5 v jäi yksin junalaiturille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kaikki on nyt OK ! On helppo arvostella tapahtumaa täältä käsin ja leimata äiti.Entä jos olisi tapahtunut leimajille itselleen asia?

"Kokemäen asemalla toinen lapsista ehti poistua junasta, mutta muu perhe ei päässyt junasta. Vaunun ovet menivät kiinni, äiti ja pienempi lapsi jäivät junaan sisälle."

Kyllä ne ovet ihan normaalisti aukesivat. Tämä äiti vaan vetkutteli niin kauan ja antoi ovien sulkeutua, että enää ei päässyt ulos. Jos olisi itse ollut välissä, ovi ei olisi sulkeutunut. Älkää jaksako valehdella näissä symppaus.-tuohtumuskommenteissanne.

Mistä sinä voit tietää, että ovet avautuivat normaalisti? Olitko paikalla? Uskon Satakunnan Kansa-lehteä enemmän kuin sinua ja mututuntumaasi, jotta saisit taas nälviä muita.

Koskaan ei ketään lasta/eläintä laiteta ulos/sisälle liikennevälineeseen tai suljeta autoon ilman vastuullista yli 15-vuotiasta, ei koskaan. Aina mennään samalla avauksella ja mukana kuljetetaan sen verran tavaraa ja lapsia, että kaikki kulkee kerralla mukana. Onneksi vr toimi asiassa ripeästi.

Siellä on ollut nykymamma vauhdissa. Ne on just tuommoisia, minä minä ja minä ihmisiä, juna kyllä seisoo ja oottelee kun mamma keräilee matkan aikana levinneitä kamoja.

Jessus kun te ootte tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä juna on aina kyseisellä asemalla muutaman minuutin ajan ja äiti ajatteli ehtivänsä? Silti kyllä ihmetyttää, en ikimaailmassa jättäisi 5-vuotiastani yksin laiturille. Siinähän voi viereisellä raiteella tulla ohittava juna tai mitä tahansa muuta tapahtua.

Nykymammat voi, kun pitää katsos puhelinta katsoa koko ajan.

Miksi ei uskalleta pyytää apua, jos on paljon kannettavaa ja yksin lasten kanssa? Varmasti saa apua, kun pyytää. Tuli mieleen tapaus, kun aikoinaan olin Stadin rautatieasemalla ja siinä äiti seisoi junan vieressä lastenrattaiden ja tavaroiden kanssa ja ihmisiä vilisi ohi. Pysähdyin ja kysyin tarvitseeko apua? Sanoi, että kyllä kiitos! Onpa ihanaa, kun joku auttaa ja kukaan muu ei ollut tarjonnut apua. Tuli vain mieleen, että olisiko itse voinut KYSYÄ apua eikä vain odottaa jonkun toisen aloitetta.

Juuri tästä syystä en pidä julkisilla kulkemisesta lapsen kanssa.

Jos on yhtään mitään ekstraa mukana, kaikesta tulee TODELLA hankalaa. Ja sitä tavaraahan on aina pakko olla. Pitää olla rattaat, koska lapsi ei välttämättä jaksa itse kävellä, mutta se lapsi ei tietenkänä suostu rattaisiin jos jaksaakin. Siinäpä raahaat sitten rattaita, kasseja, reppuja, vaihtovaatteita, sateenvarjoja ja tietysti vielä lapsen lempipehmolelua, jota ilman ei mistään tule mitään mutta joka kuitenkin putoaa kädestä vähän väliä.

Tosi kiva yrittää roudata liikkuvassa ajoneuvossa koko tuota kasaa ajoissa ovelle, koska jos siellä ollaan liian ajoissa, lapsi kyllästyy ja rupeaa leikkimään ja vaikka juoksemaan huvikseen karkuun. Tai jos lapsi ei haluaisikaan vielä pois junasta, joutuu kantamaan kainalossa kirkuvan ja potkivan lapsen samaan aikaan kun sen koko tavaravuoren.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä aivan kaikki on mukana ja junan ovelle mennään ajoissa odottamaan lasten ja tavaroiden kanssa. Vaikka se sitten miten ottaa muita päähän. Se on ainoa keino selviytyä yksin pois junasta pienten lasten kanssa.

Toki jutussa ei käy ilmi paljonko tavaraa oli, mutta tuskin paljoa jos junaan on kuitenkin selvitty. Miksi sitä piti sieltä vaunusta lähteä hakemaan? Miksei pienempi lapsi ja tavarat olleet jo mukana kun ovelle mentiin?

On se kumma kun ensimmäisenä tulee selittämään joku täydellinen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Riepoo.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on ollut nykymamma vauhdissa. Ne on just tuommoisia, minä minä ja minä ihmisiä, juna kyllä seisoo ja oottelee kun mamma keräilee matkan aikana levinneitä kamoja.

Jessus kun te ootte tyhmiä.

Matkusta junalla paljon, ja kyllä, näin se nykyään on. Nämä maailman napamammat luulevat, että heitä joudetaan joka välissä odottelemaan. Ei voi valmistautua etukäteen nousemaan junasta koska somessa voi just siihen aikaan tapahtua jotain ihqua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä aivan kaikki on mukana ja junan ovelle mennään ajoissa odottamaan lasten ja tavaroiden kanssa. Vaikka se sitten miten ottaa muita päähän. Se on ainoa keino selviytyä yksin pois junasta pienten lasten kanssa.

Toki jutussa ei käy ilmi paljonko tavaraa oli, mutta tuskin paljoa jos junaan on kuitenkin selvitty. Miksi sitä piti sieltä vaunusta lähteä hakemaan? Miksei pienempi lapsi ja tavarat olleet jo mukana kun ovelle mentiin?

On se kumma kun ensimmäisenä tulee selittämään joku täydellinen, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Riepoo.

Ei täydellinen,vaan sellainen jolla on aivot ja osaa niitä käyttää. Jättäkää se saattanan puhelin laukkuun ja eläkää kerrankin reaalielämässä.

Ohis

Miksi on niin vaikeaa kerätä kimpsujaan ja lapsiaan valmiiksi jo ennen pysähdystä sisäänkäyntiosan tuntumaan? Miksi pitää vasta junan pysähdyttyä alkaa haalia kamoja kasaan? Kokemäen (oik. Peipohjan) seisakkeella juna on pysähdyksissä ainakin minuutin, joten hyvin ehtii junasta poistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en pidä julkisilla kulkemisesta lapsen kanssa.

Jos on yhtään mitään ekstraa mukana, kaikesta tulee TODELLA hankalaa. Ja sitä tavaraahan on aina pakko olla. Pitää olla rattaat, koska lapsi ei välttämättä jaksa itse kävellä, mutta se lapsi ei tietenkänä suostu rattaisiin jos jaksaakin. Siinäpä raahaat sitten rattaita, kasseja, reppuja, vaihtovaatteita, sateenvarjoja ja tietysti vielä lapsen lempipehmolelua, jota ilman ei mistään tule mitään mutta joka kuitenkin putoaa kädestä vähän väliä.

Tosi kiva yrittää roudata liikkuvassa ajoneuvossa koko tuota kasaa ajoissa ovelle, koska jos siellä ollaan liian ajoissa, lapsi kyllästyy ja rupeaa leikkimään ja vaikka juoksemaan huvikseen karkuun. Tai jos lapsi ei haluaisikaan vielä pois junasta, joutuu kantamaan kainalossa kirkuvan ja potkivan lapsen samaan aikaan kun sen koko tavaravuoren.

Matkustan kolmen lapsen kanssa junassa paljon, eipä ole kertaakaan ollut tuommoista, eikä meillä tarvita sateenvarjoa yhdelläkään matkalla. Ja meillä on lapset OPETETTU kuinka toimitaan. Rattaissa istutaan silloin kun minä niin sanon, kertaakaan ei ole huutoa kuulunut, meidän lapsillakin on aivot ja ymmärrys, liekö perineet vanhemmiltaan.

Siis luetteko te nälvijät ollenkaan uutisia, vai oksennatteko vaan pahaa oloa muiden niskaan hyvin vuoksi?

Tässä rautalankaversio alkuperäisestä uutisesta:

1. Äiti ja lapset ja tavarat odottivat valmiina ovella.

2. Juna pysähtyy, ovi onkin rikki eikä aukea.

3. Koko sirkus lähtee kiireessä siirtymään junavaunun läpi seuraavalle ovelle.

4. Isompi lapsi ehtii ulos, ovi menee kiinni, äiti ja toinen lapsi ja tavarat jäi sisäpuolelle.

Ei puhelimen tuijottelua, ei haahuilua paikalla liian myöhään. Ainoastaan VR:n rikkinäinen ovi ja liian lyhyet pysähtymisajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kaikki on nyt OK ! On helppo arvostella tapahtumaa täältä käsin ja leimata äiti.Entä jos olisi tapahtunut leimajille itselleen asia?

"Kokemäen asemalla toinen lapsista ehti poistua junasta, mutta muu perhe ei päässyt junasta. Vaunun ovet menivät kiinni, äiti ja pienempi lapsi jäivät junaan sisälle."

Kyllä ne ovet ihan normaalisti aukesivat. Tämä äiti vaan vetkutteli niin kauan ja antoi ovien sulkeutua, että enää ei päässyt ulos. Jos olisi itse ollut välissä, ovi ei olisi sulkeutunut. Älkää jaksako valehdella näissä symppaus.-tuohtumuskommenteissanne.

Mistä sinä voit tietää, että ovet avautuivat normaalisti? Olitko paikalla? Uskon Satakunnan Kansa-lehteä enemmän kuin sinua ja mututuntumaasi, jotta saisit taas nälviä muita.

Miten lapsen saa ulos junasta, jos ovi muka avautui "normaalisti"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en pidä julkisilla kulkemisesta lapsen kanssa.

Jos on yhtään mitään ekstraa mukana, kaikesta tulee TODELLA hankalaa. Ja sitä tavaraahan on aina pakko olla. Pitää olla rattaat, koska lapsi ei välttämättä jaksa itse kävellä, mutta se lapsi ei tietenkänä suostu rattaisiin jos jaksaakin. Siinäpä raahaat sitten rattaita, kasseja, reppuja, vaihtovaatteita, sateenvarjoja ja tietysti vielä lapsen lempipehmolelua, jota ilman ei mistään tule mitään mutta joka kuitenkin putoaa kädestä vähän väliä.

Tosi kiva yrittää roudata liikkuvassa ajoneuvossa koko tuota kasaa ajoissa ovelle, koska jos siellä ollaan liian ajoissa, lapsi kyllästyy ja rupeaa leikkimään ja vaikka juoksemaan huvikseen karkuun. Tai jos lapsi ei haluaisikaan vielä pois junasta, joutuu kantamaan kainalossa kirkuvan ja potkivan lapsen samaan aikaan kun sen koko tavaravuoren.

Matkustan kolmen lapsen kanssa junassa paljon, eipä ole kertaakaan ollut tuommoista, eikä meillä tarvita sateenvarjoa yhdelläkään matkalla. Ja meillä on lapset OPETETTU kuinka toimitaan. Rattaissa istutaan silloin kun minä niin sanon, kertaakaan ei ole huutoa kuulunut, meidän lapsillakin on aivot ja ymmärrys, liekö perineet vanhemmiltaan.

Aina näitä kympin mammoja riittää palstoilla "MINUN lapsi ei KOSKAAN ole uhmakas tai huuda hän on ENKELI ja KAIKKI MUUT äidit on vaan p*skoja!"

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en pidä julkisilla kulkemisesta lapsen kanssa.

Jos on yhtään mitään ekstraa mukana, kaikesta tulee TODELLA hankalaa. Ja sitä tavaraahan on aina pakko olla. Pitää olla rattaat, koska lapsi ei välttämättä jaksa itse kävellä, mutta se lapsi ei tietenkänä suostu rattaisiin jos jaksaakin. Siinäpä raahaat sitten rattaita, kasseja, reppuja, vaihtovaatteita, sateenvarjoja ja tietysti vielä lapsen lempipehmolelua, jota ilman ei mistään tule mitään mutta joka kuitenkin putoaa kädestä vähän väliä.

Tosi kiva yrittää roudata liikkuvassa ajoneuvossa koko tuota kasaa ajoissa ovelle, koska jos siellä ollaan liian ajoissa, lapsi kyllästyy ja rupeaa leikkimään ja vaikka juoksemaan huvikseen karkuun. Tai jos lapsi ei haluaisikaan vielä pois junasta, joutuu kantamaan kainalossa kirkuvan ja potkivan lapsen samaan aikaan kun sen koko tavaravuoren.

Yksitellenkö sinä niitä vaateriepuja kanniskelet, etkö ole laukkuja koskaan nähnyt?

Mä olen liikkunut kolmen alle kouluikäisen kanssa aika paljon, ja kokemusta on esimerkiksi Lontoon metrosta, tosin siellä oli mukana myös perheen toinen aikuinen.

Nykyään lapseni ovat jo isoja, joten tässä on pieni jälkiviisauden maku. Mutta voin sanoa käsi sydämellä, ettei noin olisi päässyt meillä käymään.

Ensinnäkin rattaista on useimmiten reissussa enemmän haittaa kuin hyötyä, itse olen suosinut kantoreppua vauvalle ja rinkkaa itselleni. Näin jää kaksi kättä kahta lasta varten.

Ja toiseksi: ihan yksinkertainen nyrkkisääntö. Lapsi menee aina ensin sisään ja viimeisenä ulos. Jos on vaara, että ovet sulkeutuvat, mamma tunkee oman ahterinsa väliin.

Itse olisin tuossa tilanteessa jäänyt junaan koko porukan kanssa. En olisi varmaankaan saanut ainakaan saman tien taksikyytiä seuraavalta asemalta VR:n piikkiin, eikä minusta olisi tehty lehtijuttua. Mutta kiukkuista asiakaspalautetta olisin antanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kaikki on nyt OK ! On helppo arvostella tapahtumaa täältä käsin ja leimata äiti.Entä jos olisi tapahtunut leimajille itselleen asia?

"Kokemäen asemalla toinen lapsista ehti poistua junasta, mutta muu perhe ei päässyt junasta. Vaunun ovet menivät kiinni, äiti ja pienempi lapsi jäivät junaan sisälle."

Kyllä ne ovet ihan normaalisti aukesivat. Tämä äiti vaan vetkutteli niin kauan ja antoi ovien sulkeutua, että enää ei päässyt ulos. Jos olisi itse ollut välissä, ovi ei olisi sulkeutunut. Älkää jaksako valehdella näissä symppaus.-tuohtumuskommenteissanne.

Mistä sinä voit tietää, että ovet avautuivat normaalisti? Olitko paikalla? Uskon Satakunnan Kansa-lehteä enemmän kuin sinua ja mututuntumaasi, jotta saisit taas nälviä muita.

Miten lapsen saa ulos junasta, jos ovi muka avautui "normaalisti"?

Voi huoh tätä älyn puuttumista. Ovi 1 ei auennut, joten he siirtyivät ovelle 2, jolloin ensimmäinen lapsi ehti pihalle, sitten ovet menivät äidin nenän edestä kiinni ja juna jatkoi matkaa. Ellet ole junalla ennen matkustanut, niin junassa on katsos monta ovea. Joskus jotkut niistä ei toimi. Lisäksi jos ovi alkaa "piippaamaan" ja sulkeutumaan, se ei enää aukea vaikka kuinka tunkisi itseään väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen liikkunut kolmen alle kouluikäisen kanssa aika paljon, ja kokemusta on esimerkiksi Lontoon metrosta, tosin siellä oli mukana myös perheen toinen aikuinen.

Nykyään lapseni ovat jo isoja, joten tässä on pieni jälkiviisauden maku. Mutta voin sanoa käsi sydämellä, ettei noin olisi päässyt meillä käymään.

Ensinnäkin rattaista on useimmiten reissussa enemmän haittaa kuin hyötyä, itse olen suosinut kantoreppua vauvalle ja rinkkaa itselleni. Näin jää kaksi kättä kahta lasta varten.

Ja toiseksi: ihan yksinkertainen nyrkkisääntö. Lapsi menee aina ensin sisään ja viimeisenä ulos. Jos on vaara, että ovet sulkeutuvat, mamma tunkee oman ahterinsa väliin.

Itse olisin tuossa tilanteessa jäänyt junaan koko porukan kanssa. En olisi varmaankaan saanut ainakaan saman tien taksikyytiä seuraavalta asemalta VR:n piikkiin, eikä minusta olisi tehty lehtijuttua. Mutta kiukkuista asiakaspalautetta olisin antanut.

Silloin lapsesi olisi jäänyt yksin junaan. En sitten tiedä olisiko se ollut parempi vaihtoehto mielestäsi, sitten lapsi yksin taksilla takaisin niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä en pidä julkisilla kulkemisesta lapsen kanssa.

Jos on yhtään mitään ekstraa mukana, kaikesta tulee TODELLA hankalaa. Ja sitä tavaraahan on aina pakko olla. Pitää olla rattaat, koska lapsi ei välttämättä jaksa itse kävellä, mutta se lapsi ei tietenkänä suostu rattaisiin jos jaksaakin. Siinäpä raahaat sitten rattaita, kasseja, reppuja, vaihtovaatteita, sateenvarjoja ja tietysti vielä lapsen lempipehmolelua, jota ilman ei mistään tule mitään mutta joka kuitenkin putoaa kädestä vähän väliä.

Tosi kiva yrittää roudata liikkuvassa ajoneuvossa koko tuota kasaa ajoissa ovelle, koska jos siellä ollaan liian ajoissa, lapsi kyllästyy ja rupeaa leikkimään ja vaikka juoksemaan huvikseen karkuun. Tai jos lapsi ei haluaisikaan vielä pois junasta, joutuu kantamaan kainalossa kirkuvan ja potkivan lapsen samaan aikaan kun sen koko tavaravuoren.

Matkustan kolmen lapsen kanssa junassa paljon, eipä ole kertaakaan ollut tuommoista, eikä meillä tarvita sateenvarjoa yhdelläkään matkalla. Ja meillä on lapset OPETETTU kuinka toimitaan. Rattaissa istutaan silloin kun minä niin sanon, kertaakaan ei ole huutoa kuulunut, meidän lapsillakin on aivot ja ymmärrys, liekö perineet vanhemmiltaan.

Aina näitä kympin mammoja riittää palstoilla "MINUN lapsi ei KOSKAAN ole uhmakas tai huuda hän on ENKELI ja KAIKKI MUUT äidit on vaan p*skoja!"

Harmittaako.

Minäkin matkustan hyvin usein neljän kanssa äitini luokse, yhtäkään draamaa ei ole koettu. Mikään ei ole niin helppoa kuin lapsen mielenkiinnon ylläpito, jos lapsiinsa viitsii uhrata aikaa. Sopivasti ruokaa ja juttelua, eikä oman puhelimenjatkuvaa kyttäystä. Jos lapsi on terve kiukuttelu johtuu useimmiten huomionhausta.

Onko niin, että junavaunujen kaikki ovet eivät aina avaudu riippuen esim. asemalaiturien pituudesta?