Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sanoisit 29-vuotiaalle itsellesi?
07.08.2022 |
Elämässä kaikki ihan hyvin, mutta jonkinlainen pohdinta alkanut lisääntymään sen suhteen, että mitähän tällä elämällä haluaisi tehdä.
Olen vapaaehtoisesti lapseton, on korkeakoulututkinto ja mukava avomies. Ystäviäkin sopivasti. Olen seikkailunhaluinen ihminen ja olen alkanut hieman katumaan, että parikymppisenä ei tullut otettua enemmän riskejä, vaikka korona toki tuli sekoittamaan minusta riippumatta suunnitelmia.
Kaipaisin siis yleisesti elämänohjeita ja -viisauksia hieman vanhemmilta, että mitä sanoisitte tämän ikäiselle itsellenne. Uskon, että tulevaisuus tuo tullessaan paljon kiinnostavia juttuja, mutta ehkä se kolmikymppisen tuleva elämä hieman jännittää ja suunta (vielä) hieman hukassa. :)
Kommentit (43)
Mitähän jännää kuvittelet siinä kolmikymppisenä olossa olevan? Kysymys sopii sekä sinulle että 29-vuotiaalle itselleni.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin 29-vuotiaalle itselleni, että ota vuorotteluvapaata ja muuta Lontooseen. Niin tein ja kyllä kannatti. Opin englantia, koin paljon kaikkea mielenkiintoista, sain uusia ystäviä ja löysin vaimon.
Sanoisin siis saman uudelleen. Se oli elämäni paras päätös.
Sanoisin että kokeile opiskella jotain nyt kun talous sen vielä kestäisi, hankalampaa aloittaa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Sanoisin että ÄLÄ tee lapsia. Reissaa, edes viikonloppulomia, käy uudestaan Lontoossa. Käy festareilla. ÄLÄ kuvittelekaan olevasi yhden miehen nainen Pukeudu rohkeasti rocktyyliin äläkä uppoa massaan vain koska arastelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Miksi tuota pitäisi miettiä? Lapsihan ei voi kuitenkaan vastata ennen syntymäänsä haluaako vai ei. Ja aika harvassa on ihmiset, jotka tässä vaiheessa sanovat, että kunpa en olisi koskaan syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Miten ajattelit selvittää sen, haluaako lapsi syntyä vai ei? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä. Mene. Lääkäriin.
Voi kun olisin vaan pysynyt kaukana niistä. Nyt en pääse koskaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Kuolemankultti taas äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Miksi tuota pitäisi miettiä? Lapsihan ei voi kuitenkaan vastata ennen syntymäänsä haluaako vai ei. Ja aika harvassa on ihmiset, jotka tässä vaiheessa sanovat, että kunpa en olisi koskaan syntynyt.
Viherpiiteröt velat perustelevat lapsettomuuttaan epäitsekkäällä ympäristönsuojelulla. Aivan älytöntä itsepetosta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Mutta aloituksesi suorastaan huutaa orastavaa kolmenkympin kriisiä. Se tulee naisilla myös biologiasta, vaikka sitä ei haluta nykyään hyväksyä.
Ei kaikkia tarvitse tehdä niinkuin biologia käskee. Nautin rauhasta ja hiljaisuudesta, samoin mieheni. En ole koskaan ollut lapsirakas. Kyllä lapsia tekisin, jos haluaisin oikeasti niitä.
Tämä. Sen mukaan niitä tehdään mitä minäminä itse haluaa, ei mietitä haluaako se lapsi syntyä ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan.
Miksi tuota pitäisi miettiä? Lapsihan ei voi kuitenkaan vastata ennen syntymäänsä haluaako vai ei. Ja aika harvassa on ihmiset, jotka tässä vaiheessa sanovat, että kunpa en olisi koskaan syntynyt.
Tämä. Pahempaa on mahdollinen oma kärsimys lisääntymättömyydestä kuin mahdollinen lapsen kärsimys lisääntymisestä. Uhkapelaamistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"I don't wanna die, I sometimes wish I've never been born at all"
-Freddie Mercury
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisenä olossa ei ole mitään sen kummempaa kuin 29-vuotiaanakaan.
Minulla oli. 90-luvun lama alkoi siinä välissä.
Niinpä olisin sanonut 29-vuotiaalle itselleni, että älä enää vaihda työpaikkaa vaan jää siihen, missä olet nyt.
Jatka kelan tuilla elelyä. Älä tuhlaa elämääsi töissä tai opiskeluissa. Nauti ja kierrä maailmaa, kyllä kelasta aina rahaa saa tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että unohda se "vapaaehtoisesti lapseton" niin kolmenkympinkriisi menee ohi lapsen myötä etkä ole ikäloppu kun alat yrittämään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta paniikissa.
En ole koskaan halunnut lapsia ja mitään ikäkriisiä ei ole ollut kun en elä muiden odotusten mukaisesti. Täytin vasta 30 vuotta pari kuukautta sitten. Ikäkriisihän johtuu siitä että ajattelee liikaa, mitä pitäisi olla jo saavutettu sosiaalisten normien mukaan. Itse olen aina ollut tyytyväinen vähään, nytkin asun pienessä yksiössä, en omista paljon mitään, ei edes hyvää ammattia, mutta onnellinen että katto pään päälle, saan tehdä omaa juttua eli taidetta ja olen myös tavannut mukavan miehen, vanhemmatkin ovat vielä elossa ja terveitä, saan nauttia luonnosta ja ulkoilusta joka päivä.
Ap ei aio hankkia lapsia, mutta on kuitenkin käynyt jotkin koulut ihan muuten vaan ilmeisesti työllistymättä tai toimimatta alalla mitenkään muutenkaan. Häntä vaikuttaisivat ohjaavan siis hyvinkin sosiaaliset odotukset omassa kuplassaan. Nykyään lastenteko on aivan vapaaehtoista, niin iso osa ihmisistä jää lapsettomiksi tahattomasti tai vapaaehtoisesti eikä 29-vuotiaiden lapsettomuuden syyt sosiaalisesti useimpia kiinnosta. Nykyisin on jo huomattavasti enemmän odotuksia kouluttautumisen suhteen. Jokaisenhan oletetaan hankkivan korkeakoulututkinnon ja ap:kin on siihen nuoruutensa hukannut ja on silti nyt 30 v korkeakoulutettuna omien sanojensa mukaan "hukassa elämänsä kanssa". Eikä tämä ole mitään vattuilua veloille, tämähän koskee aivan kaikkia opiskeluikäisiä ja vähän päälle. Jos olisin ap niin tosiaan miettisin mitä elämässäni haluan tehdä. Se haluaako lapsia vai ei, on vain yksi valinta. Lapsettomuuden valinta vieläpä aika helppo valinta nyky-yhteiskunnassa. Lapsettomuus aika harvoin riittää elämän sisällöksi paitsi joillain aivan hulluilla.
Ota se ero nyt, kun kuitenkin haluat sen tehdä! Älä odota enää viittä vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Pidä huolta itsestäsi niin henkisesti kuin fyysisestikin.
N48