Pariskunnat jotka olette aina yhdessä ja teette kaiken yhdessä

En haluaisi matkustaa yksin. Jos työn takia olisi pakko, lähtisin, mutta en tykkäisi. 

Totta kai pärjäisin, mutta En vain tykkää matkustaa yksin.

Miksette tykkää matkustaa yksin?

Voisin muuten mutta kielitaito on huono joten onhoista olisi. Eli en matkustaisi yksin.

Vierailija kirjoitti:

Miksette tykkää matkustaa yksin?

Itse viihdyn hyvin yksinkin, ja olen jonkin verran yksin matkustanut. Pidän kuitenkin paljon enemmän yhdessä matkustamisesta, on kiva jakaa iloa siitä mitä matkalla näkee ja kokee toisen kanssa. 

Joo mikäs siinä, Soda Clubille ja koittaa päästä sisään Berghainiin, Gemusen kiskalta Döneriä ennen hyppäämistä hotelliin menevään U-Bahniin 

Aamulla voikin tärisevin käsin mennä lähi Lidl hakemaan 20snt maksavan 0,5l oluen ja illaksi 3e viinipullon, kylkeen pari Berliner Kindeliä.

Päivällä vähän käyskentelyä museoissa 

Vierailija kirjoitti:

Miksette tykkää matkustaa yksin?

Olin kerran työmatkaa aasiassa ja vietin sillä matkalla yksin viikon Hong kongissa. Oli vain jotenkin tylsää, kun ei saanut sanaa vaihdettua kenenkään kanssa. Viisi päivää vielä meni, mutta viikko oli liikaa.

Olen myös ollut työmatkalla esim Pariisissa viisi päivää, eli tehnyt viikon aikana vain muutamia työtunteja ja ollut loput ajat yksin. Sekin oli ok, kun oli jotain ihmiskontaktia ja shoppailin päivät pitkät.

No, olin kerran viisi päivää hiljaisuuden retriitissä ja se oli ok. Eli riippuu kohteesta, miten hyvin viihdyn yksin.

Ollaan lähes aina yhdessä ja oltu jo kohta pari vuosikymmentä;  mutta mies on matkustellut välillä ilman minua ja ei se minua haittaa pätkääkään. Usein ajan häntä jonnekin reissuun ihan hänen itsensä takia tms. Lähtee jos lähtee. Yhdessä on käyty menneinä vuosina jossakin satunnaisesti. 

Voisin, pärjäisin, en viihtyisi. Jaettu ilo on kaksi kertainen ilo. Meistä kumpikaan ei matkustele yksin tai missään muissa porukoissa.

Voisin, pärjäisin, tuskin nauttisin olostani. Puolisoni on paras ystäväni ja meillä on aina ihan älyttömän hauskaa yhdessä.

Voisin matkustaa, pärjäisin varmasti, mutta en viihtyisi yhtä hyvin, kuin puolison kanssa. Ja olen jopa kokeillut, yhden reissun tein yksin yksin, eikä ollut yhtään niin mukavaa, kuin kumppanin kanssa. Käyn välillä kaverin kanssa matkalla, eikä sekään ole niin hauskaa, kuin puolison kanssa, mutta sekin on parempi, kuin yksin:D

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Mun miestä ei kiinnosta urheilu tippaakaan. Reissuissa käydään sujuvasti yhteisissä kiinnostuksen kohteissa. Katsotaan nähtävyydet, museot, taidetta, luontoa. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Meillä on pääasiassa hyvin samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Ei niiden tarvitse olla täysin samanlaisia, jotta yhteisestä lomasta voi nauttia. Joskus voi vaikka yllättyä positiivisesti, kun menee museoon mikä ei olisi ollut omalla listalla.

Vierailija kirjoitti:

Miksette tykkää matkustaa yksin?

Kiva illalla käpertyä oman kullan kainaloon. Miksi haluaisin olla yksin jossain oudossa kaupungissa?

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Meillä kiinnostuksen kohteet on samoja, ei ole noin räikeitä eriavaisuuksia. Tai toki niissä jotain eroavaisuuksia on, mutta Meidän yhteinen kiinnostuksen kohde on hyvä hotelli. Siinä makumme on sama. Eli menemme hotelli edellä, ja muut sitten sovitetaan siihen.

Olemme siis molemmat matkustaneet paljon ennen tapaamistamme. Olemme molemmat saaneet kokea jo paljon. Tapasimme vasta 45 v.

Käymme yhdessä ain

Käymme aina rinnakkain

Ihan kiinnostava kysymys tavallaan. Itse kuitenkin koen että aviomieheni on minulle sananmukaisesti puoliso eli olo tuntuu vajavaiselta ilman häntä. Käyn töissä, harrastuksissa ja tapaan ystäviä mutta en mielellään matkusta moneksi päiväksi mihinkään ilman puolisoa.

Se ongelma näissä yhteenhitsatuissa suhteissa on kun toinen kuolee niin toinen ei pärjää. Näin kävi eräälle pariskunnalle (tosin mies oli tossun alla ja kun vaimo kuoli niin mies oli ihan ulapalla. Ei omia harrastuksia, ei kavereita yms. Kuoli pian vaimon kuoleman jälkeen.

Parempi kahden itsenäisen liitto. Yhdessä välillä ja myös erikseen.

Tämä korona kyllä herätti. Tässä ollaan kärvistelty kotona yhdessä etätöissä. Aluksi oli todella kivaa mutta nyt alkaa kyllä tympiä.

Pärjäisin mutten viihtyisi. Olisi tyhjää, kun ei voisi jakaa näkemäänsä ja kokemaansa toiselle.