Lue keskustelun säännöt.
Liikunta auttaisi lähes kaikkiin vaivoihin
Ihmettelevä
04.08.2022 |
Prisma TV:ssä puhuttiin liikunnan vaikutuksesta masennuksen hoitoon, tulokset ovat nopeita ja hyviä. Olen pohtinut paljon tätä ihmisten liikkumattomuutta nykyisin ja sen vaikutuksia lähes kaikkeen. Moni tuttu ajaa autolla pienetkin matkat, ei harrasta mitään liikuntaa, on ylipainoinen ja kaikenlaista vaivaa on koko ajan. Lääkärissä ravataan ja haetaan diagnooseja, jotka selittävät vaivoja. Ongelmana on aina lonkat, selkä, polvet yms. Koskaan ongelmana ei ole ylipaino... Mielialaa valitellaan, on unettomuutta ja ahdistusta, haetaan lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.
Miksei ihmiset liiku oikeasti enemmän? Ja syö terveellisemmin. Ei tarvitse harrastaa mitään erikoista, vaan ihan vaan kävellä tarpeeksi päivän mittaan. Vaihtaa hissi rappusiin ja auto polkupyörään tai kävelyyn. Ja katsoa vähän, mitä tulee syötyä. Ravintolaruoka näyttää paisuttavan ihmisiä muodottomiksi.
Normaali paino ja riittävä liikunta vähentäisi varmasti fyysisiä vaivoja sekä mielenterveysongelmia. Tietysti on helpompi selitellä vaivat jollain itsestä riippumattomalla syyllä ja hakea lisää pillereitä, mutta jos oikeasti haluaisi ongelmia ratkoa, niin kyllä keinot on ihan muut.
En edes ota tähän lisäksi taloudellista näkökulmaa ja sitä, miten kalliiksi tämä liikkumattomuus tulee yhteiskunnalle.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi.. joihinkin auttaa ja joihinkin ei auta. Ei auta mun selkäsairauteen. Mutta muuten on hyvä pitää huoli kunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Minä liikuin kohtalaisen paljon vielä 10v sitten. Työpäivät oli 8-10h ja lähes koko se aika jaloilla seisten ja kävellen, kantaen, nostaen, työntäen tavaroiden siirtoa. Väsyin ja väsyin ja väsyin. Yritin lisätä liikuntaa kun aina sanotaan että "pitää liikkua enemmän että jaksaa". Vaihdoin työpaikkaa ja sain vielä rankemman työn, nyt tein kylmässä samaa työtä, mutta lisäksi liikuin ainakin kolme kertaa viikossa vielä lenkkeilyä noin 1,5-2 tuntia kerralla. Söin harkiten ja terveellisesti, säännöllisesti ja liikuin, liikuin, liikuin. Väsymys lisääntyi koko ajan ja lihoin koko ajan. Vähensin syömistä ja lisäsin liikkumista, uuvuin ihan totaalisesti. Lopputulos: kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt en liiku yhtään pakollisia enempää ja syön säännöllisesti mitä haluan. Paino ei tipu mutta eipä tuo enää nousekaan. Kivut alkaa poistua vähitellen, jaksaminen parantuu hiljalleen. Esimerkiksi siitä että aina se liikunta ei paranna vaivoja, voi jopa pahentaa.
Jos on raskas työ, liikunnan pitää olla palauttavaa kehonhuoltoa ja kevyttä happihyppelyä.
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä liikuin kohtalaisen paljon vielä 10v sitten. Työpäivät oli 8-10h ja lähes koko se aika jaloilla seisten ja kävellen, kantaen, nostaen, työntäen tavaroiden siirtoa. Väsyin ja väsyin ja väsyin. Yritin lisätä liikuntaa kun aina sanotaan että "pitää liikkua enemmän että jaksaa". Vaihdoin työpaikkaa ja sain vielä rankemman työn, nyt tein kylmässä samaa työtä, mutta lisäksi liikuin ainakin kolme kertaa viikossa vielä lenkkeilyä noin 1,5-2 tuntia kerralla. Söin harkiten ja terveellisesti, säännöllisesti ja liikuin, liikuin, liikuin. Väsymys lisääntyi koko ajan ja lihoin koko ajan. Vähensin syömistä ja lisäsin liikkumista, uuvuin ihan totaalisesti. Lopputulos: kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt en liiku yhtään pakollisia enempää ja syön säännöllisesti mitä haluan. Paino ei tipu mutta eipä tuo enää nousekaan. Kivut alkaa poistua vähitellen, jaksaminen parantuu hiljalleen. Esimerkiksi siitä että aina se liikunta ei paranna vaivoja, voi jopa pahentaa.
Eli koska sinä ylirasitit itsesi niin liikunta ei voi auttaa? Raskaan työn vastapainoksi pitää olla jotain kevyttä, esim. joogaa, ei lenkkeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Ehkä kuitenkin suomessa se virallinen taho on se, joka huutaa sitä omaa totuutta. Suomessa ei edes "virallisesti" hyväksytä muita tutkimuksia kuin Suomessa tehtyjä.
Ravitsemusasiantuntijat torppaavat kaikki ulkomaiset tutkimukset vedoten suomalaisten "erilaisuuteen"
Olet oikeassa, se ei ole aina oikeassa, joka eniten huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah mitä kapeakatseista tuubaa.
Olen aina harrastanut monipuolisesti liikuntaa; aerobiciä, uintia, kuntosalia, pilatesta, joogaa, reipasta kävelyä, sulkapalloa jne. ja silti olen aina halunnut lähinnä vain kuolla. Olen suurimmaksi osaksi ollut alipainoinen, nyt normaalipainon sisällä. On ahdistusta ja masennusta, syömishäiriöoireilua ja ties mitä muuta.
Olet syönyt huonosti.
Tämä kyllä varmasti pitää paikkansa. Ravitsemus vielä liikuntaakin tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Ei liikunta kaikkia auta, mutta valtaosaa kylläkin. En tarkoita nyt mitään himohölkkää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah mitä kapeakatseista tuubaa.
Olen aina harrastanut monipuolisesti liikuntaa; aerobiciä, uintia, kuntosalia, pilatesta, joogaa, reipasta kävelyä, sulkapalloa jne. ja silti olen aina halunnut lähinnä vain kuolla. Olen suurimmaksi osaksi ollut alipainoinen, nyt normaalipainon sisällä. On ahdistusta ja masennusta, syömishäiriöoireilua ja ties mitä muuta.
Olet syönyt huonosti.
Heh, kuultiin jo arvon ruokavaliouskovainen. Kaikki ongelmat johtuvat vääränlaisesta ruokavaliosta.
Kyllä, aika moni vaiva poistuisi oikealla ravinnolla.
Uskovaisuutta siihen ei tarvita, vaan tietoa.
Viestisi perusteella olet tosi kriittinen ruuan vaikutuksesta terveyteen. Aika surullista.
Heh, älä minun puolestani sure. Olen perehtynyt itseasiassa paljonkin ravintoasioihin kun sairastuin Crohniin 16-vuotiaana (remissiossa.) Sori nyt mutta eipä sinusta edelleenkään kovin fiksua kuvaa välity.
No auttaahan se moniin elämäntapasairauksiin, mutta ei sillä vaikka autoimmuunitauteja tai syöpiä paranneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Ehkä kuitenkin suomessa se virallinen taho on se, joka huutaa sitä omaa totuutta. Suomessa ei edes "virallisesti" hyväksytä muita tutkimuksia kuin Suomessa tehtyjä.
Ravitsemusasiantuntijat torppaavat kaikki ulkomaiset tutkimukset vedoten suomalaisten "erilaisuuteen"
Olet oikeassa, se ei ole aina oikeassa, joka eniten huutaa.
Onko tämä nyt sitä samaa asiaa kuin väite siitä, että perinteinen lautasmalli on täyttä puppua? Ja väitteen esittäjänä se, joka ei ole koskaan lautasmallin mukaan syönytkään mutta joka silti tietää, että lautasmalli ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Itse olen huomannut kyllä. Ahdistus, masentunut olo ja ketutus häviää kun lähte ulos kävelylle. Enkä väitä että tällä parannetaan masennus-niminen sairaus, se on asia erikseen. En ole kovin liikunnallinen ihminen, liian vähän liikuntaa harrastanut aina. Välillä aina saan tsempattua ja liikuttua, ja kyllä sillä aina positiivisia vaikutuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä liikuin kohtalaisen paljon vielä 10v sitten. Työpäivät oli 8-10h ja lähes koko se aika jaloilla seisten ja kävellen, kantaen, nostaen, työntäen tavaroiden siirtoa. Väsyin ja väsyin ja väsyin. Yritin lisätä liikuntaa kun aina sanotaan että "pitää liikkua enemmän että jaksaa". Vaihdoin työpaikkaa ja sain vielä rankemman työn, nyt tein kylmässä samaa työtä, mutta lisäksi liikuin ainakin kolme kertaa viikossa vielä lenkkeilyä noin 1,5-2 tuntia kerralla. Söin harkiten ja terveellisesti, säännöllisesti ja liikuin, liikuin, liikuin. Väsymys lisääntyi koko ajan ja lihoin koko ajan. Vähensin syömistä ja lisäsin liikkumista, uuvuin ihan totaalisesti. Lopputulos: kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt en liiku yhtään pakollisia enempää ja syön säännöllisesti mitä haluan. Paino ei tipu mutta eipä tuo enää nousekaan. Kivut alkaa poistua vähitellen, jaksaminen parantuu hiljalleen. Esimerkiksi siitä että aina se liikunta ei paranna vaivoja, voi jopa pahentaa.
Jos on raskas työ, liikunnan pitää olla palauttavaa kehonhuoltoa ja kevyttä happihyppelyä.
eikö rauhallinen kävely sitä sitten ole?
Minulla ei auttanut yhtään mitään eikä auta kenelläkään jolla kilpirauhanen ei toimi oikein.
Miten ruokavalio auttaa kireisiin niskalihaksiin? Kerta ruokavalio on tärkein.
Liikunta kasvattaa aivojen tilavuutta, ja lisää aivojen kunnon massaa, ja täten parantaa ihmisen kognitiivista suorituskykyä. Ajatusenergia tulee aivojen massasta maailman tunnetuimman kaavan E=mc^2 mukaisesti, ja tiedämme toki peruspsykologiastakin, että liikunnallisen ihmisen kogniitiviset kyvyt ovat keskimäärin paljon paremmat kuin selllaisen yksilön, joka ei harrasta liikuntaa.
Perusohje on tämä: Jos haluaa olla tyhmä, niin älä liiku lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta kasvattaa aivojen tilavuutta, ja lisää aivojen kunnon massaa, ja täten parantaa ihmisen kognitiivista suorituskykyä. Ajatusenergia tulee aivojen massasta maailman tunnetuimman kaavan E=mc^2 mukaisesti, ja tiedämme toki peruspsykologiastakin, että liikunnallisen ihmisen kogniitiviset kyvyt ovat keskimäärin paljon paremmat kuin selllaisen yksilön, joka ei harrasta liikuntaa.
Perusohje on tämä: Jos haluaa olla tyhmä, niin älä liiku lainkaan.
Ilman ravitsevaa ruokaa liikunnalla ei ole merkitystä.
Ensin ravinto, sitten liikkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Ehkä kuitenkin suomessa se virallinen taho on se, joka huutaa sitä omaa totuutta. Suomessa ei edes "virallisesti" hyväksytä muita tutkimuksia kuin Suomessa tehtyjä.
Ravitsemusasiantuntijat torppaavat kaikki ulkomaiset tutkimukset vedoten suomalaisten "erilaisuuteen"
Olet oikeassa, se ei ole aina oikeassa, joka eniten huutaa.
Onko tämä nyt sitä samaa asiaa kuin väite siitä, että perinteinen lautasmalli on täyttä puppua? Ja väitteen esittäjänä se, joka ei ole koskaan lautasmallin mukaan syönytkään mutta joka silti tietää, että lautasmalli ei toimi.
Onhan se puppua. Tuossa lainaamassasi viestissä se osoitettiin. Sä et vain tainnut tajuta :)
Omalla kohdallani liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat auttaneet esim.unettomuuteen ja työstressiin.
En kyllä lähde väittämään, että liikunta ja terv. elämäntavat poistaisivat sairauksia.
Kyllä, aika moni vaiva poistuisi oikealla ravinnolla.
Uskovaisuutta siihen ei tarvita, vaan tietoa.
Viestisi perusteella olet tosi kriittinen ruuan vaikutuksesta terveyteen. Aika surullista.