Kun on ainoa lapsi ja vastuu vanhoista vanhemmista. Miten olette suunnitelleet tulevaa?

Oletko valmis auttamaan heitä, kun avun tarvetta ilmenee? Onko heillä tai sinulla varaa ostaa heille palveluita, jos sinulla ei ole aikaa auttaa? Kunnan palvelut eivät aina ole tarpeeksi ja palvelutaloon ei pääse kovin helposti, vaikka kunto olisi miten huono.

Ovat ilmoittaneet pärjäävänsä itse ostamalla palveluja.

Ei ole lasten vastuulla huolehtia vanhemmistaan.

Mun äiti olettaa että olen sitten apuna tietysti. Nyt 70v. On hieman raskasta vastata yksin kaikesta. Nyt siis jo takertuu usein ja tarvitsee kaikenlaista apua. Isä on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ovat ilmoittaneet pärjäävänsä itse ostamalla palveluja.

Näin. On puhuttu avoimesti siitä, että mulle ei ole tärkeää perinnön määrä, vaan se että ei tule jatkuvaa huolta ja ramppaamista. Heillä siitä hyvä tilanne, että rahaa on eivätkä ole mitään sairaalloisen pihiä porukkaa.

Useinkaan 70 -vuotiaat eivät vielä "osaa" suunnitella tulevaa, vaan kuvittelevat että ovat samassa kunnossa loppuun asti. Voimat kuitenkin hiipuvat vähitellen ja dementia tulee varkain. Yleensä vasta sitten kun on myöhäistä, he alkavat suunnitella.

Lapsen olisi hyvä keskustella monista asioista, kuten vanhuuten asuinpaikasta (kotona, hoitokodissa, sukulaisen luona vai missä?) ja mitä mahdollisia hoitoja ja palveluita tulevaisuudessa tarvitaan jo hyvissä ajoin. Eivät asiat tule sitten yllätyksenä.

Ei ole keskusteluyhteyttä.

Minä olen niin kateellinen kaverilleni, kun hänen vanhempansa möivät omakotitalonsa ja muuttivat keskustaan hissitaloon. Harmi, kun omien vanhempien kanssa ei voi edes puhua, että mitäs sitten, kun he eivät pärjää omakotitalossa. Minulla ei ole osaamista, aikaa eikä jaksamista ruveta talonmieheksi.

Kun eivät pärjää, muuttavat palvelutaloon, saavat myydä asuntonsa ja käyttää rahat siihen. Oletan että sillä pärjäävät sitten loppuun asti kun eläkkeet on kuitenkin ihan hyvät. Perintöä en sen kummemmin odota, hyvä että on omaisutta, jolla huolehtia hyvät viimeiset vuodet asiallisissa oloissa. Voin huolehtia asioistaan, jos eivät itse kykene, hoitamaan en ala menneisyyden kuvioista johtuen.

Lisään, että anopin voin ottaa meille asumaan, jos hän sitä tarvitsee ja haluaa meille muuttaa, anopilla useampi lapsi, joten en tiedä onko tarvetta, mutta on niin ihana ihminen, että ansaitsee parasta ja sitä mitä haluaa vanhanakin.

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät pärjää, muuttavat palvelutaloon, saavat myydä asuntonsa ja käyttää rahat siihen. Oletan että sillä pärjäävät sitten loppuun asti kun eläkkeet on kuitenkin ihan hyvät. Perintöä en sen kummemmin odota, hyvä että on omaisutta, jolla huolehtia hyvät viimeiset vuodet asiallisissa oloissa. Voin huolehtia asioistaan, jos eivät itse kykene, hoitamaan en ala menneisyyden kuvioista johtuen.

Lisään, että anopin voin ottaa meille asumaan, jos hän sitä tarvitsee ja haluaa meille muuttaa, anopilla useampi lapsi, joten en tiedä onko tarvetta, mutta on niin ihana ihminen, että ansaitsee parasta ja sitä mitä haluaa vanhanakin.

Minulla vastaava tilanne. Jos perintöä jää, tiedän sen myös menevän muille tahoille.

Ainakin asumisjärjestelyjä kannattaa miettiä. Jos mahdollista, lähellä toisiaan asuminen esim. samassa kerrostalossa voisi olla ratkaisu.

Meillä asia ratkaistiin näin (ja ymmärrän, että tämä ei ole kaikille mahdollista). Rakennettiin kolme vuotta sitten omakotitalo. Tehtiin pihapiiriin pieni vierastalo (tupakeittiö, makuuhuone, tilava kylpyhuone-wc). Vanhemmillani on jo ikää ja sovittiin, että he voivat halutessaan muuttaa vierastaloon, kun tuntuu ettei kotona pärjää.

Tällä hetkellä tuo talo on ollut meillä vieraita varten ja olen tehnyt sinne itselleni etätyöpisteen ja vuorotyötä tekevä puolisoni käyttää sitä välillä nukkumiseen.

Äidin vointi on tällä hetkellä sellainen, että he muuttavat taloon ainakin ensi talveksi. Lumityöt hoituu samalla kuin omatkin ja olen luvannut hoitaa esim. kauppa-asiat. Heillä on kuitenkin oma auto ja isälläni vielä ajokortti. Asutaan lisäksi lähempänä palveluita kuin vanhempani tällä hetkellä.

Talven jälkeen mietitään sitten olisiko kyseessä jo pysyvä muutto.

Itse olen ainakin valmistautunut ok talosta muuttamaan rivari kämppään jo ostamalla valmiiksi.

Puoli vuotta ennen kun tietää muuttavansa niin ehtii vuokralaisen irtisanoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin kateellinen kaverilleni, kun hänen vanhempansa möivät omakotitalonsa ja muuttivat keskustaan hissitaloon. Harmi, kun omien vanhempien kanssa ei voi edes puhua, että mitäs sitten, kun he eivät pärjää omakotitalossa. Minulla ei ole osaamista, aikaa eikä jaksamista ruveta talonmieheksi.

Ihan samat tunnelmat ja tilanne. Ja satojen kilometrien ajomatka välissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin asumisjärjestelyjä kannattaa miettiä. Jos mahdollista, lähellä toisiaan asuminen esim. samassa kerrostalossa voisi olla ratkaisu.

Meillä asia ratkaistiin näin (ja ymmärrän, että tämä ei ole kaikille mahdollista). Rakennettiin kolme vuotta sitten omakotitalo. Tehtiin pihapiiriin pieni vierastalo (tupakeittiö, makuuhuone, tilava kylpyhuone-wc). Vanhemmillani on jo ikää ja sovittiin, että he voivat halutessaan muuttaa vierastaloon, kun tuntuu ettei kotona pärjää.

Tällä hetkellä tuo talo on ollut meillä vieraita varten ja olen tehnyt sinne itselleni etätyöpisteen ja vuorotyötä tekevä puolisoni käyttää sitä välillä nukkumiseen.

Äidin vointi on tällä hetkellä sellainen, että he muuttavat taloon ainakin ensi talveksi. Lumityöt hoituu samalla kuin omatkin ja olen luvannut hoitaa esim. kauppa-asiat. Heillä on kuitenkin oma auto ja isälläni vielä ajokortti. Asutaan lisäksi lähempänä palveluita kuin vanhempani tällä hetkellä.

Talven jälkeen mietitään sitten olisiko kyseessä jo pysyvä muutto.

Minun äitini taas päätti muuttaa samasta kaupungista satojen kilometrien päähän synnyinseudulleen siksi, että hänen eräs sairautensa silloin paheni, eikä ilmeisesti halunnut olla riippakivenä. Aika tyrmistynyt olin. No, nyt veljeni on sitten kuollut ja minä olen ainoa lapsi. Minulla ei ole ajokorttia ja matkustaminen äidin luokse vaatii kyydin tai sitten työläät ja kalliit matkustusjärjestelyt (tai no kallistahan tuo autoilukin on etenkin nykyisin). Nyt hän pärjää vielä kotonaan, mutta saa nähdä kuinka kauan. Aika hemmetin paljon helpompaa olisi, jos hän asuisi yhä vartin kävelymatkan päässä, mutta ei sitten halunnut "olla vaivoiksi". Huoh.

Parempi hoitaa yksin, kuin huonon sisaruksen kanssa. Niin monet kerrat on tullut nähtyä kun sisaruskatraasta yksi hoitaa asiat ja loput vaan vartoo tumput suorana perintöä.

Ei se aina auta vaikka olis muita lapsia, jos eivät pyynnöistä huolimatta auta mitenkään. Yleensä nuorin on vastuussa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät pärjää, muuttavat palvelutaloon, saavat myydä asuntonsa ja käyttää rahat siihen. Oletan että sillä pärjäävät sitten loppuun asti kun eläkkeet on kuitenkin ihan hyvät. Perintöä en sen kummemmin odota, hyvä että on omaisutta, jolla huolehtia hyvät viimeiset vuodet asiallisissa oloissa. Voin huolehtia asioistaan, jos eivät itse kykene, hoitamaan en ala menneisyyden kuvioista johtuen.

Lisään, että anopin voin ottaa meille asumaan, jos hän sitä tarvitsee ja haluaa meille muuttaa, anopilla useampi lapsi, joten en tiedä onko tarvetta, mutta on niin ihana ihminen, että ansaitsee parasta ja sitä mitä haluaa vanhanakin.

Palvelutaloon pääsee vain, jos on muistisairaus tai jalat ei pelaa ja niihinkin voi joutua odottamaan paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin asumisjärjestelyjä kannattaa miettiä. Jos mahdollista, lähellä toisiaan asuminen esim. samassa kerrostalossa voisi olla ratkaisu.

Meillä asia ratkaistiin näin (ja ymmärrän, että tämä ei ole kaikille mahdollista). Rakennettiin kolme vuotta sitten omakotitalo. Tehtiin pihapiiriin pieni vierastalo (tupakeittiö, makuuhuone, tilava kylpyhuone-wc). Vanhemmillani on jo ikää ja sovittiin, että he voivat halutessaan muuttaa vierastaloon, kun tuntuu ettei kotona pärjää.

Tällä hetkellä tuo talo on ollut meillä vieraita varten ja olen tehnyt sinne itselleni etätyöpisteen ja vuorotyötä tekevä puolisoni käyttää sitä välillä nukkumiseen.

Äidin vointi on tällä hetkellä sellainen, että he muuttavat taloon ainakin ensi talveksi. Lumityöt hoituu samalla kuin omatkin ja olen luvannut hoitaa esim. kauppa-asiat. Heillä on kuitenkin oma auto ja isälläni vielä ajokortti. Asutaan lisäksi lähempänä palveluita kuin vanhempani tällä hetkellä.

Talven jälkeen mietitään sitten olisiko kyseessä jo pysyvä muutto.

Onpa kiva kuulla, että olette niin läheisiä, että tuollainen lähestymistapa on mahdollinen. Hienoa, kun autatte :). Valitettavasti on vanhempia, joiden kanssa se ei onnistuisi lainkaan.

Eläkeläisille ei ole kodin siivous palvelua. Joko omaiset siivoavat eläkeläisen kodin tai eläkeläinen ostaa kodin siivouksen siivousyritykseltä.

Kunnilla ja kaupungeilla ei ole kodin siivous palveluita.

yksin on parempi hoitaa ja neuvotella (sanella) miten edetään jos olisi sisarruksia selittelemässä ja vänkäämässä aina asioissa vastaan ei tulisi mitään kuitenkin joutuisit asiat hoitamaan ja älypieruja kuuntelemaan