Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sisko menehtyi, mies ei itke tai näytä surua, koiran kuolemaa itki monta viikkoa iltaisin, normaalia?
07.08.2022 |
Eivät olleet siskonsa kanssa kovin läheisiä, kuitenkin tunsivat toisensa yli 45 vuotta. Näkivät pari kolme kertaa vuodessa lähinnä vanhempiensa luona syömässä ja mies auttoi siskoaan remontissa. Mitään isompia riitoja ei ollut. Hiljattain miehen 16v koira kuoli. Lopetusaika oli jo varattu seuraavalle aamupäivälle, mutta yön aikana koira oli kuollut. Niin lohdutonta itkua en ole koskaan kuullut aikuiselta ihmiseltä. Mies oli ihan sekaisin (siis selvinpäin) ravisteli kuollutta koiraa ja huutoitki. Sisarensa kuolemasta kuultuaan toimi vaan robottimaisen vakavasti kun järjesti hautajaiset ym.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallinen suomalainen mies:
Ei puhu eikä pussaa
On ihan normaalia. Eikä ole mitään "oikeaa" tapaa surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on sellainen että isossa tapahtumassa se ei välttämättä näy ulkopuolisille samalla tavalla kuin ihminen sen kokee ja surussa aikataulukin voi olla pitkä ja koostua eri vaiheista.
Jollain pahinta on heti, jollain vasta kuukausien päästä.
On normaalia. Varmasti surrut siskoaan, mutta joutunut pitämään surun sisällään, sillä hautajaisjärjestelyt pitää suorittaa ja psyykata itsensä jo sitäkin varten. Sisko ei elänyt joka päiväisessä arjessa kanssanne, joten poismenonsa ei näy niin konkreettisesti kuin oman rakkaan koiran poismeno vielä niin, että joutuu itse toteamaan, että nyt se on kuollut. Minä itken kaverin koirankin kuolemaa vaikka en varsinaisesti edes koiraihminen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö etäisää ihmistä surra enemmän kuin vuosikausia rinnalla kulkenutta uskollista nelijalkaista lemmikkieläintä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on ihmiselle rakas ja uskollinen ystävä, joka ainoa päivä. Kun hänen koiransa kuoli, se oli suuri menetys, koska siinä menettää ystävän.
Tälle miehelle koira oli läheisempi kuin hänen sisarensa ja se on täysin normaalia.
Ihan kuin minä. Tunteet eivät tule pintaan enkä ala poraamaan mutta unissa sitten kummittelee sitäkin enemmän. Vieläpä viiveellä yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väärin surtu! Kaikki miehet on tapettava!
Oletko nyt tyytyväinen?
Oletko koskaan jutellut psykiatrisi kanssa siitä, että lääkitystäsi kannattaisi muuttaa?
Anna miehesi surra omalla tavallaan. Olisi todella kamalaa, että oma puoliso tuomitsisi noin ja kirjoittelisi siitä palstalla. Puhu miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mikä tuossa oli sulle ongelma????
No isäni kuoli tai oikeammin se kuori. Helpotus. Aivot hapenpuuteessa. Ei tuntenut minu tai äitiä. Typerät sukulaiset eivät ymmäårtäneet että isä lähti jo kauan ennen kuolinpäivää.
koira joskus leikin lomassa haukkunut mutta sisko 45v haukkunut
En itkenyt vanhempieni pois menoa. Kuolivat vuoden välein vähän päälle 80 vuotiaina. Olin helpottunut kun vastuuni heistä päättyi ja sain ns.elämäni takaisin lähes viiden vuoden jälkeen. Rakastin vanhempiani , he antoivat minulle hyvän elämän ja olivat ihanat isovanhemmat lapselleni silti päällimmäinen tunne oli helpotus sekä heidän , että itseni puolesta.
Ja kuten ap kirjoitti , kuolemasta seuraa h*lvetillinen määrä byrokratiaa ja tekemistä, joka jonkun on pystyttävä suorittamaan.
Kannattaa miettiä mikä on kuolema ja onko kuolema helpotus. On ollut tiukkoja paikkoja ja olisiko lähtö ollut helpompi. Verenmyrkytys. Tarkemmin en sano. Sitä en edes tiedä onko aivot kunnossa. Suurinpirtein kunnossa. Modet tietty voivat irvistellä filosofis-asenteesta jotain. Poliittinen kurssi hieman eri.
Läheisiä ehtii vasta hautajaisissa surra sillä järjestettäviä asioita on paljon. Voi olla niin järkyttynyt myös ettei itku vaan tule.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia tapaa surra.