Lue keskustelun säännöt.
Liikunta auttaisi lähes kaikkiin vaivoihin
Ihmettelevä
04.08.2022 |
Prisma TV:ssä puhuttiin liikunnan vaikutuksesta masennuksen hoitoon, tulokset ovat nopeita ja hyviä. Olen pohtinut paljon tätä ihmisten liikkumattomuutta nykyisin ja sen vaikutuksia lähes kaikkeen. Moni tuttu ajaa autolla pienetkin matkat, ei harrasta mitään liikuntaa, on ylipainoinen ja kaikenlaista vaivaa on koko ajan. Lääkärissä ravataan ja haetaan diagnooseja, jotka selittävät vaivoja. Ongelmana on aina lonkat, selkä, polvet yms. Koskaan ongelmana ei ole ylipaino... Mielialaa valitellaan, on unettomuutta ja ahdistusta, haetaan lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.
Miksei ihmiset liiku oikeasti enemmän? Ja syö terveellisemmin. Ei tarvitse harrastaa mitään erikoista, vaan ihan vaan kävellä tarpeeksi päivän mittaan. Vaihtaa hissi rappusiin ja auto polkupyörään tai kävelyyn. Ja katsoa vähän, mitä tulee syötyä. Ravintolaruoka näyttää paisuttavan ihmisiä muodottomiksi.
Normaali paino ja riittävä liikunta vähentäisi varmasti fyysisiä vaivoja sekä mielenterveysongelmia. Tietysti on helpompi selitellä vaivat jollain itsestä riippumattomalla syyllä ja hakea lisää pillereitä, mutta jos oikeasti haluaisi ongelmia ratkoa, niin kyllä keinot on ihan muut.
En edes ota tähän lisäksi taloudellista näkökulmaa ja sitä, miten kalliiksi tämä liikkumattomuus tulee yhteiskunnalle.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus pohtinut sitä, että vaikuttaako se, millaista koululiikunta Suomessa on, ihmisten liikkumattomuuteen vanhempana. Ainakin itse olen joskus havahtunut siihen, että omassa takaraivossa on oletus, että liikunta=pitää vaihtaa päälle erityiset liikuntavaatteet ja liikkua täysillä yrittäen parantaa omaa suoritusta aiemmasta. Mittauksia, tuloksia, hikeä ja suorituksia.
En sillä, että tuollaista liikuntaa ei myös tarvisi ja on hyvä, että myös "kunnon hikiliikuntaan" on saanut opin ja se tuntuu luontevalta, kun sitä jaksaa tehdä. Mutta mitä jos jokin tunti oltaisiin vain menty vaikka metsään kävelemään ja haistelemaan sen tuoksua? Jos ope olisi sanonut, että joskus on ihan hyvä, jos vain vedät takin päälle ja lähdet niissä kamppeissa ulos, jotka ovat päälläsi, kunhan vain pääset hetkeksi ulkoilmaan kävelylle?
Kaikki urheilumerkit yms. Ajavat tätä asiaa, just do it. Ja toki se urheilu, jota he edustavat, onkin usein sitä väline-/kilpaurheilua.
Mutta voisiko liikunnan käsitettä laajentaa? Ainakin itsellä on tullut ihan vain käveleskeltyä ja ulkoiltua enemmän, kun olen päässyt siitä ajatus mallista, että nyt en liiku ihan "oikein"
Kyllä koululiikunnan suorituskeskeisyydellä ja ilottomuudella varmasti on vaikutusta. Nykyään sekin on ehkä enemmän lajikokeilupainotteista, mikä on hyvä asia, mutta tuosta mittaamisesta ja suoritusten arvostelemisesta ei ole vieläkään päästy eroon. Aika harva koskaan elämässään tarvitsee liikunnan arvosanaa yhtään mihinkään. Eikö tärkeämpää olisi sytyttää jokaisessa edes pikkuinen kipinä fyysiseen aktiivisuuteen? Että koululiikunnan kautta löytäisi itselleen sopivan liikuntamuodon ja voisi mieltää olevansa liikkuja, vaikka nyt ei mikään huippu-urheilija koskaan tulisi olemaankaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus pohtinut sitä, että vaikuttaako se, millaista koululiikunta Suomessa on, ihmisten liikkumattomuuteen vanhempana. Ainakin itse olen joskus havahtunut siihen, että omassa takaraivossa on oletus, että liikunta=pitää vaihtaa päälle erityiset liikuntavaatteet ja liikkua täysillä yrittäen parantaa omaa suoritusta aiemmasta. Mittauksia, tuloksia, hikeä ja suorituksia.
En sillä, että tuollaista liikuntaa ei myös tarvisi ja on hyvä, että myös "kunnon hikiliikuntaan" on saanut opin ja se tuntuu luontevalta, kun sitä jaksaa tehdä. Mutta mitä jos jokin tunti oltaisiin vain menty vaikka metsään kävelemään ja haistelemaan sen tuoksua? Jos ope olisi sanonut, että joskus on ihan hyvä, jos vain vedät takin päälle ja lähdet niissä kamppeissa ulos, jotka ovat päälläsi, kunhan vain pääset hetkeksi ulkoilmaan kävelylle?
Kaikki urheilumerkit yms. Ajavat tätä asiaa, just do it. Ja toki se urheilu, jota he edustavat, onkin usein sitä väline-/kilpaurheilua.
Mutta voisiko liikunnan käsitettä laajentaa? Ainakin itsellä on tullut ihan vain käveleskeltyä ja ulkoiltua enemmän, kun olen päässyt siitä ajatus mallista, että nyt en liiku ihan "oikein"
Kyllä koululiikunnan suorituskeskeisyydellä ja ilottomuudella varmasti on vaikutusta. Nykyään sekin on ehkä enemmän lajikokeilupainotteista, mikä on hyvä asia, mutta tuosta mittaamisesta ja suoritusten arvostelemisesta ei ole vieläkään päästy eroon. Aika harva koskaan elämässään tarvitsee liikunnan arvosanaa yhtään mihinkään. Eikö tärkeämpää olisi sytyttää jokaisessa edes pikkuinen kipinä fyysiseen aktiivisuuteen? Että koululiikunnan kautta löytäisi itselleen sopivan liikuntamuodon ja voisi mieltää olevansa liikkuja, vaikka nyt ei mikään huippu-urheilija koskaan tulisi olemaankaan?
Kiva kuulla, jos on jo muuttunut vähän ja tullut enemmän iloa oppiaineeseen ja enemmän ajatusta että kokeillaan jotakin lajia kuin että alettaisiin heti harjaannuttaa itseä siihen toden teolla (joskus miettinyt vaikka (teline)voimistelua: onko mitään järkeä tupata mukaan muutama tunti tuollaista todella vaikeaa liikuntaa ja yrittää jotakin arabialaisia kärrynpyöriä - eikö riittäisi pieni utelias katsaus, ja oppilaat saisivat rauhassa testailla ilman, että ope on muistikirjan ja -kynän kanssa tekemässä pukkihyppelijän luona merkintöjä arvosanaa varten?
Tämä on ehkä radikaali ehdotus, mutta minusta liikunnasta ei tarvitsisi antaa ollenkaan numeroa. Jos ei ole aktiivinen/lintsaa tms., pitäisi vaikka tehdä lisätehtäviä, että saisi hyväksytyn. Mutta muuten hyväksytty/hylätty-arvioinnilla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävelen reilu 10km joka päivä. Ei se valitettavasti paranna mun paskoja ihmissuhteita tai tuo uusia ystäviä elämääni. Tämä yksinolo tappaa. Oikeasti.
Entä jos juoksisit osan matkasta ja kävisit nostamassa tukkeja? Ehkä se auttaisi ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Kyllä se liikunta nyt vaan auttaa ilman mitään ruokavaliomuutoksiakin. Tietysti jos on vaivoja, jotka johtuu nimenomaan vääränlaisesta ravinnosta, niin se on eri tilanne.
Mistään ruokavaliomuutoksestahan ei ole puhuttukaan, vaan hyvästä ravinnosta. Liikkumisella et saa mitään hyvää aikaan, jos samaan aikaa syömisesi on pielessä.
Väännän punttia ja syön punttiruokaa kuten heraa, rahkaa, pizzaa, kanaa ja riisiä, makaronilaatikkoa, jne. ja olen huippukunnossa kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Kilpaurheiluhan ei ole kovin terveellistä, kuluttaa kroppaa ja tulee vammoja. Ja jos et ole pitänyt edes lepopäiviä treenamisesta ei ihme jos on sökönä.
Arvasin että tämä käännetään minun syyksi. No onneksi lääkärini mielestä urheilulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Eli mitä oikeastaan halusit sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävelen reilu 10km joka päivä. Ei se valitettavasti paranna mun paskoja ihmissuhteita tai tuo uusia ystäviä elämääni. Tämä yksinolo tappaa. Oikeasti.
Mieti missä jamassa olisit jos et edes kävelisi. Mutta, toivon sinulle ystäviä ja uusia, hyviä ihmisiä elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Kyllä se liikunta nyt vaan auttaa ilman mitään ruokavaliomuutoksiakin. Tietysti jos on vaivoja, jotka johtuu nimenomaan vääränlaisesta ravinnosta, niin se on eri tilanne.
Mistään ruokavaliomuutoksestahan ei ole puhuttukaan, vaan hyvästä ravinnosta. Liikkumisella et saa mitään hyvää aikaan, jos samaan aikaa syömisesi on pielessä.
Katsoitko dokumentin, josta tässä nyt keskustellaan? Tunnustan, että itse en ole vielä ehtinyt katsoa sitä, mutta heti kun ehdin, aion katsoa ensimmäisen jakson, jonka aiheena on liikunta. Toisen jakson aiheena ovat aivot ja kolmannen ravinto. Kyse on siis tästä: https://areena.yle.fi/1-50995437
Vaikka en ole vielä dokumenttia nähnyt, niin en usko, että tuossa liikuntaa käsittelevässä jaksossa mitenkään yritetään torpata ravinnon merkitystä. Ravinnosta puhutaan vasta kolmannessa eli viimeisessä jaksossa. Käsitellään yksi asia kerrallaan. On ihan turha jankuttaa ravinnon merkityksestä keskustelussa, jossa puhe on siitä, mitä liikunta tekee. Eivät ne ole toisiaan pois sulkevia asioita! Kukaan ei ole väittänyt, että ravinnolla ei olisi merkitystä!
Malttamattomana odotan sitä hetkeä, kun minulla on aikaa istahtaa tuon dokumentin äärelle.
Katsoin nyt dokumenttisarjan ensimmäisen, liikuntaa käsittelevän jakson. Heti tuli sellainen ajatus, että täällä ruoasta kirjoittavat eivät ole katsoneet dokumenttia ollenkaan, tai sitten he vain muuten haluavat kääntää keskustelun pois liikunnasta. Kolahtiko jotenkin? Ohjelmassa kerrottiin tutkimuksista, joiden mukaan liikunta todellakin auttaa moniin sairauksiin, eikä se ole merkityksetön edes vakavissa syöpäsairauksissa ja niiden hoidossa. Kannattaa katsoa se ohjelma, ehkä jonkun tekee sen jälkeen mieli lähteä vaikka kävelemään.
Hyvin paljon puhuttiin aivoterveydestä, hippokampuksen kasvamisesta ja uusien aivosolujen muodostumisesta, muistisairauksien ehkäisystä ja sen sellaisesta. Katsokaa se ohjelma, se on jokaisen nähtävillä ihan ilmaiseksi.
Ihan koko sarja on jo katsottavissa, myös se ruokaa käsittelevä kolmas jakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se liikkuva ihminen voi sairastua, turha tuolla asialla puolustella omaa liikkumattomuutta.
Se on vain ihan erijuttu sairastua jos on hyvässä kunnossa kuin että ois rapakuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Kilpaurheiluhan ei ole kovin terveellistä, kuluttaa kroppaa ja tulee vammoja. Ja jos et ole pitänyt edes lepopäiviä treenamisesta ei ihme jos on sökönä.
Arvasin että tämä käännetään minun syyksi. No onneksi lääkärini mielestä urheilulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Eli mitä oikeastaan halusit sanoa?
Että liikunnalla ei todellakaan paranneta kaikkia vaivoja tai sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tippurikin paranee kun vain harrastaa tarpeeksi liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se liikkuva ihminen voi sairastua, turha tuolla asialla puolustella omaa liikkumattomuutta.
Se on vain ihan erijuttu sairastua jos on hyvässä kunnossa kuin että ois rapakuntoinen.
Niinpä. Nämä liikkumattomuutensa puolustelijat eivät edes huomaa, millaisen kuvan antavat itsestään. Onneksi tämä on anonyymi palsta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, siis liikunta auttaa masennukseen? No, olisko tällainen mitään: 5 kertaa viikossa salilla n. tunti, 1 kerta viikossa ratsastus ja 3 kertaa viikossa tanssiminen. Tykkäsin tanssimisesta ja ratsastuksesta, mutta sali oli pakkopullaa. Silti vakava masennus. Eli ei se mikään lääke masennukseen ole, oikeasti. Itsellä auttoi lääkkeet, jokta vei kaikki tunteet pois, että sain toipua edes vähän, sekä meditointi aamuisin. Ei liikunta, se ei muutenkaan tuo mitään iloa tai muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta, mutta seksi auttaa.
Orgasmin jälkeinen masennus on aika yleinen ilmiö!
Synnin (esiaviollinen seksi) seurausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalta kirjoitti:
Hetkinen, siis liikunta auttaa masennukseen? No, olisko tällainen mitään: 5 kertaa viikossa salilla n. tunti, 1 kerta viikossa ratsastus ja 3 kertaa viikossa tanssiminen. Tykkäsin tanssimisesta ja ratsastuksesta, mutta sali oli pakkopullaa. Silti vakava masennus. Eli ei se mikään lääke masennukseen ole, oikeasti. Itsellä auttoi lääkkeet, jokta vei kaikki tunteet pois, että sain toipua edes vähän, sekä meditointi aamuisin. Ei liikunta, se ei muutenkaan tuo mitään iloa tai muutakaan.
"Eli ei se mikään lääke masennukseen ole, oikeasti." = "Koska minä en saanut liikunnasta apua, liikunnasta ei voi olla mitään hyötyä masennuksen hoidossa." 🙄
polvet ja selkä paskana vaikeeta liikkua
Mä kävelen reilu 10km joka päivä. Ei se valitettavasti paranna mun paskoja ihmissuhteita tai tuo uusia ystäviä elämääni. Tämä yksinolo tappaa. Oikeasti.