Huono työilmapiiri

Tiedän tunteen, ap. Entinen työpaikkani oli tuollainen ja olin todella ahdistunut töihin menemisestä. Kerran en puhunut työkavereille mitään kahteen viikkoon, kun niin ärsytti se niiden jatkuva länkytys. Kaikki johtui yhdestä pääpirusta, joka sai kai muut pelolla valtaansa. Itse keskityin vain tekemään työni hyvin ja sainkin sitten paremman paikan. Nykyisin teen töitä melko yksin, joten en onneksi joudu olemaan osa mitään juorurinkiä. Jos muut puhuvatkin paskaa selkäni takana, ihan vapaasti, ei kiinnosta. Miten iso osa ihmisistä onkaan täysin mätiä sisältä...

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, ap. Entinen työpaikkani oli tuollainen ja olin todella ahdistunut töihin menemisestä. Kerran en puhunut työkavereille mitään kahteen viikkoon, kun niin ärsytti se niiden jatkuva länkytys. Kaikki johtui yhdestä pääpirusta, joka sai kai muut pelolla valtaansa. Itse keskityin vain tekemään työni hyvin ja sainkin sitten paremman paikan. Nykyisin teen töitä melko yksin, joten en onneksi joudu olemaan osa mitään juorurinkiä. Jos muut puhuvatkin paskaa selkäni takana, ihan vapaasti, ei kiinnosta. Miten iso osa ihmisistä onkaan täysin mätiä sisältä...

Just tuota yksin työskentelyä olen tässä itsekkin miettynyt. Jos edes kerran elämässä saisi tehdä töitä niin, ettei tarvitsisi pelätä ja ahdistua ilkeistä ihmisistä.

Kasvatusalan ns. ammattilaiset ne vasta piruja onkin. Ihan ihmetellä pitää kuinka juurikin lapsia tulee kasvattamaan ja opettamaan piruilijat. Kuinka ne voi opettaa lapsia käyttäytymään asiallisesti?

On siitäkin kyllä eräs esmerkki, ei kaikki edes puutu lasten/ lapsen epämukavaan olotilaan ellei siitä kollega huomauta ja sitten kun kollega on ihmetellyt asiaa, ottaa hän kaiken kunnian itselleen ja toitottaa siitä yhelle jos toiselle miten tulee toimia, mutta se menikin häneltä väärin, ei osaa asettua epätoivoisen lapsen asemaan eikä tekemään oikeaa toimintamenetelmää lapsen auttamiseksi.

Ihan oikeasti, herätkää päättäjät , johtajinakin toimii vain näitä epäkypsiä helpolla koulutuksella valmistuneita ihmisiä, johtajissakin on näitä huonon ilmapiirin lietsojia, ne saattavat olla tuttuja alempiarvoiselle tai sukulainen tjmv.  kasvattajiin varsinkin tuppautuu näitä huonoa ilmapiiriä ylläpitäviä persoonia. Tähän pitäisi saada loppu, jotta ne jotka oikeasti haluaa tehdä työtä lastenkin parissa empatialla ja haluaa olla hyvä työkaveri saataisiin vain heidät aloille ja ne jotka ovat niitä ikäviä persoonia niin ne laitettaisiin työskentelemään sellaiseen paikkaa , jossa eivät voi vahingoittaa ketään.

Muistan taannoin jutun, jossa työkaveri oli niin loppuun ajettu, että hän joutui sairaalahoitoon. Viimeinen niitti hänelle oli ollut se, kun työkaverit oli laittanut sen eväisiin hiiren, kuolleen hiiren, sairasta!

Huomenna taas sinne pirujen joukkoon, toivon , että olisivat muuttuneet viikonlopun aikana enkeleiksi!

Perjantaina töissä huomasin vessaan mennessäni, että päässäni oli muovailuvahaa pieni palanen, ihmettelinkin miksi minua katsotaan, mutta kukaan ei sano mitään, että tämmöstä.

Eikä haittaa vaikka minut tunnistetaan tästä, olen asioista perjantaina ilmoittanutkin eteenpäin.

Meillä töissä ajatellaan , että vain ikääntyviin ihmisiin keskittyy kaikki vaivat ja siksi heitä ei pidä työllistää vaikka esimerkkejä on siitä , että nuorillakin on vaivoja , fyysisiä vaivoja , jotka estävät tietyt työtehtävät.

Meillä on myös huono työilmapiiri. Pieni yksikkö jossa minun lisäkseni vain yksi nainen, muut miehiä. Tuo toinen nainen on vasta aloittanut ja nyt pitkällä saikulla. Arvelen ettei jaksa kauaa. Uudet lähtee nopeasti pois. 

Suosittelen lukemaan kirjan Työpaikan kusipäät. Se antaa hyviä vinkkejä mm. tuohon pahan puhumiseen. Jos et puutu siihe, olet työpaikan kusipää itsekin. Eikä puuttumisen tarvitse olla aina sanallista. Poistu tilanteesta.  

Joskus auttaa vain työpaikan vaihto. Sitä olen itsekin suunnitellut.

Muutos lähtee ihmisestä, ja vaikeaa se on olla ensimmäisenä! Keskity vaan työhön äläkä anna itsestäsi mitään valittamisen/juoruilun aihetta. Ja jos joku tulee luokse mehukkaan jutun kanssa, sano vaan että et halua kuulla ja että tuollainen on ilkeää. Hetken olet porukan ulkopuolella, mutta jossain välissä muut ymmärtävät että olet luotettavampi kuin muut ja alkavat pelata samoilla säännöillä kuin sinäkin.

Kaksi edeltävää työpaikkaa olivat aivan kamalia ailahtelevien pomojen vuoksi. Molemmat mainostivat olevansa "vahvoja" ihmisiä. Huonot päivät näkyivät kauas, hyvinä päivinä mielisteltiin ja kaiveltiin asioita, joita sitten käytettiin jossain kohtaa sinua vastaan. Oireilin päänsäryillä ja katkonaisilla unilla. Työstä irtautuminen oli vaikeaa.

Nyt minulla on normaali esimies ja työpaikka jossa on hyvä ilmapiiri. Ero hyvinvoinnissa on valtava.

Miehet ovat ongelma, omahyväiset ja itsekeskeiset

Koulut ja sairaalat ovat täynnä vain keskinkertaisia ämmiä, joille sana ammatillisuus on ennestään vieras. Se kaikki tarmo, fokus ja energia mikä pitäisi laittaa työhön, sen kehittämiseen, asiakkaisiin, oppilaisiin, jne. menee siihen että kytätään, arvostellaan ja disaataan kulloinkin siihen valittua yksilöä. Sitten ollaan niin kovin uupuneita. No ei ihme, väsyttäähän se kun täytyy 24/7 miettiä mistä ja miten sivaltaa seuraavana työpäivänä. Omakin selusta pitää varmistaa, ettei tule itselle pataan. Raskasta!

Pahinta kuitenkin kaikessa on, että tämä käytös on niin ydinjatkoksessa, että se ulotetaan jopa harrastuksiin. Siellä omissa harrasteporukoissa jatketaan sitten sitä dissaamista ja lyttäämistä, mikä ikävästi keskeytyi, kun työpäivä loppui. Eihän näihin saastoihin tehoa muutakuin niskalaukaus saunan takana lähietäisyydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koululla töissä vai eskarissa, siellä ainakin harrastetaan mitätöintiä, ulkopuolelle sulkemista, ulkonäön mollaamista ym.ym ja kaikki tämä tapahtuu niin hienovaraisesti, ettei sitä ulkopuolinen välttis huomaa. 

Kohtalotovereita ihan varmasti on pilvin pimein.

Osuitpa hienosti asian ytimeen. Koulumaailmassa työskennelleenä voin allekirjoittaa juuri tuon paikan, missä sitä esiintyy aivan järkyttävän paljon on juuri KOULU. Opettajat ovat osa tämän ilmentymän harrastajia, mutta sitähän ei koulun ulkopuolinen maailma tiedosta, pitäiskö?

Meillä myös opettajat eivät ole näkevinäänkään mua, sihteeriä. Ja sitten kun olen vaikka saikulla niin mulle soitellaan, että koko paikka luhistuu, kun kukaan ei osaa tehdä mitään. Ei edes hakea posteja.

Konkreettisten töiden kohdalla tarve työntekijälle konkretisoituu. Myös suunnittelijat voivat olla kädettömiä, kun työn alkaessa alaisten pitäisi olla paikalla käytännön töitä tekemässä.

Työyhteisönne on saavuttanut feminismin. Onnea.

Paskanjauhajat jauhavat paskaa kaikista. Paitsi ehkä siitä työpaikan komeimmasta miehestä. 

Meillä ei saa ongelmia tuoda esille. Sama vaikka maija ei hoida töitään, niin sitä ei saa esihenkilölle sanoa. Varsinkaan, kun maija on esihenkilön suosiossa ja saa erioikeuksia, niin työn suorittamisessa kuin työajassakin. Hänen ylsiä ja menoja kesken työpäivän ei seurata, toisten taas suurennuslasilla. Tämä taas luo sitä kyräilyä ja huonoa ilmapiiriä. Ongelma on huono työn johtaminen.

Vierailija kirjoitti:

Paskanjauhajat jauhavat paskaa kaikista. Paitsi ehkä siitä työpaikan komeimmasta miehestä. 

ja jos siellä on vain yksi juoppo suohirviö, niin sitäkin palvotaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat ongelma, omahyväiset ja itsekeskeiset

Turpiin?

Moni ei jaksa ottaa yhteen työpaikan vahvan persoonan kanssa, koska joko se alkaa kiusata puolustajaa tai ottaa jonkun uuden kohteen.

Vastamelukuulokkeet, silmälaput ja kaikki keskittyminen hommiin.

Noille ei tehdä mitään ja siksi ne tuhoaa kaikki työpaikat, koulut ja yhteiskunnan.