Kun on ainoa lapsi ja vastuu vanhoista vanhemmista. Miten olette suunnitelleet tulevaa?
Mulla vanhemmat vähän päälle 70 vuotta ja vielä pärjäävät. Ei oo sairauksia ja olen tyytyväinen.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään mitenkään. Olen vanhasta lapsettomasta tädistäni yksin vastuussa, täti on 84 ja puolisonsa yli 90. Pärjäävät ihan hyvin, ei sen kummempia sairauksia ja jaksavat, mutta surettaa kun eivät suostu keskustelemaan yhtään siitä että mitkä on heidän toiveet ja ajatukset, jotta voisin sitten parhaani mukaan auttaa. Kieltäytyvät keskustelemasta ja hyväksymästä omaa vanhuuttaan, mikä vaikeuttaa ihan kaikkien asioiden hoitoa. Tädillä myös dementia enemmän tai vähemmän edennyt, mutta siitäkään ei saa keskustella, eikä ainakaan mihinkään lääkäriin mene. Toivoisin hartaasti, että keskusteltaisiin ja pistettäisiin toiveet ylös ihan kirjaimellisesti. Olen yrittänyt omalta osaltani ainakin sen tehdä selväksi, että minä olen tukena oli tilanne mikä tahansa, muuta en voi.
Soita heidän kotikuntansa vanhusasioista vastaavalle ja kysy, saisiko sieltä mitään apua.
Vanhusten päivätoiminta voisi olla yksi kuntoa ylläpitävä ratkaisu.
Siinä pääsisi myös lääkärin ja muistihoitajan avun piiriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan lapsella ei ole vastuuta vanhemmistaan.
Moraalin mukaan on.
Kenen moraalin?
Luuletko että kukaan haluaa hoitaa sellaisia ketkä ovat olleet väkivaltaisia/päihdeongelmaisia/nussineet sinua lapsena tms muuta hirveää??? Toisekseen yleensä aikuisilla on oma elämä ja siinä on ihan tarpeeksi hommaa ilman vanhusten hyysäsystä. Vanhukset hoitakoot itse itsensä ja asiansa. Plaveluita saa kunhan avaa lompakon.
Kävi ehkä tuuri että syöpä vei kummatkin alle 70-vuotiaina joten olen vastuusta vapaa jo 35-vuotiaana. Omaisuuden myynti ja realisointi nyt kesken. Kun saan kaiken myytyä muutan itse pois Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun eivät pärjää, muuttavat palvelutaloon, saavat myydä asuntonsa ja käyttää rahat siihen. Oletan että sillä pärjäävät sitten loppuun asti kun eläkkeet on kuitenkin ihan hyvät. Perintöä en sen kummemmin odota, hyvä että on omaisutta, jolla huolehtia hyvät viimeiset vuodet asiallisissa oloissa. Voin huolehtia asioistaan, jos eivät itse kykene, hoitamaan en ala menneisyyden kuvioista johtuen.
Lisään, että anopin voin ottaa meille asumaan, jos hän sitä tarvitsee ja haluaa meille muuttaa, anopilla useampi lapsi, joten en tiedä onko tarvetta, mutta on niin ihana ihminen, että ansaitsee parasta ja sitä mitä haluaa vanhanakin.
Palvelutaloon pääsee vain, jos on muistisairaus tai jalat ei pelaa ja niihinkin voi joutua odottamaan paikkaa.
Onhan niitä yksityisiä palvelutaloja, joihin pääsee saman tien.
Maksaa 5000 kuukaudessa
Eläkeläisten hoitokoteja maksetaan 5 miljardia verorahoista tällä hetkellä. Lisäksi eläkkeitä 33 miljardia.
Hoitokotiin ei pääse, jos viranomaiset ei päästä. Paikoista saa nykyään suorastaan taistella.
Eläkeläisiä on vaipoissa kotona.
Joillakin on viisi kertaa päivässä käynnit ja välillä katsotaan hoivakamerasta, että missä huoneessa on ja näyttääkö kaikki olevan kunnossa. Turvapalvelu lähtee lisäksi käymään, jos näkyy kamerassa lattialla tai ovihälytin piippaa, että vanhus on avannut ulko-oven. Aivan älytöntä, miten huonokuntoisia kotona asuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin kateellinen kaverilleni, kun hänen vanhempansa möivät omakotitalonsa ja muuttivat keskustaan hissitaloon. Harmi, kun omien vanhempien kanssa ei voi edes puhua, että mitäs sitten, kun he eivät pärjää omakotitalossa. Minulla ei ole osaamista, aikaa eikä jaksamista ruveta talonmieheksi.
Eikä myöskään velvollisuutta ruveta talonmieheksi. Pitäköön nyt tunkkinsa. Monille iäkkäille se omakotitalo on sellainen epäjumala, että luulevat sen olevan sitä muillekin.
Tee paperit vanhempiesi kanssa asiasta, alat virallisesti edunvalvojaksi. Heti kun mahdollista.