Lapsen alkava murrosikä ja tunnekuohut
Hei!
13v tyttäreni on juuri ilmeisesti tulossa murrosikään ja tänä vuonna hänellä on ollut tavallista enemmän ns. tunnekuohuja ja tällaisia hormonimyrskyjä. Kerron kohta niistä lisää.
Pienempänä hän oli todella kiltti ja ujo jopa perheen kesken. Hän ei tykännyt olla edes päiväkodissa/eskarissa sillä häntä ahdisti/pelotti (?) olla muiden lasten kanssa.
Kouluikään tultaessa rohkeutta tuli lisää aikaisempiin ujoihin vuosiin verrattuna mutta ekaluokalla/tokalla ei uskaltanut mennä vielä koulumatkoja yksin, eikä olla yksin kotona.
Mutta nyt siis, tunnekuohut ovat olleet aivan järkyttäviä. Siis ovien saranatkin ovat menneet aivan pilalle jatkuvan paiskomisen takia. Kirosanoja kuulee monta kertaa päivässä. Huppu päässä tulee syömään ja yhden finnin takia saattaa lintsata koulusta. Viime lukukaudella vilmamerkintöjä tuli suoraansanottuna jatkuvalla syötöllä. Oli läksyunohduksia, tuntimerkintöjä esim kiroilusta tunnilla, myöhästymis/koulusta luvattalähtemis merkintöjä.
Tuntuu että olen kadottanut rakkaan prinsessani :(
Ootko kysynyt että mikä pännii? Onks sosiaalinen elämä kunnossa? Oon joskus lukenut, että nuorten aivot on kuin tietyömaa alue, kun aivot kasvaa ja muuttuu. Hyvä pitää tietty kuri ja valvoa, ettei tuossa iässä vallan mahdottomia tyhmyyksiä tee. Nuoret ei usein halua puhua vanhemmille asioistaan, mutta aina voi kuitenkin sanoa, että jos on jotain mielen päällä, voi aina tulla kertomaan. Vaatii kyllä herkkää otetta olla teinin vanhempi.