Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole oikein tunteita enää tai en enää välitä mistään kuten ennen.
07.08.2022 |
Ei vain kiinnosta.
Syön mitä haluan, käyn töissä vain rahan takia, olen sen näköinen kuin olen.
Ystäviä ei ole enkä jaksa luoda ihmisisuhteita tai pitää niitä yllä.
Kaikki suhteet ovat vain voimavaroja vieviä.
En oikein tunne edes empatiaa tai rakkaudellisia tunteita. Tavallaan kaikki on ihan sama vaikka olen ollut aina herkkä, oikeudenmukainen ja nauttinut itseni kehittämisestä.
Nykyään sitä vain odottelee, että elämä loppuu. Olen alle 30v.
Energiaa ei vain ole eikä mikään kiinnosta. Jos kiinnostaa niin en saa aikaiseksi tehdä mitään niiden eteen, että saavuttaisin jonkin päämäärän. Hyvät ideani kaatuvat parissa päivässä sen vuoksi etten jaksa vain ponnistella tai pitäytyä päättäväisenä.
Olen ennen jaksanut ponnistella päämääriin mutta nyt ei saa vain otetta oikein koska tämä elämä ei vain kiinnosta minua.
Kommentit (39)
Kuulostaa masennuksen oireilta, vaikka en olekaan psykologi. Puhuminen jollekin saattaisi auttaa. Voisitko hakeutua työterveydenhoidon kautta terapiaan? Saattaisit hyötyä siitä. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin tunteeni neurolepti lääkityksen myötä. Se on hyvä asia, koska tunteet ovat heikkoutta
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten olis vaan kaikista helpointa sun vetää ittes kiikkuun? Anna mennä, kerran se vaan kirpaisee!
Yritin mutta epäonnistuin. Oikeastaan oli todellinen ihme ettei mitään vahinkoa edes jäänyt tapahtuneesta. Kerroin tästä lääkärissä ja olen saanut lähetteen psykiatrille. Ajan saan vuoden lopussa sinne.
Mielestäni en ole edes masentunut. En vain ymmärrä miksi täällä tulisi elää. Voin nauraa ja olla iloinen mutta siitä huolimatta koen tyhjyyden tunteen. Ei ole mitään kiinnostusta vain olla täällä ja koko ajan vain kun seurailen ihmisten elämää ja omaani niin ihmettelen, että miksi täälläkin pitää olla.
Ap
Sinullahan on hyvä tilanne, kun millään ei ole enää mitään väliä. Voit hyvin lopettaa töissä käynnin rahan takia. Voit lähteä auttamaan ihmisiä, jakaa rahojasi köyhille, lähteä patikoimaan halki Euroopan tai halki Suomen. Sehän ei haittaa, että nuo asiat eivät innosta. Jos kuitenkin teet jotakin tuollaista, elämästäsi voi vielä tulla jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö se sitten olis vaan kaikista helpointa sun vetää ittes kiikkuun? Anna mennä, kerran se vaan kirpaisee!
Yritin mutta epäonnistuin. Oikeastaan oli todellinen ihme ettei mitään vahinkoa edes jäänyt tapahtuneesta. Kerroin tästä lääkärissä ja olen saanut lähetteen psykiatrille. Ajan saan vuoden lopussa sinne.
Mielestäni en ole edes masentunut. En vain ymmärrä miksi täällä tulisi elää. Voin nauraa ja olla iloinen mutta siitä huolimatta koen tyhjyyden tunteen. Ei ole mitään kiinnostusta vain olla täällä ja koko ajan vain kun seurailen ihmisten elämää ja omaani niin ihmettelen, että miksi täälläkin pitää olla.
Ap
Elämänjanon puute on masennusta, vaikket olisikaan aktiivisesti vahingoittamassa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ADHD ja kuulostaa erittäin tutulta, tuollaista minun elämäni on. Vihaan sitä tyhjyyden tunnetta vaikka olen älykäs ihminen ja aina suunnittelen kaikenlaista mielenkiintoista, asioita jotka eivät ikinä toteudu tai en ainakaan saa vietyä loppuun kun kiinnostus lopahtaa innostuneen alun jälkeen.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko syönyt SSRI-lääkkeitä? Nehän voivat aiheuttaa väliaikaisen tai pysyvän tunne-elämän latistumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samaa, olen jo 67 v, eläkeläinen. Vaiva alkoi viimeisten työvuosien aikaan ja pahenee koko ajan. Koskaan ei elämäni ole ollut näin helppoa kun nyt, on rahaa (perintö) ja vapaa-aikaa, mutta mieli on vaan maassa.
Olisin päässyt mielenterveyshoitajalle, mutta en jaksanut mennä. Olen työaikaan päässyt terapiaan kun tulin työpaikkakiusatuksi esimieheni taholta ja minulle järjestettiin työtä uudessa paikassa saman työnantajan toimesta.
Kurjaa olla tämmöinen, en saa edes asioitani hoidetuksi.
Huh, huh.
Minulla oli samanlainen elämän vaihe kun oli niin paljon vastoinkäymisiä. Minua myös silloin ärsytti kaikki pikku asiat olin hyvin räjähdys altis ja muutuin myös väkivaltaiseksi. Kun kaikki vitutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi mik jäger lauloi tosta.
ai ken ket nou säädisväksön 2x
budai trai budai trai 2x.
Luulen että johtui liian lempseästä elämästä ja kova luterilainen työnteko ja raittius tekisi terää.
Kun liikaa juhlii, niin mikään ei tunnu enääN hyvältä.
Pitää kärsiä ja hikoilla hikeä, tehdä kädet rakolla hommia todella matalalla palkalla ilman sääliä.
Siitä se lähtee, se parannustyö.
Ei kai masentunut itse tunnekaan olevansa masentunut. Masennukselta tuo kyllä kovasti kuulostaa. Etkö pääse mihinkään ennen loppuvuotta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli samanlainen elämän vaihe kun oli niin paljon vastoinkäymisiä. Minua myös silloin ärsytti kaikki pikku asiat olin hyvin räjähdys altis ja muutuin myös väkivaltaiseksi. Kun kaikki vitutti
Selain av:ta ja huomasin tämän etusivulla. Avasin ja totesin, että minun aloitukseni. Tästäkin muka vuosi aikaa jo?
Elämäni meni niin, että valmistuin erinomaisin arvosanoin. Masennus eteni niin, että romahdin tyystin lattialle enkä enää kyennyt nousemaan. Makasin useamman kuukauden sängyssä.
Olin kuolla. Tein aivan kuolemaa.
Sitten päätin jättää miesystävän. Onneksi se kusipää ei enää elämässäni ole. Elämä parani.
Selvisin masennuksesta, jätin masennuslääkkeet.
Olen laihtunut 10 kg, on hyväpalkkainen työ jne.
Silti on edelleen stressiä ja joskus on masentavia päiviä, kuten tänään. Kuitenkin ihan ok menee, paremmin kuin vuosi sitten.
Ap
Monesti asiat paranee kun jättää huonon suhteen taakseen, sehän se alunperinki on voinut aiheuttaa sen masennuksen, kuten mulla.
Vierailija kirjoitti:
Toi mik jäger lauloi tosta.
ai ken ket nou säädisväksön 2x
budai trai budai trai 2x.
Luulen että johtui liian lempseästä elämästä ja kova luterilainen työnteko ja raittius tekisi terää.
Kun liikaa juhlii, niin mikään ei tunnu enääN hyvältä.
Pitää kärsiä ja hikoilla hikeä, tehdä kädet rakolla hommia todella matalalla palkalla ilman sääliä.
Siitä se lähtee, se parannustyö.
Liian helppo ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Monesti asiat paranee kun jättää huonon suhteen taakseen, sehän se alunperinki on voinut aiheuttaa sen masennuksen, kuten mulla.
Kyllä. Mies oli narsistinen. Alisti, nöyryytti, halveksui jne. Oli myös väkivaltaa fyysisessä muodossa ja liikaa päihteitä. Heräsin vain yksi aamu ja päätin että nyt riittää lopullisesti.
Edelleen nuolen haavoja siitä kaikesta. Terapiaan yritän päästä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Muita?