Ylivilkas (6kk) vauva -kohtalotovereita?
Nyt päätin alkaa etsiä muita ylivilkkaita vauvoja ja heidän vanhempia. Tänään oli yksi vauva ja äiti meillä kylässä ja tämä äiti sitten sanoi meidän pojasta, että on koko ajan kun sähköiskun saanut. Tuli paha mieli, mutta onhan se ihan totta.
Väpätti koko ajan ja oli ihan innossaan toisesta vauvasta. Nauraaa koko ajan vauvoille ja yrittää saada kontaktia kiljahtelemalla kun toinen vauva vaan olla lupsuttaa omissa maailmoissaan ja ignoroi tämän meidän ikiliikkujan...Meidän poika kyllä on helposti myös kärsimätön, eikä todellakaan siis rauhallinen...hymyili jo 3viikkosena ja sitten alkoikin paha itkukausi ja kannoin päiväkaupalla itkevää pentä kantoliinassa
Poika oli ekat kuukaudet tosi itkuinen ja kallonluut oli puristuksissa.
(aiheutui pitkästä synnytyksestä kuulemma)Osteopatiassa ollaan käyty, imetin alussa yötä päivää ja tuskin vessassa ehin käydä.
Sanottiin, että puristuksesta voi aiheutua ADHD, keskittymis-ja oppimishäiriöitä, juomahäiriöitä sun muuta...hoidossa ollaan useasti käyty. Poika on tosi " hereillä" ja tunteellinen, nauraa ja itkee helposti ja on hirmu kovaääninen.
Hereillä ollessa " väpättää" usein kun sähkön alla, eikä ole juurikaan rauhallinen. Nukkumaanmeno on ollu aina vaikeeta, alussa ei suostunu vaunuihin ollenkaan nyt on kuukauden päivät nukahtanu vaunuihin
ja elämä helpottunut huomattavasti!
Tissille nukahtaa illalla ja päiväunille kun on tosi väsynyt. Tällöin ei mikään muu kelpaa. Väsymys tulee ilmi itkuna ja kitinänä, silmät ei " lupsahtele" eikä ole ikinä yksin noin vaan nukahtaut. Autoistuimessaki yhtä huutoa vaan.
Onko muilla tämmösestä kokemusta, tuleeko meidän vauvasta ylivilkas lapsi ja voisko se olla esim. ADHD?
En tiedä miten nopeesti voi tuommoisen diagnoosi antaa. Poika ei viihdy yksin oikein missään, mutta kun on seurassa, niin nauraa ja sätkii paljon, mutta kyllästyy myös nopeasti.
Soseita syö jo kunnolla, ja ne on " pelastaneet" meidät antamalla rytmin päivään.
Yöllä poika heräilee koko ajan ja kyllä sitä miettii, että oonko tehny kaiken ihan väärin, kun poika ei ole niinkun muut vauvat. Käydään vauvauinnissa , ja siellä muut on niin rauhallisia ja kattoo eteensä, meidän poika hakee kontaktia, kiljahtelee ja sätkii. JOs joku on murheellisen näkönen tai itkee, niin se tarttuu heti.
Onneksi poika sentään hymyilee paljon ja nauraa, sen avulla jaksaa. Olisi silti kiva kuulla kohtalotovereiden tarinoita ja kenties joku osaa " aavistella" omien kokemuksien pohjalta, mikä meillä mättää, onko tää vaan temperamenttijuttu vaiko joku häiriö, johon löytyy apukin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja ehkä kommentoidakin! :)
(esikoinen on meillä kyseessä...)
Kommentit (30)
Meillä poika nyt 7,5 kk ja hän on todella vilkas tapaus. Meillä myöskin ensimmäiset kolme kuukautta oltiin sylissä...eli unet sylissä tai liinassa sylissä ja samoin hereillä olo aika. Koskaan ei selällään sylissä olla möllötetty vaan pystössä ja kantajan on oltava liikkeellä. Mietittiinkin mieheni kanssa, että joskus olisi kiva istua sylikkäin sohvalla ilman hosumista, mutta ei meillä =)
Öisin ei suostu nukkumaan meidän välissä vaan paremmin nukkuu omassa sängyssään... Meillä on aina heräilty usein öisin ja heräillään vieläkin n. 2 tunnin välein. Syödään kylläkin vain kerran yössä.
Vaunuissa ei oikein viihdytä vaan mieluiten sylissä, normaali vaunukoppa oli hylättävä jo 3 kk:n ikäisenä ja siirryttävä rattaisiin, joista näki paremmin.
Ryömiminen jäi väliin kun aloitimme suoraan konttaamalla ja siitä ollaan nyt pyrkimässä jatkuvasti pystöön...eli liikkeessä täytyy olla koko ajan. Onneksi nyt on minulla helpompaa kun poika konttaa ympäri taloa eikä tarvitse kantaa koko aikaa... Jos menee toiseen huoneeseen niin saattaa kyllä tulla nopeasti huuto, sillä ei halua kuitenkaan olla yksi.
tulipa pitkä sepustus =)
on meillä kaikilla. Minusta kuulostaa, että monen vauvat tässä ketjussa ovat temperamentiltään hyvin aktiivisia, joka varmasti johtaa siihen, että vauva-aikana nukkuminen ym. rauhoittuminen on hankalaa ja vaatii paljon äidiltä. Vauva tarvitsee paljon siis apua rauhoittuakseen ja tämä on aivan varmasti raskasta. Jos motorinen ym. kehittyminen menee aikataulussa (ja monella siis etuajassa) kuulostaa todella oudolta, että kyseessä voisi olla synnytystrauma. Jos synnytyksessä olisi vauvalla hapenpuutetta ym. kyllä silloin tästä informoitaisiin ja lasta seurattaisiin tarv. tiiviimmin. Joten mielestäni syy ei löydy mistään lääketieteellisestä " ongelmasta" .
Jotenkin haluaisin kai sanoa, että vaikka on raskasta, on todella tärkeää, että näkee vauvansa sellaisena kuin hän on myös positiivisessa sävyssä: " meidän vauva on aktiivinen ja iloinen! vaikkakin jotkut asiat ovat raskaita" . Moni rauhallisen vauvan äiti varmasti toivoisi, että oma vauva seurustelisi enemmän ym. Lisäksi vauvan temperamentti on synnynnäinen, sitä ei ole synnyttänyt/muuttanut vauvan hoito tai synnytys ym. Minusta oli kiva kuulla Netan teksti..kuinka aktiivisesta/vaativasta vauvasta on tullut reipas esikoululainen. Tästähän on paljon ollut keskustelua, että miksi ainoastaan jotakin tietyntyyppistä temperamenttiä pidetään hyvänä esim. koulussa (rauhallisuus) kun taas yrityselämä kaipaa niitä jotka ovat rohkeita ja erittäin ulospäinsuuntautuneita.
Voimia kaikille! Meidänkään poika ei ole temperamentiltään niitä rauhallisimpia, mutta on valloittava, oma yksilöllinen itsensä.
on tämä oma lapsi. Ja usein olenkin tuumannut, että eipähän tule pihan heittopussia, kun tempperamenttia löytyy =)
Ja tosiaan tunteet näkyvät kunnolla (ja kuuluvat =) sekä ilot että surut. En kyllä mitään omassa vauvassani muuttaisikaan. Ihana juuri tuollaisena touhupakkauksena. Mutta helpostusta tosiaan tulee, kun touhukas vauva pääsee itse liikkeelle. Omat tutkimusmatkat voivat alkaa.
Uskon kanssa, että jokaiselle tässä pinossa kirjottajalle se oma lapsi on kuitenkin se rakkain ja ihanin, eikä sitä vaihtaisi mihinkään. Meidän poika on tällä hetkellä hirmu hymyileväinen ja nauraa paljon, mutta alkuajat olivat tosi raskaita.
Niinkun jossain viestissä sanoin, olen tosi ylpeä pojastani kun ollaan vauvauinnissa. Ylpeä siitä, miten meidän poika hakee kontaktia toisiin vauvoihin, jotka vielä ovat omissa unimaailmoissaan (vaikka meidän poika tosiaan on nuorin ryhmästä)
Aloitin tämän pinon lähinnä löytääkseni muita " kohtalotovereita" , äitejä, joiden lapset ovat " normaalia" aktiivisempia. On mukava vaihtaa kuulumisia ja kuulla muista aktiivisista vauvoista ja tietää, ettei ole ainoa. Varsinkin silloin, kun on raskaampaa ja kun ystäväpiiri ja suku ei ymmärrä, että tämmönenkin vaaveli voi olla olemassa ilman sen kummempia hoitovirheitä tms.
Rauhallisten lasten vanhemmilta on turha etsiä ymmärtämystä, vinkkejä nukuttamiseen tms, koska heidän vauvansa ovat niin erilaisia (paras vinkki jonka tähän mennessä olen saanut " no, pistät vaan sänkyyn ja tutti suuhun, ehkä hyräilet jotain rauhallsita.. " ;) )
Meillä on nytkin anoppi kylässä joka koko pojan syötön ajan hoki, että mikä sitä oikein vaivaa,tai että ei ole pojalla kyllä kaikki hyvin, kun poika sätki, alkoi kiljahtelemaan, nurisemaan ja yhtäkkiä itkemään ja kampeamaan itteään ylös ja sitten taas jo naurettiin....joka kerta saa selittää, että meidän poika nyt on tosi herkkä ja aktiivinen jne...
Mitä vauvan aktiivisuuten ja sen " sairaalloisuuteen" tulee, meillä poikaa seurataan kyllä myös kehityksen kannalta. Hän on hymyillyt ikäisiään aikaisemmin, mutta ei esim.käänny eikä pidä itseään maha asennossa hyvin ylhäällä, siis ei niinkuin pitäisi. OSteopaatti sanoikin viime käynnillä, että ellei meidän poika ala pian tarttumaan maha-asennossa esineisiin, täytyy meidän tulla uudestaan käymään (on nyt jo alkanut, eli ihan ok).
Meillä pitkään johtuva synnytys on aiheuttanut kallonluiden painautumista tiukasti toistensa päälle, ja avautuminen on ollut vaivalloista. Hoidon ansioista pojan itkuisuus on vähentynyt ja hoitojen avulla voidaan myös estää tulevaisuuden ADHD ja oppimishäiriöt. Loppupeleissä kysymys on kuitenkin kehon omista parannusvoimista- osteopaaatti voi ainoastaan aktivoida kehoa...
Meidän poju on tosiaan myös rauhoittunut ja alkanut olemaan hetkiä kauemmin omissa oloissaan - siis parannusta on tapahtunut todella huomattavasti hoitojen seurauksena.Kyseessä ei siis ole hapenpuutteesta johtuvat " haittavaikutukset" , vaan hermostopohjainen ja kehon jännitystiloista johtuvat kehitysongelmat.
En nyt voi muiden puolesta puhua, mutta itse en " halua" rauhallista lasta, pojan iloinen sähköisyys ja tunteellisuus on aivan tervetullutta (itsekään en ole tasapaksu luonne ;) ). Itkukohtaukset ja tuntien kanniskelut ovat sitten se toinen puoli (onneksi jo menneisyyttä) ja niitä kokemuksia ei voi jakaa meidän tuttavapiirissä, koska kellään ei vastaavia kokemuksia ole.
Oli sitten " tervettä" tai " sairasta" aktiivisuutta, on aktiivinen vauva kuitenkin aika-ajoin sen verran haasteellinen, että vertaistuki on tervetullutta.
Ja kyllä mekin varmsti nautitaan lapsistamme siinä missä muutkin - huolistamme ja vauvojemme huudoista huolimatta :)
Hei! Menee nyt vahan aiheen vieresta, mutta halusin vaan sanoa kuinka hienoa miusta on kuulla osteopatian hyodyista! Meille loytyi osteopatiasta apua yleiseen jaykkyyteen joka vauvassa aiheutti toispuoleisuutta (ei kaantanyt paataan yhtaan vasemmalle) seka imukupin aiheuttaman patin laskeutumiseen. Meilla kavi synnytysvalmennuksessa osteopaatti puhumassa ja kertoi etta osteopatiasta voi loytya apu ADHD' hen viela pitkalla tulevaisuudessa, siis vaikka lapsi olisi jo vanhempikin, mutta voi kuinka monet lapset voitaisiin talta saastaa jos jo vauvana kaytettaisiin hoidossa! On niin hassua kuinka monet ajattelevat etta eihan pikkuvauvalla voi mitaan jaykkyytta tai esim paansarkya olla, mutta tottakai voi ja ennemmin osteopatiasta apu kuin esim panadolista!
Tiedan muuten tarkkaan millaista on kun tuntuu etta pitaa olla selittamassa etta ' mika silla lapsella nyt on' kun osoittaa tyytymattomyyttaan! Tuntuu etta jotkut sukulaiset eivat haluaisi hyvaksya muuta kuin sen nauravan puolen vauvassa. Ja muistan kuinka joskus parikuukautisena (jotkut toiset) sukulaiset kommentoivat, vauvalle, kun kanneskeltiin etta ' tuollaiseen sylittely-perheeseen oletkin paassyt' ja kyselivat etta aiommeko kannella hanta sittenkin kun painaa 10kiloa - no kylla, jos sylia kaipaa! Ihan kuin sylissa pitoa pitaisi jotenkin rajoittaa ettei vauva totu siihen. Huh huh.
Ovatkohan muut muuten huomanneet etta ' aktiivivauvoilla' on hyva huumorintaju?! Meidan poika tuntuu tietoisesti hassuttelevan, esim haukkaa aitia poskesta ja sitten katsoo isaa naama riemusta loistaen ja nauraa. Aika ihanaa. :)
Iloista paivanjatkoa, nyt lattialla kiljahdellaan siihen malliin etta on mentava
Lumsku ja puolivuotias
Uusi nosto :)
Ja Lumskulle:
Meidänkin poika on normaalia jäykempi tapaus ja kuulemma jonkun verran huonommin kääntyi pää toiselle puolelle, oli kyllä sen verran vähän, ettei sitä näin tottumaton silmä huomannut. Siitä sitten itsekin huomasin, kun poika piti päätään huonommin oikea kylki edellä nostettaessa...
On hienoa, että teillä synnytysvalmennuksessa huomioitiin myös tämmönen asia. Itse en tietäisi mitään koko osteopatiasta, ellei kätilö olisi pojan ollessa jo 5 viikkoa huomannut tämän " erilaisuuden" . Viikko kaupalla toisen kätilön kanssa pähkäiltiin imemisongelmia ja pojan " koliikkihuutoja"
Huumorintajusta vielä, että meidän poika nauraa ihan innoissaan kaikille pelleilyille- usein myös " kutsuu" pelleilemään katsoen tietyllä tavalla, siitä sitten tietää, että nyt pitäis tapahtua jotain hauskaa. sitten kun poikajo aavistaa, että pian tapahtuu jotain hauskaa, niin alkaa jo etukäteen nauramaan :) Söpöä.
Nyt 9kk ikäiset tyttö ja poika. Tyttö oppi ryömimään ja hetiperään konttaamaan 5 kk iässä, poika 6kk. Molemmat nousivat seisomaan ja lähtivät tukea pitkin kävelemään vähän ennen 7kk ikää. Koskaan eivät ole vain tutkineet jotain lelua tai makoilleet kauaa paikoillaan. Vaipanvaihto ja pukeminen on taistelua, kun pitäisi päästä liikkeelle. Ovat kuitenkin iloisia ja leikkivät paljon yhdessä. Konttailevat ympäri kotia, kikattavat keskenään ja höpöttävät omaa kieltään. Kun heidät laskee lattialle, lähtevät kuin jänis puskasta pikavauhtia konttaamaan.
Sittereissä eivät enää pysyneet 6kk iän jälkeen, vaikka olisi vyöt kiinni niin yrittivät keplotella irti. Vaunut myytiin pois, ulkoillaan rattailla joissa viispistevöillä ovat kiinni. Puolivuotiaina vaunuissa kierivät kokoajan toistensa päälle, vaikka vaunuissa oli väliseinä. Tyttö liikkuu myös nukkuessaan, poika heiluu kovin vähän ennen nukahtamista mutta nukkuu suht rauhallisesti.
Syntyivät sektiolla, joten tuskin on mitään synnytykseen liittyvää vikaa. Ovat vaan temperamenttisia ja vilkkaita. Äärimmäisen raskasta välillä kahden kanssa, mutta uskon että pitemmän päälle siitä on enemmän iloa. Ja ollaan itsekin miehen kanssa melko vilkkaita, joten ei ole omena kauas pudonnut puusta
Akuutissa oli juttu osteopatiasta, laitan pätkä sitä tähän.... :
" ...Jännitystilat tulevat vauvalle usein jo ennen synnytystä. Ahtaassa kohdussa ei ole enää tilaa liikkua ja vauvan lihakset jumittuvat. Synnytys itsessään on rankka paikka myös vauvalle. Se voi olla joko liian nopea tai hidas. Nopeassa sektiossa vauva ei ehdi mukautua syntymiseen ja esim. pää ei muovaudu samalla tavalla kuin alatiesynnytyksessä. Toisaalta vaikea ja hidas syntyminen itsessään aiheuttaa vauvalle lihasjännitystä ja jopa virheasentoja. Niitä voi tulla myös, jos vauvaa kotona kannetaan sylissä pahassa asennossa, jolloin esim. selkä voi joutua liian aikaisin kantamaan vauvan painoa.
Osteopaatti tutkii sylissään vauvan asennon. Joskus se voi olla aivan vino tai vauva voi olla jäykkä kuin tikku tai köyryssä liiaksi eteen.Tämä aiheuttaa jännitystiloja, jotka vaikuttavat hermoratoihin lihasten ympärillä. Osteopaatin mukaan vääränlaiset hermoärsykkeet puolestaan aiheuttavat vauvalle erilaisia epämiellyttäviä tuntemuksia ja jopa suoliston häiriötiloja. Vauvan vatsa ei toimikaan kunnolla. Ruokailun jälkeen hän aloittaa pian itkun ja vääntelehtii tuskissaan. Vaivat luokitellaan koliikki-itkuksi....."
-Eli voi myös sektio-vauvalla olla tarvetta osteopatiaan, mutta siis jos vauvat ovat ainoastaan aktiivisia ja hyväntuulisia (ei mitään itkukautta ekoina kuukausina) ei vauvan aktiivisuus varmaankaan johdu synnytyksestä tms.
Nostan vanhan ketjun, jonka löysin kun etsin tietoa ylivilkkaasta vauvasta. Ketjun viestit ovat kuin olisin ne itse kirjoittanut. Onko täällä paikalla vanhempia joilla olisi ollut ylivilkkaita vauvoja, mutta siitä olisi jo muutama vuosi aikaa. Onko lapsenne mahdollisesti muuttuneet vai onko sama meno jatkunut vuodesta toiseen ?
...viela sen verran, etta en todellakaan halunnut kommentillani " nautitaan nyt vaan naista vilkkaista lapsista" vaheksya kenenkaan vaikeita aikoja vaativien vauvojen kanssa. Meilla tosiaan ei juuri itketty alkukuukausina ja kun vaunuhuudot sitten alkoivat niin olin ihan rikki vain muutaman paivan jalkeen - eli todellakaan siis en halua kuulostaa miltaan yliparjaajalta! Ehka on helppo sanoa etta vilkkaus on rikkaus kun se on lahinna kuitenkin iloisuutta meilla. Siis jaksamista toivon kaikille!
Maha-ajoista viela etta vaikkei itsellanikaan ole mihin verrata niin kovin vilkkalta poika vatsassa vaikutti, ja kovaa potki - valilla tuntui ihan etta on sisukset mustelmilla! Ja jalat on vispannut pienesta pitaen jatkuvasti. Poika on muuten tosi tyytyvainen jos joko hanen kanssaan tai hanen edessaan tanssii - jos han makaa lattialla niin liittyy mukaan tanssimaan hassusti jalat maata rummuttaen! Viime viikolla alkoi sellainen musiikki tanssi kerho ja siellakin poika oli niin tyytyvainen, nappasi pallostakin kiinni ja pyoritti sen takaisin ohjaajalle - vahanko oli aiti ylpea viisikuisestaan. :)
En nyt muista onko joku maininnut etta vauvansa olisi herkka - se on meilla toinen selkea luonteenpiirre; vahvasti siis reagoi kaikkeen ymparilla olevaan ja helposti tulee itku - seka nauru. Minusta on kuitenkin ihanaa etta poika nayttaa tunteensa ja arsyttaa kun jotkut sukulaiset (brittityyliinsa...) heti alkavat hopottaa etta " ei ei ei ei, ei tuota virtta haluta kuulla" kun poika vahankin osoittaa mieltaan. Sehan on hanen tapansa kommunikoida! No, nyt alkaa menna vahan aiheen vieresta jo, mutta itse haluaisin kuitenkin etta lapsi kasvaisi ymparistossa jossa saa nayttaa tunteensa ja tahtonsa.
Nyt saa tama jaarittelu riittaa!
Iloista syksynjatkoa vilkkaisiin elamiin. :)
Lumsku