Pariskunnat jotka olette aina yhdessä ja teette kaiken yhdessä

Voisin. Tykkään matkustella myös yksin. Tehdään melkein kaikki asiat yhdessä, mutta pitää osata yksinkin mennä ja tehdä. Mulla ainakin pimahtaisi pää muuten.

Tuli muuten mieleen, kun muutama vuosi sitten matkustin bussilla Helsingistä Lahteen. Menin hyvissä ajoin odottelemaan bussia ja sainkin hyvän paikan sieltä. Viime tipassa mukaan tuli myös pariskunta, joka lähes vaatimalla vaati, että minun pitää siirtyä jonkun viereen istumaan, jotta he voivat istua vierekkäin. En yllättäen siirtynyt, mutta huolestuttava jos ei tunnin matkaa voi istua erillään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Meillä kiinnostuksen kohteet on samoja, ei ole noin räikeitä eriavaisuuksia. Tai toki niissä jotain eroavaisuuksia on, mutta Meidän yhteinen kiinnostuksen kohde on hyvä hotelli. Siinä makumme on sama. Eli menemme hotelli edellä, ja muut sitten sovitetaan siihen.

Olemme siis molemmat matkustaneet paljon ennen tapaamistamme. Olemme molemmat saaneet kokea jo paljon. Tapasimme vasta 45 v.

Hauskaa, koska meillä päinvastoin. Majoitumme äärimmäisen harvoin hotellissa. Useimmiten vuokraamme apartmentin airbnb:n tai booking.comin kautta. Haluamme kokkausmahdollisuuden, koska läheskään joka paikassa ei vieläkään saa hyvää vegaanista aamiaista ja ravintoloidenkin tarjonta on rajoitettua. Muuten majapaikka on vain tukikohta, jossa käydään syömässä ja nukkumassa. Saatamme myös jättää sinne osan tavaroista, jos lähdemme vuokra-autolla muutamaksi päiväksi retkelle ympäristöön.

Kotimaassa majoitumme usein leirintämökeissä ja kokkaamme ulkona tai keittokatoksessa. Aiemmin nukuimme myös teltassa, mutta nyt olen tullut mukavuudenhaluiseksi eikä ole pariin vuoteen sitä harrastettu.

Tänä kesänä on oltu äkkiseltään laskien yksi yö hotellissa ja 18 apartmentissa tai mökissä.

Vierailija kirjoitti:

Miksette tykkää matkustaa yksin?

En tykkää käydä syömässä yksin, matkalla on kivempi kokea asioita yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Meillä kiinnostuksen kohteet on samoja, ei ole noin räikeitä eriavaisuuksia. Tai toki niissä jotain eroavaisuuksia on, mutta Meidän yhteinen kiinnostuksen kohde on hyvä hotelli. Siinä makumme on sama. Eli menemme hotelli edellä, ja muut sitten sovitetaan siihen.

Olemme siis molemmat matkustaneet paljon ennen tapaamistamme. Olemme molemmat saaneet kokea jo paljon. Tapasimme vasta 45 v.

Hauskaa, koska meillä päinvastoin. Majoitumme äärimmäisen harvoin hotellissa. Useimmiten vuokraamme apartmentin airbnb:n tai booking.comin kautta. Haluamme kokkausmahdollisuuden, koska läheskään joka paikassa ei vieläkään saa hyvää vegaanista aamiaista ja ravintoloidenkin tarjonta on rajoitettua. Muuten majapaikka on vain tukikohta, jossa käydään syömässä ja nukkumassa. Saatamme myös jättää sinne osan tavaroista, jos lähdemme vuokra-autolla muutamaksi päiväksi retkelle ympäristöön.

Kotimaassa majoitumme usein leirintämökeissä ja kokkaamme ulkona tai keittokatoksessa. Aiemmin nukuimme myös teltassa, mutta nyt olen tullut mukavuudenhaluiseksi eikä ole pariin vuoteen sitä harrastettu.

Tänä kesänä on oltu äkkiseltään laskien yksi yö hotellissa ja 18 apartmentissa tai mökissä.

Niin, siksi on tärkeää löytää samanlaisista asioista pitävä kumppani. Minä elin eksän kanssa tuota elämää 20 vuotta. Vaikka sopeuduin, en nauttinut. Etenkään, kun satoi ja kaikki oli kosteaa.

Nyt nautin: täydellisen pehmeä sänky, sileät lakanat, täysin pimeä ja hiljainen hotellihuone. Tyylikäs sisustus hivelee esteettistä silmää.

Eksä saa ihan rauhassa kuivatella tavaroitaan ja valitella selkäkipuaan.

Pärjäisin yksin, mutta en haluaisi lähteä. Minulla on sata kertaa hauskempaa puolisoni kanssa kuin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Se ongelma näissä yhteenhitsatuissa suhteissa on kun toinen kuolee niin toinen ei pärjää. Näin kävi eräälle pariskunnalle (tosin mies oli tossun alla ja kun vaimo kuoli niin mies oli ihan ulapalla. Ei omia harrastuksia, ei kavereita yms. Kuoli pian vaimon kuoleman jälkeen.

Parempi kahden itsenäisen liitto. Yhdessä välillä ja myös erikseen.

Tämä korona kyllä herätti. Tässä ollaan kärvistelty kotona yhdessä etätöissä. Aluksi oli todella kivaa mutta nyt alkaa kyllä tympiä.

Me matkustamme lähes poikkeuksetta keskenämme. Matkustaminen pariskuntana on huomattavasti helpompaa kuin kaverien kanssa, koska tavat ja mielenkiinnonkohteet ovat samoja. Kustannustason päättäminen ja kustannusten jako ei ole niin tarkkaa kuin kaverien kanssa ja ex-tempore muutokset matkasuunnitelmissa ovat helpompia toteuttaa, kun vaikuttavat vain yhteen talouteen.

Arkielämässä meillä on omat työt, harrastukset ja kaverit. Molemmat osaamme maksaa laskuja ja käyttää pyykkikonetta. Yhdessä matkustaminen ei tarkoita, että pariskunnan osapuolet eivät pärjäisi yksin.

Olen matkustanut ympäri maailmaa yksin ennen miehen tapaamista. Nyt on kiva kun on ihana matkakumppani, jonka kanssa voi jakaa uusia elämyksiä.

Kuten muutkin, pärjäisin mutten viihtyisi. Meillä on puolison kanssa hyvin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, joten ei ole vaikea löytää tekemistä. Joustetaan toki myös puolin ja toisin. Esimerkiksi mies tykkää katsoa jalkapalloa, minua se ei juuri kiinnosta mutta menen mukaan jos hän haluaa mennä. Mukavaa se silti on aina ollut. Samoin mies tulee minun kanssani vaikka vahakabinetteihin ja shoppailemaan jos haluan mennä vaikka häntä ei moiset juuri kiinnosta.

En osaa oikein kuvitella itseäni yksin museoissa tai muita nähtävyyksiä kierrellessä. Yksin ravintolassa syöminen on myös jotenkin ahdistavaa.

Kavereiden tai sisarusten kanssa matkustamisesta en tykkää ollenkaan.

Ollaan miehen kanssa aika tiiviisti yhdessä. Mies harrastaa kavereiden kanssa enemmän ja muutenkin on enemmän pois kotoa. Minulla ei kauheasti ole kavereita ja ne vähät joita on asuvat kaukana. Kotona on ihan kiva olla itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Me kumpikin tykkäämme matkustella monenlaisiin kohteisiin. Välillä kaupunkiloma, välillä luksusloma rantakohteessa, välillä sademetsässä tropiikissa, välillä ihan vaan telttailemassa ja patikoimassa. Muutenkin kumpikin meistä tykkää hankkia uusia elämyksiä ja on valmis kokeilemaan lähes kaikkea kerran, joten ei ikinä tarvitse toista raahata tekemään jotain sellaista mistä ei tykkää. Pikemminkin elämästä on tullut paljon antoisampaa kun on oppinut toiselta paljon uusia asioita, joita ei muuten olisi tullut kokeiltua ilman kumppanin ehdotusta. Nyt ollaan käyty yhdessä jo lähes viidessäkymmenessä maassa.

Voisin matkustaa yksin minne vaan. Ei se vaan olisi mielekästä omasta mielestä olla yksin jossain berliinissä. Kyllä haluan kokea mieheni kanssa kaiken mitä elämässä voi kokea. Olen minä yksinkin usein ja teen yksinäisiä juttuja mutta matkustelu yksin ei ole minun juttu. Lomat pitää viettää kumppanin kanssa.

Mieheni kanssa on ihanaa matkustaa yhdessä!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kanssa on ihanaa matkustaa yhdessä!

Tämähän se. Tarvitaanko muuta syytä?

Kyllä mäkin voisin lähteä yksinäni matkalle, mutta mielellään sitten lyhyelle (esim. viikonloppu). Miehen kanssa on vaan ihan parasta. Meillä on hyvin yhtenevät kiinnostuksen kohteet, joten ei ongelmia tekemisten suunnittelussa. Toki hän ei ole niin kiinnostunut esim. shoppailusta, jolloin hän tekee jotain muuta sillä välin, mutta tämä ei ole mikään ongelma. Sitten kun taas ollaan yhdessä, kerrotaan miten meni ja millaista oli :)

Itselleni ei ole mikään ongelma käydä yksin leffassa, museossa, ravintolassa, nähtävyyksiä katselemassa tai shoppailemassa. Teen sitä mieluummin yksin kuin kavereiden kanssa; saan keskittyä rauhassa siihen, mitä olen tekemässä ja tehdä asioita omaan tahtiini.

Mun mies haluaisi tehdä kaiken yhdessä. Minä en kestäisi.

Matkakohteita rajoittaisi aika paljon, jos pitäisi mennä vain sinne mihin hän suostuu lähtemään. Ja miksi lähtisin matkalle "yhdessä", vain juostakseni museot läpi yksin, kun toinen viestittelee jo hotellista, että on tylsää ja tule jo.

Tottkai ja olen reissannutkin .Ihan yksin tai oman ystävän kanssa. Ja tietty kymmenet työmatkat vuosien mittaan.

Kyse ei ole pärjäämisestä vaan siitä että on kaikkein ihaninta jakaa kaikki nähty ja koettu sen oman bestiksen kanssa:)

No ensivuonna tulemme olemaan n 3kk erillämme kun muutan taloomme etelä-Euroopassa. Mies voi tehdä osan aikaa etätöitä sieltä mutta tulemme olemaan paljon erillämme. Mielenkiintoinen tilanne, ehkä tulee jopa toista ikävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää (ja olen tätä kysynyt palstalta ennenkin), että onko pariskunnilla tosiaan niin täysin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, että kaikki (matkat) tehdään yhdessä.

Itseäni ei kiinnosta jalkapallo eikä moottoriurheilu, ei tippaakaan. Siksi on päivänselvää, että silloin kun puoliso lähtee niitä katsomaan (esim. jalkapallon MM Pietarissa muutama vuosi sitten, rallit ja Imatran ajot kotimaassa), hän lähtee kaverinsa kanssa, ei minun. Mikään ei saisi minua jalkapallon MM-kisojen tungokseen tulevaisuudessakaan (eikä puoliso ole lähtenyt enää korona-aikana).

Puolisoa puolestaan ei kiinnosta kaikki minun kohteeni. Hän on myös matkustanut enemmän kuin minä, joten jotkut kohteet, jotka minua kiinnostavat, ovat hänelle jo niin tuttuja, ettei häntä kiinnosta maksaa niihin matkustamisesta. Joskus olen tehnyt niin, että olen tarjonnut hänen matkansa, jotta hän on tullut mukaani "matkaoppaaksi", mutta yleensä menen sellaisiin kohteisiin yksin. Pisin yksin tekemäni omatoimimatka suhteemme aikana on ollut puolitoista viikkoa Balkanin maissa (ennen tapaamistamme olen tehnyt kymmeniä matkoja yksin).

Useimmiten matkustamme yhdessä mutta tosiaan tuntuisi oudolta, että aivan kaikki kiinnostuksen kohteet olisivat samoja.

Meillä kiinnostuksen kohteet on samoja, ei ole noin räikeitä eriavaisuuksia. Tai toki niissä jotain eroavaisuuksia on, mutta Meidän yhteinen kiinnostuksen kohde on hyvä hotelli. Siinä makumme on sama. Eli menemme hotelli edellä, ja muut sitten sovitetaan siihen.

Olemme siis molemmat matkustaneet paljon ennen tapaamistamme. Olemme molemmat saaneet kokea jo paljon. Tapasimme vasta 45 v.

Hauskaa, koska meillä päinvastoin. Majoitumme äärimmäisen harvoin hotellissa. Useimmiten vuokraamme apartmentin airbnb:n tai booking.comin kautta. Haluamme kokkausmahdollisuuden, koska läheskään joka paikassa ei vieläkään saa hyvää vegaanista aamiaista ja ravintoloidenkin tarjonta on rajoitettua. Muuten majapaikka on vain tukikohta, jossa käydään syömässä ja nukkumassa. Saatamme myös jättää sinne osan tavaroista, jos lähdemme vuokra-autolla muutamaksi päiväksi retkelle ympäristöön.

Kotimaassa majoitumme usein leirintämökeissä ja kokkaamme ulkona tai keittokatoksessa. Aiemmin nukuimme myös teltassa, mutta nyt olen tullut mukavuudenhaluiseksi eikä ole pariin vuoteen sitä harrastettu.

Tänä kesänä on oltu äkkiseltään laskien yksi yö hotellissa ja 18 apartmentissa tai mökissä.

Niin, siksi on tärkeää löytää samanlaisista asioista pitävä kumppani. Minä elin eksän kanssa tuota elämää 20 vuotta. Vaikka sopeuduin, en nauttinut. Etenkään, kun satoi ja kaikki oli kosteaa.

Nyt nautin: täydellisen pehmeä sänky, sileät lakanat, täysin pimeä ja hiljainen hotellihuone. Tyylikäs sisustus hivelee esteettistä silmää.

Eksä saa ihan rauhassa kuivatella tavaroitaan ja valitella selkäkipuaan.

Ja tuohon väliin ei mahdu mitään?

Me saamme tarpeeksemme hotelleista työmatkoilla joten majoitumme kaupunkilomia lukuunottamatta aina vuokrataloissa tai B&B tai agriturismoissa. Telttailemassa olen ollut viimeksi 30v sitten ja samoihin aikoihin (etelä-Euroopassa) leirintäalueen taloissa jotka tosin oli ihan eri luokkaa kuin Suomessa. 

Nyt esim - kun omaa taloamme remontoidaan - majoituimme Italian viiniseudulla ihanassa pikkukylässä 2 perheen okt:ssa missä oli pihalla hedelmäpuita ja kasvimaalla tomaatteja yms. Meillä oli vapaa käyttöoikeus niihin (emme tarvinneet paljoa koska saimme omaltakin pihalta satoa), ihana näköala terassilta, kaikki mukavuudet ja oma rauha. Ympärillä kymmeniä kivoja pikku ravintoloita joissa syödä jos ei viitsinyt itse tehdä ruokaa. Matkalla Euroopan halki yövyimme mm yhdessä omakotitalossa erillisessä huoneistossa, parissa B&B:ssä ja yhdessä perheomisteisessa pikkuhotellissa. 

Mikä tässä on ongelma. Osaan matkustaa ihan itse ja puhun sujuvasti saksaa. En vaan halua matkustaa yksin. Mitä matkustaisin yksin kun minulla kerran on kumppani?

Kaksin aina kaunihimpi. Toki voisin matkustaa yksinkin, mutta olisi sellainen tunne että jotain puuttuu. En menisi Berliiniin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelma. Osaan matkustaa ihan itse ja puhun sujuvasti saksaa. En vaan halua matkustaa yksin. Mitä matkustaisin yksin kun minulla kerran on kumppani?

Koska häntä ei esimerkiksi kiinnosta sama kohde?

Oma puolisoni ei näe mitään järkeä maksaa esimerkiksi siitä, että pääsee käymään Grönlannissa. Minulle taas se on unelmien kohde. Vielä tänä kesänä en lähtenyt, kun keväällä ei tiennyt, millaiseksi koronapandemia leviää, mutta toivottavasti vuoden kuluttua. Bucket List'illani on myös muutama muu sellainen kohde, joihin hän ei halua.