehdä.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, on korkeakoulututkinto ja mukava avomies. Ystäviäkin sopivasti. Olen seikkailunhaluinen ihminen ja olen alkanut hieman katumaan, että parikymppisenä ei tullut otettua enemmän riskejä, vaikka korona toki tuli sekoittamaan minusta riippumatta suunnitelmia.
Kaipaisin siis yleisesti elämänohjeita ja -viisauksia hieman vanhemmilta, että mitä sanoisitte tämän ikäiselle itsellenne. Uskon, että tulevaisuus tuo tullessaan paljon kiinnostavia juttuja, mutta ehkä se kolmikymppisen tuleva elämä hieman jännittää ja suunta (vielä) hieman hukassa. :)
Kommentit (57)
Menestyminen Suomessa on luokkakysymys.
Älä turhaan huhki määräänsä enempää, ei maailma sen valmiimmaksi tule. Tehot puoleen ja lopputulos on sama.
Muuta Suomesta pois ja pysyvästi.
Olen asunut ulkomailla noin 8 vuotta, mutta tyhmä kun olin, tulin takaisin.
Itselleni sanoisin, että älä edes yritä tehdä lapsia. Monta vuotta menee hukkaan siinä yrittäessä ja surressa ja surressa. Keskityt kaikkeen muuhun. Miehen takia ei pidä eikä saa tehdä kompromisseja niin asuinpaikan kuin urankaan suhteen, jos mies haluaa muuttaa, niin se ei ole mikään syy sinulle muuttaa. Asut yksin, teet töitä, iloitset ystävistä, panostat työhön ja rauhalliseen elämään. Niin tulee hyvä, vaikka nyt luulisit muuta. Ostat asunnon ihan itse yksin etkä himmaile sen kanssa.
Pitäisi siis mennä vuoteen 2003 - 04, saattaisin sanoa itselleni että vähempikin keräilyesineiden keräily voisi riittää...
Itselleni sanoisin " tee lapsia ja vaihda alaa heti". Sulle sanoisin, että pidä huolta terveydestä ja ihmissuhteista.
Ala sijoittaa, koska tulevaisuudesta ei koskaan voi olla varma.
Pysy pelimiehistä etäällä ja varsinkin kylmistä tyypeistä. Jätä se sika! Mieti luonnonläheistä asuinaluetta. Mutta kaupan yms pitäisi olla saavutettavia helposti. Maisemat ja vesi, luovat tuijotettavan paikan. Ellei pidä muusta.
Älä tee yhtään lasta, jatka opintoja työllistävälle alalle. Pysy hyvässä parisuhteessasi.
Jatka juomista. Kyllä se kuolema jossain vaiheessa nappaa mukaan.
Rentoudu. Asiat hoituu tavalla tai toisella.
Ei ole joka tarjokasta pakko naida. Anna kullin pitää lepoäivä.
Jos et aidosti pidä nykyisestä asuinpaikkakunnastasi, vaihda ihmeessä maisemaa. Ei kannata jämähtää.
Jos alat huomaamaan että et enää halua olla suhteessa syystä tai toisesta (varsinkin jos toinen kohtelee sinua huonosti), eroa nopeasti. Älä ainakaan jää vuosikausiksi tai pahimmassa tapauksessa loppuelämäksi huonoon suhteeseen. Ja opettele eron jälkeen elämään yksin, äläkä heti hanki uutta suhdetta. Huom, pari viikkoa sinkkuutta ei riitä. Ole vuosia yksin ja tutustu itseesi, sitten vasta uusi mies kuvioihin. Olen näitä tilanteita seurannut läheltä, eikä yksikään suhteesta toiseen hyppijä ole koskaan sinut itsensä kanssa.
Miten se korona sotki parikymppisen suunnitelmia, jos on just täyttänyt 30?
29-vuotialle itselleni sanoisin, että lähde sinne ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Tule kuitenkin takaisin kasvattamaan koiria ja opettelemaan käsityöläisammatti. Osta omakotitalo, perusta puutarha. Mies pysyisi samana.