Se tunne kun toisessa kaupungissa asuva ystävä ilmoittaa tulevansa kylään, ilahdut ja odotat koko päivän kunnes klo 21 tulee viesti " Mä tuunkin huomenna"

Tuollaisia ihmisiä varten ei kannata ainakaan siivota eikä leipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kutsuttuin tuttavapariskunta kerran kylään. Sovittiin että klo 20 tulevat, he ilmoittivat itse ajan kun kysyin että koska sopisi kun tekivät just samoja temppuja; sovittiin joku aika niin eivät tulleet lähelläkään sitä jne.

Laitettiin vähän tarjoiluja; vähän ruokaa vähän juotavaa, klo 20 oli tarjoilut pöydässä.

Klo 21:30 saadaan sms että kestää vielä kun otettiin jälkiruokaa ja tarjoilija sanoi että hetken kestää.

Mä olin ihan että ööööööööö.. mitä?

lähempänä klo 22 olivat meillä sit viimein, asuvat maaseudulla ja me kaupungissa. Halusivat kuulemma mennä ravintolaan kun niin harvoin lähtevät kahdestaan kaupunkiin.

Terkut vaan T & P, teitä ei ole tullut ikävä.

Aika tökeröä tosiaan tulla noin myöhään ja odotuttaa toisia tarjoilujen kera.

Ja siis tämä oli niin kerroista kun olivat sentään ajatelleet meitä, laittoivat viestin. Pari kertaa meni niin ettei tullut edes viestiä, sit muutaman kerran niin että tulivat melkein sovittuna aikana, mutta lähtivät n. 15 min päästä vaikka sovittu että tulevat kylään. Syynä oli joku kumminkaima tai mikälie keksitty juttu, parempi tarjous kuitenkin. Heille kun mentiin niin piti olla ajoissa tai tulee puhelua perään jne.

Enää ei olla tekemisissä.

Ja siis jos joku miettii miksi siedin? Oli siskoni. Enää ei olla väleissä. Tämä yksi syistä, en ollut koskaan tarpeeksi tärkeä vaan aina se joka oli varalla ja jota sai kohdella niin kuin p ask aa. Jos asiaa yritti ottaa puheeksi alkoi uhriutuminen, itkeminen, mykkäkoulu, haistatteluviestit ja sen jälkeen lähti taas alusta. 

Vihdoin mulle tule mitta täyteen.

Tuttua. Kerran erään ystävän piti tulla kolmen ja neljän välillä, kello viideltä laittoi viestiä että on ihan just siinä. Olin leiponut piirakan  ja koettanut viihdyttää ylienergistä taaperoa. 

Kuudelta aloin kysellä perään,ei vastausta. Kasilta ilmoitin että laitan nyt  lapsen nukkumaan ja menen suihkun kautta itsekin sänkyyn,ei tarvitse enää tulla.

No arvatkaa kuka soitti summeria alaovella puoli kymmeneltä.. Oli kovin  hämmästynyt, että ai oot oikeasti menossa nukkumaan? Oli käynyt "nopeasti" parin muun kaverin luona nyt kun oli kerran kaupungissa. Harmitteli että olisi nälkä ja nyt maistuisi se tex mex piirakka jota olin lupaillut, käskin painua mäkkäriin.

Ei olla tuon jälkeen oltu missään yhteydessä.

Tää on kuin mun yks kaveri. Se on tulossa kylään vapaapäivänä mutta todellisuudessa tekee tuloaan vasta illalla kasin paikkeilla. Olen hänelle sanonutkin muutaman kerran, että ei kiitos, me ollaan jo iltatoimissa. Enkä järkkäile enää hänen vuokseen koko päivän menoja, kun se on aina tuo sama keissi

Eräs muinainen kaverini teki sitä, että oli sovittu päivä ja aika milloin hän tulee ja sitten ei muijaa näkynyt, ei kuulunut. Välillä muisti ilmoitella esteistään, yleensä ei. Ensin tietysti tein valmisteluja eli siivoilin ja leivoin ja tietenkin varasin sen hetken juuri häntä varten. Sitten en enää tehnyt mitään enkä merkinnyt kalenteriinkaan muistutukseksi itselleni. Myöhemmin yhteydenpito muuttui niin, että hän soitteli, kun tarvitsi jotain. Talkoita tai muuta työapua. En ehtinyt, sori on muuta jo. 

Siis eikö ihmiset oikeasti sovi etukäteen aikaan milloin tullaan? Minä ainakin sovin aina, että milloin tänne voi tulla ja milloin saan mennä muiden luo.😅 Ihan kellonaika sovitaan aina niin ei tarvii ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään en odottaisi aikuista ihmistä koko päivää. Annas kun arvaan, tää tekee samanlaisia ohareita joka käänteessä. Itsellä oli tollanen kaveri, aina iso itku kun on niin ikävä eikä koskaan nähdä blaablaablaa. Sovittiin tapaaminen eikä ne koskaan toteutuneet kun aina oli jotain tärkeämpää tai hauskempaa. Opin minäkin, kahdesta kerrasta. Nykyään annan itkeä ja volista ja olen innolla hihkumassa miten pitää nähä ja tehdä tilannepäivitystä yms. Tottahan tiedän, ettei tapaamista koskaan tule eli vaikka päivi olisi lyöty lukkoon en pidä sitä vapaana

"Ensinnäkään en odottaisi aikuista ihmistä koko päivää. Annas kun arvaan, tää tekee samanlaisia ohareita joka käänteessä."

Eikö jo aloituksessa lukenut: 

Ei ollut eka kerta, kun teki tämän tempun.

Niin kysynpä vaan miksi pitäisi arvata?

Sietääkin olla "se tunne", jos et edes kellonaikaa saa kysyttyä vaan odotat sitä kotona pelokkaasti kuin jokin kurtisaani. Miten voit olla noin saamaton?

Meilläkin on yksi tuttu pariskunta, joka tulee yleensä 4-5 tuntia myöhässä. Kauheaa säätöä. Joskus oon vaan laittanut viestin, että mentiin baariin, tulkaa perässä.

Vastaan sille ystävälle, että olen pahoillani, minulla on menoa enkä ole huomenna kotona.

Naisystävän kanssa sama homma. Tiedän varmaksi että tulee vasta, kun on ovella.  Yleensä viestii asiallisesti, mutta tulopäivänä pitää radiohiljaisuutta. En ole enää viitsinyt kysellä perään, jos ei mitään ilmoittele. Sitten kun tulee, on kuin ei mitään ja kaikki on niin kivaa. Ehkä en vain mene joku kerta enää avaamaan ovea kun ovikello soi. Alkaa olla mitta täynnä.

Ovatko nämä oharitemppuilijat kaikille samanlaisia?

Naiset. Armeijassa pitää olla asennossa pihalla, kun käsky käy. Myöhästyjiä ei katsota hyvällä. 

Vierailija kirjoitti:

Monet oharit tehty minulle samalta kaverilta. Viimeinen kerta oli, kun odotin koko päivän ja illalla tuli viesti "Oi unohdin sinut" ja perään itkuemoiji. En vastannut viestiin mitään. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä. Tuosta pari vuotta aikaa.

Tajusin, että olin varakaveri, jonka luo tultiin ja jolle soitettiin, jos muuta ei ollut.

Minuakin alettiin pitää varakaverina. Hänellä oli joku reikä päässä, ettei edes peitellyt asiaa. Hämmästyttävintä oli että on halunnut pitää yhteyttä senkin jälkeen, kun hän kertoi pitävänsä minua "varalla jos ei ole parempaa tekemistä". 

Vierailija kirjoitti:

Naisystävän kanssa sama homma. Tiedän varmaksi että tulee vasta, kun on ovella.  Yleensä viestii asiallisesti, mutta tulopäivänä pitää radiohiljaisuutta. En ole enää viitsinyt kysellä perään, jos ei mitään ilmoittele. Sitten kun tulee, on kuin ei mitään ja kaikki on niin kivaa. Ehkä en vain mene joku kerta enää avaamaan ovea kun ovikello soi. Alkaa olla mitta täynnä.

Mitä hän on sanonut, kun olet kysynyt ja keskustellut asiasta?

On joskus ollut tuollaisia miehiä. Aikuisen ihmisen pitäis tajuta ilman vääntämistä miksi se on hänelle itselleenkin tärkeää pitää kiinni sovituista asioista.

Alkaa siinä kunnioituskin kärsimään vaikka se toinen ei todennäköisesti vaan tajua olevansa hiton epäkunnioittava eikä pidä sitä isona juttuna.

Oli sit suhteen jälkeen ihmeellistä ja outoa, sekä epäilyttävää, kun joku itseasiassa ilmestyi paikalle silloin kun oli luvannut, tai soitti heti jos näytti siltä että myöhästyy yhtään. Whoa.

Oon joskus sanonut vaan että eipä huvita odotella turhaan, kattellaan. Kehtaa vielä loukkaantua siitä :D

Oon katkaissut kaikki tollaiset 'kaverisuhteet'. Mulle mun oma aika on arvokasta, sitä ei tuhlailla turhaan odotteluun yhtään sen enempää kuin mäkään tuhlaan muiden aikaa.

Viimeisin 'kaveri' sai lähdöt mun elämästä, kun synttäriviikonloppunani olin varannut mökin monta kk aiemmin ilmoittautuneiden mukaan, tää sanoi tulevansa junalla ja hoitanut kaikki asiat niin että pääsee lähtemään.. olen jättänyt muut vieraat keskenään mäkille, ajanut vartin kaupunkiin asemalle jossa häntä ei kuulukaan. Soitan ja hän selittää niin ilmiselvän valheen puhelimessa että kiitän ja painan luurin kiinni lopullisesti ja lähdin viettämään ihanaa aikaa niiden oikeiden ystävien kanssa.

Terkkuja en lähetä kenellekään, olkoon no one mun elämässä.

Siinä näit kuinka tärkeä sä oot hälle...

Ilmoittaa vaan tulevansa? Joo, en ole kotona.

Älä edes mieti hänen tuloansa. Teet mitä lystäät. Ei sinun tarvitse päivystää. Jos tulee käymään, ja et ole kotona, niin voi voi. Ja puhun kokemuksesta. En aio enää ikinä päivystellä tuollaisten takia. Yksi ystävyyssuhde loppui, kun annoin kuulua kunnolla. Kerroin, etten enää odottele turhien lupausten kanssa. Kiitos ja näkemiin.