Lue keskustelun säännöt.
Paha keski-iän kriisi tuloillaan. Mikä eteen?
05.08.2022 |
Olen 39 ja yhtäkkiä aivan täysin pihalla siitä, mitä haluan. Teen asiantuntijatyötä, jonka luulin olevan intohimoni, mutta josta en saa enää mitään tyydytystä ja jonka takia olen koko ajan väsynyt. Vielä reilu 5 vuotta sitten luulin haluavani asettua aloilleni ja elää tasaista arkea miehen ja eläinten kanssa tylsässä tuppukylässä luonnon helmassa, mutta nyt kun elämä on sitä, huomaan kadehtivani kaiken maailman diginomadeja ja muita elämäntapareissaajia. Lapsia ei ole, jossain vaiheessa luulin niitäkin haluavani, mutta nyt en ole enää lainkaan varma, ja kohta ei tarvitse enää koko asiaa onneksi miettiäkään kun kilometrejä on tän verran. Kaikki on periaatteessa hyvin, ja silti haluaisin jättää tän kaiken taakseni ja aloittaa jossain muualla ihan toisena ihmisenä. Mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä?
Kommentit (31)
Siis onko se paha hyvätuloinen?
Laita eteen vaikka kolehti.
Muista mainita, että mittari toimii ehkä vain 10 vuotta enää (jos nykyäänkään) joten sitä ei pidä toistaiseksi ajatella. Eli turha yrittää kusettaa jollakin joulusatasilla lasten nimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, saisko vielä jotain täyspäisiä vastauksia? -ap
Olemme 10 vuotta vanhempi pariskunta ja siinä tilanteessa, että mieheni miettii nyt eroa. Minulle kaikki tuli yllätyksenä, eli miehelleni on tuo keski-iän kriisi iskenyt jo ainakin puoli vuotta sitten (ehkä jopa vuosi sitten). Hän on vaan tehnyt duunia (enemmän ja enemmän) ja esittänyt, että kaikki on hyvin. Olemme olleet lähes 30 vuotta yhdessä ja hyvin onnistui minultakin peittelemään pahan olonsa. Muutaman kuukauden aikana tuli hetkittäisiä tuntemuksia, että onko kaikki hyvin, mutta luotin, että toinen kertoisi jos jotain olisi. Mieheni on aina ollut huono puhumaan ja ikäviä asioita / tuntemuksia ei edes mieti. Tilanne tuli minulle vasta eteen kun mieheni pää hajosi ja hän hakeutui lääkäriin, masennus sieltä sitten ilmeni.
En ole edes nyt varma miksi kirjoitan. Jokaisella meillä on vain yksi elämä, eli omasta onnesta ja hyvästä olosta pitää huolehtia jos se vaatii esim. eroa niin silloin kannattaa erota. Meillä on ollut hirveä kesä, koska minulle kaikki miehen tunteet tuli yllätyksenä. Olen sanonut miehelleni, että seison rinnalla, että tärkeintä on saada Hänen pää kuntoon. Jos haluaa sitten myöhemmin erota niin päästän irti.
Hae ajoissa ammattiapua jos tuntuu, että kaikki muuttuu mustaksi ja mikään ei tunnu miltään ....
Onko mahdollista opiskella harrastuksena joku ihan toisenlainen ammatti, johon voi niin halutessaan siirtyä?
Päihteet on näppärä pikaratkaisu moniin ongelmiin. Varsinkin just vanhuuteen. Sehän tässä iässä alkaa ahistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelle voisi suosittaa moottoripyörää ja uutta sussua, mutta naiselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lisää töitä ja laita osakkeisiin, 10v päästä voit kiertää maailmaa miten haluat
40 kriisi loppuu kun alkaa 50 kriisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomaa töistä, kiertämään ja katselemaan maailmaan. Opiskele jotakin uutta.
Kysy pomolta jos sinulla olisi mahdollisuus esim kerran viikossa käydä jollakin kurssilla missä kartuutat oman työsi osaamista entisestään.
Arkeen muutosta.
Kun mikään ei riitä... Monella muilla on paljon pahempi tilanne kuin sinulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus on olla digitaalinen nomad ja jättää sika.
No 39 on aika myöhään tosiaan alkaa miettiä lapsia.
Itse olen elänyt irtonaisempaa elämää ja tässä vaiheessa (vähän sinua nuorempi) kyllä alkaisi maistua se tasainen, hyvä elämä ja oma asumus luonnonhelmassa. Sä et tajua tällä hetkellä kuinka stressaavaa ja epäantoisaa sinkkuus ja nomadius voi olla. Itse kadun jonkin verran, en olisi uskonut, että alan kaivata tylsyyttä jo ennen neljää kymppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mikään ei riitä... Monella muilla on paljon pahempi tilanne kuin sinulla
Luetun ymmärtäminen, oisko mitään? Ap tietää, että kaikki on periaatteessa hyvin. Oletko ikinä kuullut keski-iän kriisistä? Se ei katso lompakon paksuutta tai sosiaalista statusta.
Onkohan se maailman kiertäminen enää nelikymppisenä niin ihanaa? Nuorena sitä tutustuu toisiin nuoriin maailmalla, nukkuu missä nukkuu ja bilettää työnteon ohessa. Mutta aikuisena voi alkaa haitata ne torakat ja huonot hotellit, eikä kuulu siihen nuorten reissaajien joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
No 39 on aika myöhään tosiaan alkaa miettiä lapsia.
Itse olen elänyt irtonaisempaa elämää ja tässä vaiheessa (vähän sinua nuorempi) kyllä alkaisi maistua se tasainen, hyvä elämä ja oma asumus luonnonhelmassa. Sä et tajua tällä hetkellä kuinka stressaavaa ja epäantoisaa sinkkuus ja nomadius voi olla. Itse kadun jonkin verran, en olisi uskonut, että alan kaivata tylsyyttä jo ennen neljää kymppiä.
Alapeukut..? Mitähän sanoin, mikä oli väärin?
Vierailija kirjoitti:
No 39 on aika myöhään tosiaan alkaa miettiä lapsia.
Itse olen elänyt irtonaisempaa elämää ja tässä vaiheessa (vähän sinua nuorempi) kyllä alkaisi maistua se tasainen, hyvä elämä ja oma asumus luonnonhelmassa. Sä et tajua tällä hetkellä kuinka stressaavaa ja epäantoisaa sinkkuus ja nomadius voi olla. Itse kadun jonkin verran, en olisi uskonut, että alan kaivata tylsyyttä jo ennen neljää kymppiä.
Haluatko avata hiukan tuota, että en tajua mitään siitä toisenlaisesta elämästä? Kuvitteletko, että olen koko tämän 39 vuotta elänyt täsmälleen näin, saman miehen ja samojen eläinten kanssa samassa talossa?
Hanki joku intohimoinen harrastus, kuten suurin osa muistakin keski-iän kriisissä olevista. Hanki moottoripyörä, ala kunnostaa jotakin rapistunutta vanhaa mummonmökkiä, aloita jokin liikuntaharrastus, tjsp. Tämän intohimoharrastuksesi joudut ikävä kyllä keksimään ihan itse.
En osaa auttaa. Tulin vain sanomaan sen. Olen ollut jo vuosia tilanteessa missä haluaisin vain laittaa repun selkään ja hävitä. Mutta en minä oikeasti halua hävitä, haluan vain lomaa siitä kuka minä olen. Olen ollut vuosikymmeniä itseni kanssa ja kertakaikkiaan tälle ihmissuhteelle on nyt tullut kriisi ja se velloo taustalla vaikka kuinka sen yrittäisi unohtaa. Haluan erota itsestäni.
Auttaisiko sivusuhde?