Kaduttiko teitä jossain vaiheessa, että ette menneet kouluun?
Puhun siis jatko-opinnoista. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat menneet peruskoulun jälkeen suoraan töihin ja osa on ollut vielä 30v ikäpaikkeilla siinä tilanteessa, että on vain työelämässä ja opinnot jääneet peruskouluun. Osa on voinut käydä lukion, mutta ei ole hakenut siitä jatko-opintoihin.
Haluaisin asiallista keskustelua aiheesta. Voit olla joko pelkästään peruskoulun käynyt, tai sitten käynyt siihen päälle lukion taikka ammattikoulun. Kunhan vain kerrot, mikä erityisesti jäi mietityttämään - olisitko halunnut sinne lukioon tai ammattikouluun, mutta et jostain syystä hakenut? Tai olit käynyt sen lukion tai ammattikoulun ja suunnittelit jatko-opintoja, mutta ne eivät toteutuneet? Oli tilanteesi mikä tahansa niin kertokaa ihmeessä omia kuulumisianne. Oletteko tyytyväisiä omaan tilanteeseen?
Itsellä on nyt jatko-opinnot mielessä, koska en ole tyytyväinen omaan koulutuspohjaani. Urahaaveet ovat vaihtuneet joten pelkkä amis tai lukio ei riitä. Huolestuttaa, miten tulen pärjäämään esim. yliopistossa näin vähän vanhempana kun valtaosa on varmaan niitä parikymppisiä millä on tuoreessa muistissa kaikki ja enemmän virtaa. Ajattelin kuitenkin, että mahdollisen myöhemmän katumuksen sijasta lähtisin silti rohkeasti opiskelemaan, koska ehkä elämästä tulisi sitten jollain tavalla parempaa. Kadun jo nyt niin monia tekemättömiä asioita niin ehkä tämän asian eteen on pakko tehdä jotain.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu, etta eka vuosi menee silmia pyoritelleen.
18-20v lapsille kaikki tieto on vaikeaa ja uutta. Tyoelamassa olleelle/elamaa nahneelle se on hirveaa roskaa.
Ainakin kurssit on helppoja.
Tervetuloa koittamaan esimerkiksi lääkiksen tai teknillisen kursseja ikivanhalla tietopohjalla ja jo vanhemmilla aivoilla. Saattaa olla ettei tutkinto olekaan kasassa ihan hetkessä, siellä ei ihan niillä duunarin työelämätaidoilla pärjää. Eikä muullakaan työkokemuksella😁
Ja muuten, jatko-opinnot meinaa tohtoriopintoja, ei korkeakouluopintoja yleisesti!
Jos olet noin fiksu, mikset kyennyt tuon pidempään pitämään avauksen kysymyksenasettelua mielessäsi?
Ei kaduttanut. Kolmekymppisenä aloin ajatella, että pitäisikö kuitenkin jatkokouluttautua. Sitten vain hain mieleiseen yliopistoon ja pääsinkin sisään.
Ei kannata katua, kaikki on mahdollista edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaduttanut. Kolmekymppisenä aloin ajatella, että pitäisikö kuitenkin jatkokouluttautua. Sitten vain hain mieleiseen yliopistoon ja pääsinkin sisään.
Ei kannata katua, kaikki on mahdollista edelleen.
Ikinä ei ole liian myöhäistä alkaa opiskella!
Totta kai se näin 40-vuotiaana kouluttamattomana pitkäaikaistyöttömänä kaduttaa. Kaduttaa se, että aluksi luulin omaavani älyä ja kykyä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. No, kävin kokeilemassa ja kahden keskeytyksen jälkeen tajusin, että luuloni oli väärä ja samalla kulutin opintotukikuukauteni loppuun. Ammattikoulututkinto olisi varmaan se mihin olisi alusta asti pitänyt suuntautua, mutta ei sillä enää ole väliä, koska ne tutkinnot, jotka kiinnostavat eivät ole samoja kuin ne, jotka kykenisin suorittamaan, ja ne minulle mahdolliset opintosuunnat eivät enää tämän ikäistä ihmistä työllistä.
Eli joo, kyllä kaduttaa joka päivä ja joka viikko.
Kiinnostava keskustelu. Uppaan. Minua juuri pelottaa se, että jos en nyt pian lähde opiskelemaan niin huomaan olevani myöhemmin (nelikymppisenä, viisikymppisenä,...) tuossa tilanteessa, että kaduttaa kun en aiemmin lähtenyt hakemaan sitä uutta ammattia. Nykyinen työ nyppii...
Hommaa se ylempi AMK-tutkinto (johtamisen koulutusohjelma) työn ohessa ja pyri sitten unelmiesi hommiin!