Lue keskustelun säännöt.
Liikunta auttaisi lähes kaikkiin vaivoihin
Ihmettelevä
04.08.2022 |
Prisma TV:ssä puhuttiin liikunnan vaikutuksesta masennuksen hoitoon, tulokset ovat nopeita ja hyviä. Olen pohtinut paljon tätä ihmisten liikkumattomuutta nykyisin ja sen vaikutuksia lähes kaikkeen. Moni tuttu ajaa autolla pienetkin matkat, ei harrasta mitään liikuntaa, on ylipainoinen ja kaikenlaista vaivaa on koko ajan. Lääkärissä ravataan ja haetaan diagnooseja, jotka selittävät vaivoja. Ongelmana on aina lonkat, selkä, polvet yms. Koskaan ongelmana ei ole ylipaino... Mielialaa valitellaan, on unettomuutta ja ahdistusta, haetaan lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.
Miksei ihmiset liiku oikeasti enemmän? Ja syö terveellisemmin. Ei tarvitse harrastaa mitään erikoista, vaan ihan vaan kävellä tarpeeksi päivän mittaan. Vaihtaa hissi rappusiin ja auto polkupyörään tai kävelyyn. Ja katsoa vähän, mitä tulee syötyä. Ravintolaruoka näyttää paisuttavan ihmisiä muodottomiksi.
Normaali paino ja riittävä liikunta vähentäisi varmasti fyysisiä vaivoja sekä mielenterveysongelmia. Tietysti on helpompi selitellä vaivat jollain itsestä riippumattomalla syyllä ja hakea lisää pillereitä, mutta jos oikeasti haluaisi ongelmia ratkoa, niin kyllä keinot on ihan muut.
En edes ota tähän lisäksi taloudellista näkökulmaa ja sitä, miten kalliiksi tämä liikkumattomuus tulee yhteiskunnalle.
Kommentit (80)
Olen jotenkin kroonisesti masentunut. Liikunta ei ole pahentanut masennusta mutta ei se sitä ole parantanutkaan. Joskus liikunnasta tulee mielihyvää mutta se on hyvin lyhytaikaista. Toki sekin parempi kuin ei mitään. Jotkut saa liikunnasta aina mielihyvää mutta itselle se mielihyvä on hyvin satunnaista ja liikkuminen usein vaan välttämätön paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa kun en pääse liikkuu. Turvonnu jalka kipeä nilkka. Liikumattomuus masentaa. Normaalisti olisin tehnyt hikilenkkejä ja uinut. No onneksi on joitain harrastuksia mitä voi tehdä istualteen. Muuten sekoisi polla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Ehkä kuitenkin suomessa se virallinen taho on se, joka huutaa sitä omaa totuutta. Suomessa ei edes "virallisesti" hyväksytä muita tutkimuksia kuin Suomessa tehtyjä.
Ravitsemusasiantuntijat torppaavat kaikki ulkomaiset tutkimukset vedoten suomalaisten "erilaisuuteen"
Olet oikeassa, se ei ole aina oikeassa, joka eniten huutaa.
Onko tämä nyt sitä samaa asiaa kuin väite siitä, että perinteinen lautasmalli on täyttä puppua? Ja väitteen esittäjänä se, joka ei ole koskaan lautasmallin mukaan syönytkään mutta joka silti tietää, että lautasmalli ei toimi.
Onhan se puppua. Tuossa lainaamassasi viestissä se osoitettiin. Sä et vain tainnut tajuta :)
Voisitko näyttää, missä kohtaa lainaamassani viestissä se osoitettiin? En löydä.
Sori, viesti oli lyhyt ja jos et siitä huomannut asiaa, niin kehotan sua panostamaan ravintoosi. Aivosi ovat tällä hetkellä aliravittu.
Kyl kyl. Lopettaa myös lääkkeiden "annostelun" joka aiheuttanut oireet. Juu kato vähän terveellisemmät elintavat, niin katos niin yksinkertaista se on.
Muotoilisin otsikon ehkä siten, että liikunta auttaa moniin vaivoihin - ei lähes kaikkiin vaivoihin, niin tämä ei olisi niin provolta vaikuttava aloitus. Nyt alustaa juupas - eipäs vastakkainasettelua, joka on jo nähtävissä keskustelussa.
Minulla on lapsesta asti ollut sairaus, jossa liikunta on hyvin rajoitettua. Liikun siis suhteellisen normaalisti kävellen, pyöräillen tms. mutta mitään rasittavaa en saa tehdä enkä ole koskaan saanut tehdä. Lapsena kiellettiin kaikki riehumisleikit (sairaalan ensiapu ja sydänosasto on tullut tutuksi vuosien saatossa). En ole täysin sohvaperuna, mutta en harrasta liikuntaa mitenkään erityisesti. Aivokapasitettia löytyy ihan riittävästi, joten liikkuminen ja tyhmyys ei kyllä kulje käsi kädessä. Liikunta saattaa edistää aivojen uusiutumista ja hermojen kehittymistä, mutta yksitoikkoinen liikunta virikkeettömässä ympäristössä ei juuri kognitiivisia kykyjä kasvata...eli siis kaikki liikunta ei auta kognitiivisiin taitoihin.
Varmasti moniin vaivoihin liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on positiivinen vaikutus - sitä en siis kiellä. Mutta "lähes kaikkiin" on vähän turhan rankka yleistys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nasaaliääni: "Loppujen lopuksi hirveen yksinkertaisista asioista kyse. "
Niinhän ne lääkeaineiden vaikutukset onkin.
Oikeesti joko olet pihalla ja luulet, että en tiedä mitä ollut tekeillä tai olet vain oksettava idiootti.
Katsoin ohjelman, hyviä pointteja oli paljon. Ohjelma on varmaan katsottavissa netissä ja vielä kaksi osaa tulossa muistaakseni.
Kävely on hyvä ehkäisemään muistisairauksia, puolen tunnin päivittäinen kävely oli tutkimuksen mukaan paras. Siis tavallinen kävely, ei tarvitse olla veren maku suussa.
Ohjelmassa puhuttiin jotain puistoista, miten tärkeitä ne on tjtn. ja että ihmiset jotka näkevät latvustoa ovat tyytyväisempiä/onnellisempia.? Muistanko oikein? Ihanasti sanottu ja niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muotoilisin otsikon ehkä siten, että liikunta auttaa moniin vaivoihin - ei lähes kaikkiin vaivoihin, niin tämä ei olisi niin provolta vaikuttava aloitus. Nyt alustaa juupas - eipäs vastakkainasettelua, joka on jo nähtävissä keskustelussa.
Minulla on lapsesta asti ollut sairaus, jossa liikunta on hyvin rajoitettua. Liikun siis suhteellisen normaalisti kävellen, pyöräillen tms. mutta mitään rasittavaa en saa tehdä enkä ole koskaan saanut tehdä. Lapsena kiellettiin kaikki riehumisleikit (sairaalan ensiapu ja sydänosasto on tullut tutuksi vuosien saatossa). En ole täysin sohvaperuna, mutta en harrasta liikuntaa mitenkään erityisesti. Aivokapasitettia löytyy ihan riittävästi, joten liikkuminen ja tyhmyys ei kyllä kulje käsi kädessä. Liikunta saattaa edistää aivojen uusiutumista ja hermojen kehittymistä, mutta yksitoikkoinen liikunta virikkeettömässä ympäristössä ei juuri kognitiivisia kykyjä kasvata...eli siis kaikki liikunta ei auta kognitiivisiin taitoihin.
Varmasti moniin vaivoihin liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla on positiivinen vaikutus - sitä en siis kiellä. Mutta "lähes kaikkiin" on vähän turhan rankka yleistys...
Tämä. Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Olen fyysisesti terve ja melkein ihannekuvitelma terveellisestä elämäntavasta.
Mutta ahdistaa, masentaa ja mieliala vaihtelee aivan helvetisti. En saa edes apua ongelmiin, kun minut aina oletetaan olevan "terve" kaikinpuolin.
Yksilötason kokemustietoa, sehän aina voittaa tutkimukseen perustuvan tieteellisen tiedon! [sarkasmia]
Ikävää tietenkin, että terveeksi oletettu ei saa apua. Yksilön kokemus ei silti kumoa dokumentissakin puhuttua tutkimustietoa liikunnan hyödyistä.
Se pointti on, että vaikka liikunnasta on hyötyä, turhaa alkaa sitäkään tunkea kaikkeen vaivaan ihmelääkkeenä. Ei ilmiöt ole niin yksinkertaisia, että yksi juttu auttaisi. Se on vain kapeakatseista.
Tietenkin! Ei ihmelääkkeitä ole olemassakaan. Silti yksilön kokemuksella ei voi kumota tutkittua tietoa, vaikka se olisi pahastikin ristiriidassa sen kanssa. Liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, mutta se ei ole yhtä kuin että mihin tahansa vaivaan aina auttaa liikunta.
Ei omaan kokemukseen perustuen voi sanoa, että kys. väite liikunnasta on "paskapuhetta", vaikkei liikunta kaikkia ongelmia ratkaisekaan.
Yksilötason tietoa on nykyään niin helppo tuoda julki, että jotkut luottavat ennemmin siihen kuin tutkittuun tietoon. Tutkittu tieto on luotettavampaa, vaikka se on yleistystä ja todennäköisyyksiä. Absoluuttisia totuuksia tai mustavalkoista todellisuutta ei ole. Se tuppaa unohtumaan useammin niiltä, jotka seuraavat jotakuta yhden totuuden gurua. Jotka usein perustavat totuutensa (vai sanoisinko "totuutensa") yksilötason kokemuksiin tai useaan sellaiseen.
Kaikki "tutkittu tieto" ei välttämättä ole faktaa. Tutkijatkin ovat ihan oikeita ihmisiä ja korruptiota esiintyy joka puolella. Jotain omaa ajattelua kyllä vaaditaan ihan jokaiselta.
Onko sellaista lopulta olemassakaan kuin "fakta"? Ainakaan absoluuttisia totuuksia ei ole. Tutkimuksia ja tutkimusraporttejakin on eritasoisia, eikä siihen maailmaan vihkiytymättömän ole välttämättä yhtään helppoa erottaa luotettavaa tutkimusta vähemmän luotettavasta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi terveyteen liittyviä tutkimuksia julkaistaan hyvin vähän suomeksi. Maallikon voi olla tosi vaikea ymmärtää niitä tai sitä, mikä on luotettavaa ja mikä ei. Tiedon luotettavuuden arviointiinkin on tosin apuja saatavissa, jos vain kiinnostusta riittää.
Mutta koska tiedon ja sen luotettavuuden arviointiin ei välttämättä ole rahkeita, niin ehkä juuri siksi osa ihmisistä mieluummin uskoo niitä kovaäänisiä, jotka julistavat jotain kivaa omaa totuuttaan ja väittävät tutkimuksia huuhaaksi oman tai serkkunsa kokemuksen perusteella. Ei se aina ole oikeassa, joka kovimmin huutaa.
Ehkä kuitenkin suomessa se virallinen taho on se, joka huutaa sitä omaa totuutta. Suomessa ei edes "virallisesti" hyväksytä muita tutkimuksia kuin Suomessa tehtyjä.
Ravitsemusasiantuntijat torppaavat kaikki ulkomaiset tutkimukset vedoten suomalaisten "erilaisuuteen"
Olet oikeassa, se ei ole aina oikeassa, joka eniten huutaa.
Onko tämä nyt sitä samaa asiaa kuin väite siitä, että perinteinen lautasmalli on täyttä puppua? Ja väitteen esittäjänä se, joka ei ole koskaan lautasmallin mukaan syönytkään mutta joka silti tietää, että lautasmalli ei toimi.
Onhan se puppua. Tuossa lainaamassasi viestissä se osoitettiin. Sä et vain tainnut tajuta :)
Voisitko näyttää, missä kohtaa lainaamassani viestissä se osoitettiin? En löydä.
Sori, viesti oli lyhyt ja jos et siitä huomannut asiaa, niin kehotan sua panostamaan ravintoosi. Aivosi ovat tällä hetkellä aliravittu.
😂😂😂
Sinä voisit vaikka lähteä lenkille.
Tämä keskustelu riitti minulle nyt, on ihan turha jatkaa. Heippa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Kyllä se liikunta nyt vaan auttaa ilman mitään ruokavaliomuutoksiakin. Tietysti jos on vaivoja, jotka johtuu nimenomaan vääränlaisesta ravinnosta, niin se on eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Kyllä se liikunta nyt vaan auttaa ilman mitään ruokavaliomuutoksiakin. Tietysti jos on vaivoja, jotka johtuu nimenomaan vääränlaisesta ravinnosta, niin se on eri tilanne.
Mistään ruokavaliomuutoksestahan ei ole puhuttukaan, vaan hyvästä ravinnosta. Liikkumisella et saa mitään hyvää aikaan, jos samaan aikaa syömisesi on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Totta. Tästä on niin paljon tutkimustietoa, ettei kukaan asioista tietävä enää muuta väitä. Mutta ei se liikuntakaan ihan yksinään ihmeitä tee. Pitää myös syödä terveellisesti ja saada riittävästi unta. Ne on yhdessä sellainen pyhä kolminaisuus. Ja jos noihin kolmeen asian panostaa, niin ollaan kyllä jo melko pitkällä oman elämän tuunaamisessa. Jos haluaa vielä maksimoida bonukset päälle, niin pyrkii myös välttämään stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on vaan faktaa että liikunta auttaa. Ei tietysti kaikilla ja kaikkiin vaivoihin, mutta kyllä liikunta tutkitusti ja todistetusti parantaa mielialaa ja fyysistä terveyttä.
Liikunta auttaa, kyllä, mutta vaatii oikean ravinnon siihen mukaan.
Kyllä se liikunta nyt vaan auttaa ilman mitään ruokavaliomuutoksiakin. Tietysti jos on vaivoja, jotka johtuu nimenomaan vääränlaisesta ravinnosta, niin se on eri tilanne.
Mistään ruokavaliomuutoksestahan ei ole puhuttukaan, vaan hyvästä ravinnosta. Liikkumisella et saa mitään hyvää aikaan, jos samaan aikaa syömisesi on pielessä.
Katsoitko dokumentin, josta tässä nyt keskustellaan? Tunnustan, että itse en ole vielä ehtinyt katsoa sitä, mutta heti kun ehdin, aion katsoa ensimmäisen jakson, jonka aiheena on liikunta. Toisen jakson aiheena ovat aivot ja kolmannen ravinto. Kyse on siis tästä: https://areena.yle.fi/1-50995437
Vaikka en ole vielä dokumenttia nähnyt, niin en usko, että tuossa liikuntaa käsittelevässä jaksossa mitenkään yritetään torpata ravinnon merkitystä. Ravinnosta puhutaan vasta kolmannessa eli viimeisessä jaksossa. Käsitellään yksi asia kerrallaan. On ihan turha jankuttaa ravinnon merkityksestä keskustelussa, jossa puhe on siitä, mitä liikunta tekee. Eivät ne ole toisiaan pois sulkevia asioita! Kukaan ei ole väittänyt, että ravinnolla ei olisi merkitystä!
Malttamattomana odotan sitä hetkeä, kun minulla on aikaa istahtaa tuon dokumentin äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Pappa poltti tupakkaa kuin korsteeni 84-vuotiaaksi, jolloin jäi suojatiellä auton alle ja kuoli.
Olen huomannut ja kokenut saman. Monesti ei huvittaisi yhtään aloittaa, esimerkiksi kuntopyöräillä tai kävellä paria kilsaa kauppaan. Mutta kun nämä on saanut tehtyä, olo on ainoastaan hyvä. Samoin luonnossa liikkuminen ja oleilu, ihan vaikka jo lähimetsässä, auttaa. Minua ei ole ikinä v*tuttanut ulkoilun jälkeen, vaikka joskus ajatus että pitäisi lähteä johonkin liikkumaan tympäisee.
Olen joskus pohtinut sitä, että vaikuttaako se, millaista koululiikunta Suomessa on, ihmisten liikkumattomuuteen vanhempana. Ainakin itse olen joskus havahtunut siihen, että omassa takaraivossa on oletus, että liikunta=pitää vaihtaa päälle erityiset liikuntavaatteet ja liikkua täysillä yrittäen parantaa omaa suoritusta aiemmasta. Mittauksia, tuloksia, hikeä ja suorituksia.
En sillä, että tuollaista liikuntaa ei myös tarvisi ja on hyvä, että myös "kunnon hikiliikuntaan" on saanut opin ja se tuntuu luontevalta, kun sitä jaksaa tehdä. Mutta mitä jos jokin tunti oltaisiin vain menty vaikka metsään kävelemään ja haistelemaan sen tuoksua? Jos ope olisi sanonut, että joskus on ihan hyvä, jos vain vedät takin päälle ja lähdet niissä kamppeissa ulos, jotka ovat päälläsi, kunhan vain pääset hetkeksi ulkoilmaan kävelylle?
Kaikki urheilumerkit yms. Ajavat tätä asiaa, just do it. Ja toki se urheilu, jota he edustavat, onkin usein sitä väline-/kilpaurheilua.
Mutta voisiko liikunnan käsitettä laajentaa? Ainakin itsellä on tullut ihan vain käveleskeltyä ja ulkoiltua enemmän, kun olen päässyt siitä ajatus mallista, että nyt en liiku ihan "oikein"
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Kilpaurheiluhan ei ole kovin terveellistä, kuluttaa kroppaa ja tulee vammoja. Ja jos et ole pitänyt edes lepopäiviä treenamisesta ei ihme jos on sökönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harrastin kilpaurheilua, treenasin joka päivä ja söin hyvin. Silti minulla meni polvi ja selkä. Olin silloin alle 25v. Nyt olen 40v ja työkyvytön.
Kilpaurheiluhan ei ole kovin terveellistä, kuluttaa kroppaa ja tulee vammoja. Ja jos et ole pitänyt edes lepopäiviä treenamisesta ei ihme jos on sökönä.
Arvasin että tämä käännetään minun syyksi. No onneksi lääkärini mielestä urheilulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Voisitko näyttää, missä kohtaa lainaamassani viestissä se osoitettiin? En löydä.