Suurin syy sisarusten huonoihin väleihin on epätasa-arvoisuus kasvatuksessa.

Tai toisaalta ehkä enemmän erilailla. Veljeltä ei koskaan odotettu oikein mitään - kunhan nyt ei tehnyt rikoksia. Minä olin se kiltti tyttö, isin ja äitin kulta, joka kieltämättä sai aika pitkälle kaiken, mitä halusi, mutta jolta on aina kanssa sitten odotettu menestystä ja painostettukin esim. nyt yliopistoon ja uralle, ja minun elämääni vanhemmilla on edelleen hinku sotkeentua, kun taas veljeni saa rauhassa elää omaa, aikuista elämäänsä.



Meillä on kuitenkin veljeni kanssa ihan hyvät, asialliset välit.

Näin tietääkseni olikin kauan. Vaan nyt kun minullakin on lapsia, niin onpa se kateus vaan alkanut minussa heräämään. Tuntuu joskus tosi kurjalta, kun itsellä on avun tarvetta, jos vaikka sairastan, niin meidän lapset saa olla vaikka kaksi viikkoa heitteillä, eikä vanhemmat ehdi yhtään auttamaan.



Mutta sitten kun sisko lähtee lomalle, niin sen lapsia vanhemmat hoitavat viikon putkeen!



Mun havaintojen mukaan vanhemmat ei tahtoisi olla noin epätasa-arvoisia, mutta just sisko esimerkiksi osaa vaan olla niin röyhkeä, että se vaan vaatii niitä lastenhoitopalveluja, vaikka vanhemmat joskus laittaa vastaankin, kun ei ne aina ehtis.



Mulle tää on hämmentävä tilanne, kun koen sen epäreiluksi, ja kun koen näitä kateustunteita, jotka on mulle aivan uusia. Ja meillä on sama tilanne kuin joku sanoi tuolla aiemmin: Samaan aikaan kun vanhemmat hoitavat siskon lapsia me käytämme palkattua lastenhoitajaa!

Minua tyttönä suojeltiin ja kahlittiin todella paljon, veljeni sai elää paljon vapaammin ja miellyttävämmin. Mutta ei se ole hänen vikansa että häneen suhtauduttiin eri tavalla.

Kai nyt esimurkkuikäisellä on enemmän oikeuksia ja velvollisuuksia kuin leikki-ikäisellä! Meillä isommat lapset ovat pienestä saakka kykyjensä mukaan auttaneet pienempiä sisaruksia ja pienemmät tekevät nyt mielellään isommille pikku palveluksia (esim. hakevat ja vievät sitä sun tätä).



Lapsella on myös oikeus olla sopivasti kateellinen. Eihän aikuisenakaan kukaan saa kaikkea mitä naapuri tai työkaveri saa!

Kun pyysin jotain kaupasta niin se ylipäätään aina unohdettiin kun taas siskon jutut muistettiin aina. Siskolle ostettiin vaatteita. Mun piti ostaa vaatteeni viikkorahoillani jota sain työntekoa vastaan. Pikkusisko vain kävi ottamassa kukkarosta tai pyysi.

päässeitä me pikkusiskot olemme. Pyydän anteeksi, että olen syntynyt perheeseemme nuorimmaisena. Pyydän anteeksi, että sinä olet kasvanut eri vuosikymmenellä kuin minä. Se, että maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen on minun syyni - myönnän sen.

Vierailija:

päässeitä me pikkusiskot olemme. Pyydän anteeksi, että olen syntynyt perheeseemme nuorimmaisena. Pyydän anteeksi, että sinä olet kasvanut eri vuosikymmenellä kuin minä. Se, että maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen on minun syyni - myönnän sen.

varsinkin sen, mitä isosiskoni ei ole saanut!

Vierailija:

varsinkin sen, mitä isosiskoni ei ole saanut!

mutta x oli niiin mukava ja älykäs ja aina oikeassa. Sama jatkuu vieläkin, veljen lapsia käydään hoitamassa 200 km päässä lähes viikottain kun veljellä ja veljen vaimolla on menoja, esim töitä !!!!

Vierailija:

vaan meidät on yritetty kasvattaa hyvinkin, jopa liioitellun tasapuolisesti. Keskusteluista sisarusten kanssa vaan huomaa, että silti olemme katkeria erinäisistä asioista toisillemme!!! Olemme olleet hyvin eri luonteisia ja silti meihin on käytetty samoja sääntöjä. Ikäeroakin on nuorimman ja vanhimman välillä 12 vuotta!

Tasapuolinen kasvatus vaan on aika mahdotonta, jos yhtään huomioi lapset yksilöinä!

Ekasta viestistä minullakin tuli heti selväkis, että sinä olet perheessäsi se, jota on suosittu. Tuo toinen viestisi on sitä selittelyä, jolla haluat itsellesi todistella, että et ole etuoikeutettu suhteessa muihin sisaruksiisi. Monissa perheissä, joissa just hoetaan, että lapsia on kohdeltu tasa-arvoisesti ei niin ole. Jos asia olisi kohdallaan, ei siitä tarvisi tehdä numeroa! Ja kasi, ei se ole sinun syysi, mutta kannattaisi varmaan myöntää asia. Tapauksesi on todella läpinäkyvä ja taidat olla itse ainut joka sen kieltää :)

tajuta mistään mitään. Vaikka olemmekin jääneet puoliorvoiksi, asia ei koskettanut minua millään lailla. Pikkusiskona onnistuin pääsemään siitäkin surusta ja ahdistuksesta jollain ihmeen tavalla pälkähästä, tavalla, jolla vain pikkusiskot tai -veljet pääsevät.

Itselläni ei ole sisaruksia joten en voi ihan omakohtaisesti sanoa, mutta olen vierestä seurannut mieheni ja hänen siskon välejä.



Heillä ei nyt varsinaisesti ole huonot välit sanoisin etäiset ja se johtuu pelkästään siitä, että toinen on materialisti ja toinen pahimman luokan saituri yritä siinä sitten sovittaa näitä maailmoja yhteen.



Ja tuosta vanhempien kehumisesta olen huomannut, että miehen vanhemmat kehuu meille miehen siskoa. Ja sisko taas valittaa minulle kun isi aina kehuu veljeä.



Enemmän minua ihmetyttää miten samoista eväistä voi tulla kaksi niin erinlaista ihmistä jotka kyllä nauraa räkättävät puhelimessa ja muutenkin silloin harvoin kun puhuvat tai tapaavat.

Onko sinusta ihan ok, että perheen nuorin saa paremman kohtelun kuin muut? Pitääkö sinusta vanhinta lasta rankaista siitä, että hän syntyi ensimmäisenä? Pitäisikö vanhempien lasten hyväksyä ilman katkeruuden häivääkään, että heidän lapsuudessaan heitä kohdeltiin inhottavasti, mutta nyt kun " maailma on muuttunut" kohdellaan pikkusisarusta täysin eri tavalla?

Tosiaan huomaa, että sinä olet päässyt lellikiksi etkä pysty ymmärtämään niitä jotka eivät yhtä hyväosaisia ole...

Vierailija:

päässeitä me pikkusiskot olemme. Pyydän anteeksi, että olen syntynyt perheeseemme nuorimmaisena. Pyydän anteeksi, että sinä olet kasvanut eri vuosikymmenellä kuin minä. Se, että maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen on minun syyni - myönnän sen.

Se, että he ovat lellikkejä, ei ole millään tavalla heidän oma valintansa tai vikansa.

Omakohtaista kokemusta on tähän mennessä 25 vuodelta, ja sama meno jatkuu aina. Olen jo kauan sitten luopunut siitä toivosta, että minulla olisi joskus rakastavat vanhemmat.



Yksi hyvä puoli tässä on; ongelmatilanteissa mietin miten äitini olisi toiminut, ja teen sitten päinvastoin. Meillä on 2 lasta jotka ovat omien sanojensa mukaan parhaat kaverit, eli ilmeisesti tämä metodi on toimiva.

joskus se tasapuolinenkin huomioiminen voi tuntua jostakusta sisaruksista epäreilulta. Lapsi tarvii positiivista huomioimista, rajoja ja tunnetta että hänestä välitetään.



Perintöriidat johtuvatkin tunteesta että tuota toista siskoa tai veljeä on vanhemmat kohdelleet silkkihansikkain ja suosien. Nyt minä sitten kostan ja haluan itselleni taistellen tämän kamalan pirttikaluston ja antiikkisen pianon vanhempieni kotoa äidinkin nyt kuoltua...

Jos toinen saa kolme tikkaria ja toinen yhden, voisi se enemmän saanut olla tasa-arvoinen ja antaa yhden omistaan sille syrjitylle, sen sijaan että nautiskelee ne kaikki yksin ja nauraa toisen surulle.

Tai jos toinen kuulee vanhempien haukkuvan toista aiheettomasti, voisi se toinen mennä väliin ja puolustaa toista, sen sijaan että lisäisi vettä myllyyn.



Mutta niin, varmastikaan se lellikki ei ole tehnyt mitään omaa asiaansa edistääkseen, vaan on ihan sattumaa että yhtä perheenjäsentä kohdellaan ala-arvoisesti...

On huomioitava persoonaerot, jotka ovat ihan synnynnäisiä, joihin vanhemmilla ei ole osaa tai arpaa (paitsi geenit). Ja sisarusten lapsuuden aikainen tappeleminen on normaalin kehityksen vaihe, mitan otttamista toisesta, omien voimavarojen kokeilua, väsymystä, huonoa oloa muuten... jne.

varsinkin kun on ihan perusbiologiaa että lapset kilpailevat vahenpiensa huomiosta/suosioista.

Toisekseen, vaikka lellitty sisarus olisikin niin fiksu ja jalomielinen että ymmärtäisi antaa toisen tikkareistaan sille, joka ei saanut yhtään, se ei poista sitä peruskatkeruuden syytä - sitä, että äiti/isä antoi toiselle kaksi ja mulle ei yhtään.

Vierailija:

Jos toinen saa kolme tikkaria ja toinen yhden, voisi se enemmän saanut olla tasa-arvoinen ja antaa yhden omistaan sille syrjitylle, sen sijaan että nautiskelee ne kaikki yksin ja nauraa toisen surulle.

Tai jos toinen kuulee vanhempien haukkuvan toista aiheettomasti, voisi se toinen mennä väliin ja puolustaa toista, sen sijaan että lisäisi vettä myllyyn.

Mutta niin, varmastikaan se lellikki ei ole tehnyt mitään omaa asiaansa edistääkseen, vaan on ihan sattumaa että yhtä perheenjäsentä kohdellaan ala-arvoisesti...