Lasten isä on saattohoidossa

Mitä v*ttua, miksi lapset eivät tiedä?

Jos on jossain ihan saattohoitoyksikössä (hoitokoti tai saattohoitoon erikoistunut osasto tai kotisairaala) niin sinne yhteys, heillä on osaaminen myös läheisten, lastenkin, tukemiseen. 

Jokainen suree omalla tavallaan. Minusta suruprosessia ei tarvitse ulkoistaa jollekin ammattilaiselle, jutelkaa asiasta kukin omalla tavalla ja aikataululla. Kyllä huomaat milloin lapsi haluaa puhua, ja sitten olet vain korvana. Ole rehellinen ja kerro mikä on tilanne, lasta ei tarvitse varjella tiedolta. Kerro mitä tapahtuu ja puhukaa myös hautajaisista, millaisia toiveita isällä voisi olla. Arkijärki ja empatia riittää.

Ei ole mitään oikeaa tapaa surra, joskus voi muistella huumorilla hauskoja tapahtumia ja joskus jutella siitä miltä suru tuntuu. On myös ok puhua vain niitä näitä. Ei saattohoitoyksikössä jauheta koko ajan kuolemasta, siellä voj myös nauraa ja nauttia viimeisistä hetkistä, tilata vaikka lempiruokaa ja puhua jääkiekosta. Useimmat eivät haluakaan puhua kuolemasta lainkaan. Näin kertoi tuttavani, joka on vapaaehtoisena Terhokodilla.

Koska kukaan ei ole kertonut sitä meille! En tiedä, eikö isä halunnut, vai mikä oli. Kuulin asian tuttavan kautta, jonka kaveri on ko sairaalassa töissä. Että se siitä vaitiolovelvollisuudesta... Ap

Lian raskasta tekstiä,jos juttu hausta vedetty.Haisee ! Koska osastolta saa kaiken tuen ,tiedon myös asialle ja vertaistuki ryhmän yhteystiedot.

Vierailija kirjoitti:

Mitä v*ttua, miksi lapset eivät tiedä?

Kaikki eivät kerro. Anoppini esimerkiksi lähti sairaalassa käymään kun oli jotain "pientä" ja siirtyi suoraan siitä saattohoitoon. Ei ollut kertonut sairauden vakavuudesta. Ei tietysti kiva mutta minkäs teet.

Ap:lle suosittelisin myös yhteydenottoa koulun oppilashuoltoon. He osaavat kertoa mitä tukea on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Koska kukaan ei ole kertonut sitä meille! En tiedä, eikö isä halunnut, vai mikä oli. Kuulin asian tuttavan kautta, jonka kaveri on ko sairaalassa töissä. Että se siitä vaitiolovelvollisuudesta... Ap

Eli et voi todellisuudessa edes tietää, pitääkö asia paikkaansa. Älä nyt tuolla perusteella ainakaan lapsille kerro.

Vierailija kirjoitti:

Koska kukaan ei ole kertonut sitä meille! En tiedä, eikö isä halunnut, vai mikä oli. Kuulin asian tuttavan kautta, jonka kaveri on ko sairaalassa töissä. Että se siitä vaitiolovelvollisuudesta... Ap

Otat nyt sitten yhteyttä isään, mahdollisimman pian. Kysyt, kuinka paha tilanne on, viet lapset tapaamaan isää niin usein kuin he haluavat ja isä jaksaa. Ja siitä tuttavan kaverista tietysti ilmoitus eteenpäin, mutta se ei ole nyt olennaisinta.

Jos lapset haluaa, ja myös isä, anna aikaa viettää isän kanssa vaikka puhelimessa,

Älä kuitenkaan pakota, voi olla parempi muistaa isä hyväkuntoisena.

Tämä riippuu millaiset suhteet heillä olivat eron jälkeen.

Eiköhän sieltä osastolta kaiken tuen saa, paitsi toki Porvoon saattohoidossa.

Surullista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä v*ttua, miksi lapset eivät tiedä?

Kaikki eivät kerro. Anoppini esimerkiksi lähti sairaalassa käymään kun oli jotain "pientä" ja siirtyi suoraan siitä saattohoitoon. Ei ollut kertonut sairauden vakavuudesta. Ei tietysti kiva mutta minkäs teet.

Ap:lle suosittelisin myös yhteydenottoa koulun oppilashuoltoon. He osaavat kertoa mitä tukea on tarjolla.

Tapauksiahan on hyvin monenlaisia mutta onhan sellainenkin periaatteessa mahdollista että anoppisi itsekin kuvittelin että elämää olisi vielä enemmän edessä eikä ihan vielä olla saattohoitokunnossa.

0/5. Lapsille ilmoitetaan. Ja turha tulla sanomaan Putinistien että ei ilmoiteta.

Pitää ottaa koulun kanssa puheeksi. Tämä on ihan kamalaa, en ole vielä uskaltanut kertoa lapsille. Tiedän kyllä että pitää kertoa. Täytyisi vaan ehkä puhua isän kanssakin ensin.

Hankala tilanne, koska hän ei ole tästä sanonut mitään, eikä myöskään hänen vanhemmat.

Lapset tapasi isän viimeksi isovanhemmilla ja siellä kävi silloin lääkäri tai hoitaja katsomassa että kaikki on kunnossa ja laittoi kipupumpun, kun se oli kuulemma tukossa.

Mua ahdistaa, kun mietin sitä lasten surua. Tuntuu niin pahalta.

Ap

Varmaan tässä vaiheessa on syytä pysyä konkretiassa ja sopia siitä, haluaako nuori käydä isän luona,tai mahdollisesti olla mukana kun viimeinen hetki lähestyy. Ota huomioon, että kuolemanprosessia ei voi ennustaa. Kuolema voi olla joskus kaikesta huolimatta kivulias ja sotkuinen tapahtuma, vaikka kn kipulääkkeet ja niitä annetaan. On parempi säilyttää vainajasta hyvä mielikuva, ja ehkä käydä sitten hyvästelemässä saattokodin kappelilla. Useimmiten sellainen löytyy. Nuoret voivat vaikka kirjoittaa isälle kirjeen tai runon hyvästiksi, tai käydä siinä vaiheessa kun kunto on vielä parempi. Tai voi järjestää ns. viimeisen ehtoollisen yhdessä, enkä tarkoita välttämättä kristillistä ehtoollista vaan esim. juhlallisemman päivällisen yhdessä. puhukaa näistä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

0/5. Lapsille ilmoitetaan. Ja turha tulla sanomaan Putinistien että ei ilmoiteta.

En ole putinisti, mutta alaikäisille lapsille ei kyllä sairaalasta ilmoiteta ikinä yhtään mitään, tuollaiset asiat hoidetaan aikuisten kautta. Vai miten ajattelet että asia menee, 12-vuotiaan puhelin soi yhtäkkiä musiikin tunnilla ja siellä lääkärisetä soittaa, että isäsi on saattohoidossa? 

Vierailija kirjoitti:

Pitää ottaa koulun kanssa puheeksi. Tämä on ihan kamalaa, en ole vielä uskaltanut kertoa lapsille. Tiedän kyllä että pitää kertoa. Täytyisi vaan ehkä puhua isän kanssakin ensin.

Hankala tilanne, koska hän ei ole tästä sanonut mitään, eikä myöskään hänen vanhemmat.

Lapset tapasi isän viimeksi isovanhemmilla ja siellä kävi silloin lääkäri tai hoitaja katsomassa että kaikki on kunnossa ja laittoi kipupumpun, kun se oli kuulemma tukossa.

Mua ahdistaa, kun mietin sitä lasten surua. Tuntuu niin pahalta.

Ap

Ole nyt ensin yhteydessä isään tai hänen vanhempiinsa. Kun tiedät tarkemmin, hae sitten lapsille ja itsellesi tukea.

Vierailija kirjoitti:

0/5. Lapsille ilmoitetaan. Ja turha tulla sanomaan Putinistien että ei ilmoiteta.

Sairaala ilmoittaa olosuhteista kyllä henkilön lähimmälle omaiselle eli mahdolliselle nykyiselle puolisolle tai vanhemmille. Jos ketään tällaista henkilöä ei ole olemassa niin siinä tapauksessa Poliisi tulee ilmoittamaan lapsille kun isä on kuollut.

Näkeehän tuon heti, että aloitus on puhdas provo.

Vaan tyhmimmät mammat eivät sellaista näe, eihän ne näe mitään muutakaan.

Ja miten voisivatkaan nähdä, kun mammoilla ei ole ajattelevia aivoja olemassakaan.