Lue keskustelun säännöt.
Paha keski-iän kriisi tuloillaan. Mikä eteen?
05.08.2022 |
Olen 39 ja yhtäkkiä aivan täysin pihalla siitä, mitä haluan. Teen asiantuntijatyötä, jonka luulin olevan intohimoni, mutta josta en saa enää mitään tyydytystä ja jonka takia olen koko ajan väsynyt. Vielä reilu 5 vuotta sitten luulin haluavani asettua aloilleni ja elää tasaista arkea miehen ja eläinten kanssa tylsässä tuppukylässä luonnon helmassa, mutta nyt kun elämä on sitä, huomaan kadehtivani kaiken maailman diginomadeja ja muita elämäntapareissaajia. Lapsia ei ole, jossain vaiheessa luulin niitäkin haluavani, mutta nyt en ole enää lainkaan varma, ja kohta ei tarvitse enää koko asiaa onneksi miettiäkään kun kilometrejä on tän verran. Kaikki on periaatteessa hyvin, ja silti haluaisin jättää tän kaiken taakseni ja aloittaa jossain muualla ihan toisena ihmisenä. Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä?
Kommentit (31)
1. Hanki moottoripyörä
2. Hanki nuorempi nainen
3. Lähe kiertämään maailmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita paperille ideoita, ruksaa huonot. Ei ole pakko ottaa kaikkia kysymyksiä, mutta muutama joita voi kysyä itseltään. Haluaisitko eri alan, harrastuksen /kiinnostuksen vaikka kotiin tms, matkustaa, asua eri paikassa - missä, kokeilla jotain turvallista uutta mutta mielenkiintoista, onko haluamasi asiat fyysisiä vai henkisiä tms. Haluatko pysyttäytyä joissakin tutuissa ja turvallisissa asioissa. Entä kirjat, messut, videot, joku inspiraatio. Mitä ulkomailla on, jos tutkit.
Tuntuu, että nyt näiden viimeisten muutaman vuoden (korona, sota Euroopassa) aikana moni on jotenkin alkanut enemmän miettimään omaa elämäänsä, mitä tekee, mitä vielä haluaa tehdä. Tuttavapiirissäni on todella paljon työpaikan vaihtoja, varhaisia eläkkeelle siirtymisiä, erilaisia opiskelukuvioita, ihan kokonaan uudenlaisen elämäntavan omaksuneita.
Mieti mitä haluat, mielellään ilman että hylkäät kaiken hyvän. Opiskelua, jopa ehkä opintovapaa? Vuoden irtiotto, matkustamalla tai esim. vapaaehtoistyöllä. Jotain muuta?
Tuttuja tunteita.
Olen jonkin verran sua vanhempi ja tilanne on jo mennyt siihen että työ on pääasiassa pakkopullaa ja mietin mitä keksisi joka toisi muutosta. Vaihdoin työpaikkaakin (sama ala) mutta ei..
Intohimot kadonneet, enää pari harrastusta joihin mielenkiintoa. Poltetta ei enää tule juuri mistään (useampi vuosi sitten olin tosissani innostunut jostain).
Mahdollisuus hypätä muuhun olisi olemassa, vaan pelko siitä että se "muu" ei olekaan kivaa.
Itselläni helpotti hieman heti kun täytti sen neljäkymmentä vuotta.
Mutta ei se tämä keski-ikäisen elämä nyt ole ihan yhtä hienoa kun nuorempana. Paljon asioita nähty ja uutuden viehätystä vaikea saada mistään.
Työissä huomaa kuinka asiat kulkee samaa rataa ja toisaa samoja asioista uudelleen.
Päihteiä hieman vähentänyt ja se ehkä hieman parantanut elämän laatua kun väsymys hieman helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No 39 on aika myöhään tosiaan alkaa miettiä lapsia.
Itse olen elänyt irtonaisempaa elämää ja tässä vaiheessa (vähän sinua nuorempi) kyllä alkaisi maistua se tasainen, hyvä elämä ja oma asumus luonnonhelmassa. Sä et tajua tällä hetkellä kuinka stressaavaa ja epäantoisaa sinkkuus ja nomadius voi olla. Itse kadun jonkin verran, en olisi uskonut, että alan kaivata tylsyyttä jo ennen neljää kymppiä.Haluatko avata hiukan tuota, että en tajua mitään siitä toisenlaisesta elämästä? Kuvitteletko, että olen koko tämän 39 vuotta elänyt täsmälleen näin, saman miehen ja samojen eläinten kanssa samassa talossa?
No jos tajuat miten stressaavaa sinkkuus ja nomadius on, niin miksi sitten kadehdit matkaajia? Jostain syystä kai olet asettunut parisuhteeseen ja sitoutunut asuinpaikkaan? Jos olisi kauhean sitoutumiskammoinen ja veri vetäisi maailmalle, niin vaikea kuvitella, että tuollaiseen tilanteeseen olisi jouduttu. Mutta kai se sitten mahdollista on.
Vähän samaa kokeneena: älä vaadi itseltäsi mitään päätöksiä tai asian ratkaisua nyt. Anna noiden ajatusten tulla ja mennä, anna itsellesi lupa ailahdella ja olla päättämätön. Nimittäin pyrkimys vastata tai toimia kysymyksesi "Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä?" mukaan vaan pahentaa tilannetta ja kiristää pinnaa. Anna mennä omalla painollaan, vaikka välillä saattaa pahalta tuntuakin, kyllä se siitä - asiat ratkeavat niitä ratkaisemattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä etsii oman juttunsa ja jää siihen. Mutta jos oletkin niitä ihmisiä jotka haluavat kokeilla erilaisia asioita ja sitten tehdä jotain muuta? Minusta viisi vuotta on jo pitkä aika asua samassa paikassa tai olla samassa työssä. Ihan hyvin siinä kohtaa voi miettiä jo muuta. Siinä ei ole mitään väärää.
Voithan muuttaa Onnellisten kylään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raudanpuutteen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita nuo saattavat myös olla.
Käy mittaamassa veriarvot.
Olen samanikäinen kuin sinä. Lapset 12 v ja 14 v eli pikkulapset saatu kasvatettua, asuntolaina juuri maksettu pois. Mulla vakituinen virka kaupungilla. Koen, että olen viimeiset 15 v tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni sen, mikä mulla nyt on. Nyt on mun vuoro nauttia, elää itselle. Harrastan jonkun verran liikuntaa, juoksua, pyöräilyä, uintia, talvella hiihtoa ja laskettelua. Luen paljon kirjoja, nukun pitkään aina kun voin, matkustelen kerran pari vuodessa. Tärkeintä on se, että teen asiat omilla ehdoillani.