Lue keskustelun säännöt.
Mitä asioita arvostit äitissäsi teininä
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei kytännyt missä menen ja mitä teen. Luotti minuun.
En arvostanut kauheasti. Olin kyllä tyytyväinen ettei rajoja juuri ollut. En niitä tainnutkaan. Samoin olen kasvattanut omat lapsenikin. Ei rajoja, kun ei tarvi.
En arvostanut oikein mitään. Toivoin että hän olisi ollut yliopiston käynyt niin kuin kaikkien kavereideni äidit.
Yritin vältellä parhaani mukaan. Aina huutamassa ja huitomassa minua. Onneksi 18v pääsin muuttamaan omilleni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli niin nuori, paljon nuorempi kuin kavereitten äidit. Siinäpä ne kaikki arvostamani asiat sitten oliva ja tuo johtui lähinnä siitä, että minua kadehtivat ne kaverit, joiden omat äidit olivat yli viisikymppisiä.
Tappelin teininä äitini kanssa ihan jatkuvasti. Arvostus oli silloin nollassa. Kun noista vuosista pääsin yli, ymmärsin, miten ihana äiti minulla on. Ja on onneksi edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli aina hakemaan mut kyliltä. Asuimme 12 km päässä pienen kaupungin keskustasta.
Ei kytännyt ja antoi elää nuoren elämää. Olisi saanut olla enemmän läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään enkä myöhemminkään. Kun käyn äidin luona niin olen sen jälkeen aina loppu. Äiti on aina halunnut panna kapuloita rattaaseen ja ollut koko ikäni kateellinen ja katkera minua kohtaan.
Vaikee sanoo, kun en ollut olemassa silloin kun äiti oli teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyylikäs naisellinen rento työssäkäyvä kodinhengetär. Nuorempi kuin kavereideni äidit joiden kanssa tappelivat, minulla ja äidillä oli harvoin riitoja. Olin tosin itse melko kiltti teini. Äiti on jo kuollut, viimeiset vuodet oli vaikeita mt-ongelmien ja alkoholisoitumisen takia.
Paljon kavereita ja ystäviä
Keskustelutaito
Huumorintaju
Sydämellisyys
Yliopistotutkinto ja mielekäs työ
Oli myös paljon asioita, joita en silloin kestänyt hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli aika rento ja luotti minuun koulunkäynnissä. Olisi saanut enemmän osallistua, ei ollut kiinnostunut kavereista eikä ollut sellasta läheistä suhdetta että olisi voinut esim pojista puhua.
Pystyin kertomaan hänelle ihan kaiken. Ei tuominnut minua koskaan mistään. Itkin hänelle jopa ex-poikaystävät ja kaveridraamatkin vuodatin. Kaiken on äiti kyllä kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Tappelin teininä äitini kanssa ihan jatkuvasti. Arvostus oli silloin nollassa. Kun noista vuosista pääsin yli, ymmärsin, miten ihana äiti minulla on. Ja on onneksi edelleen.
Sama täällä. Vaikeina teinivuosinakin oli ihanaa kun sattui olemaan vaikka flunssassa ja äiti toi kaupasta jotain hyvää ja hedelmiä.
Varmaan se liiallinenkin huolenpito ja jatkuva ruuasta huolehtiminen. Ei me heitteillä ainakaan oltu. Tai ei niitä silloin varsinaisesti arvostanut.
Sitä että hän menestyi töissä, pärjäsi äijien verkostoista huolimatta. Oli taistellut tiensä kaikista vaikeuksista huolimatta.
Mitä arvostin: en mitään.
Mitä toivoisit olevan toisin: Kaiken. Ihan kaiken.
En pahemmin mitään.