Allergiamasennusta..
Siis on tää kyllä yhtä h*lvettiä! Siis miksei nämä voi jo helpottaa`? Meidän neiti helmikuussa 3v eikä helpotusta näy, tuntuu vaan että menee aina vain pahemmaksi; on itseasiassa helpottaneet paljonkin, mutta nykyään oireilu on niin mystistä että koko elämä on ihan yhtä kyttäystä. Lisäksi meillä on lääkärin toimesta rotaatio, jonka uskon menneen poskelleen ja lapsi on herkistynyt niin että reagoi kaikesta parin päivän viiveellä, kun taas keväällä kesti melkein kaikkea 5-7päivää.
Toinen juttu mitä mä en jaksa kun aina kylässä ja muualla tehdään näistä allergioista niin suuri numero. Nytkin mummolassa joka ikisellä ruualla vatvottiin kaiken kansan kuullen että saako syötä tuota ja tuota ja tuota. Ja sitten kun lapsikin kiinnittää asiaan huomiota niin sanotaan vielä sillekin että sinä ET saa syödä tuota ja tuota. Siis miksei voi olla niinkun ihan vaivihkaa, miksi pitää suureen ääreen toitottaa sopimattomuuksia niin että lapsi varmasti tuntee olevansa jotenkin erikoinen?? Ja sit kun saa jotain samannäköstä evästä, niin huomautetaan vielä että se on sun OMAA leipää etc. Varmasti menis samannäkönen eväs lapseen ihan täydestä, mutta kun vielä huomautetaan että se on omaa, niin tajuaahan se että ei kuitenkaan ole samaa mitä muilla.
Siis en oikeesti enää jaksais tätä allergiaelämän pyöritystä. Koko ajan saa kytätä ihoa, kakkoja, miettiä miten saisi täysipainoista (ravitsemuksellisesti) ruokaa. Lapsi on jo siinä iässä että haluaisi syödä kaikkea, mutta ei oikein ymmärrä miksi ei saa. On yritetty selittää että on väkevää ja paljon mausteita, ja kyselee joskus miksi äiti ei syö jotain mutta isi syö niin oon todennu vain että äitille tulee masukipeä (vaikken oikeasti tykkää ;)
Nyt varsinkin tuo oireilu on niin mystistä ettei tosikaan. Iltaisin nukkumaanmeno on oireillessa tosi vaikeeta; sängystä juostaan sen tuhat kertaa olkkariin, aamulla herätään ennen kukon laulua, ruoka ei maistu sitten yhtään. Ei enää edes tuo vertaistuki lohduta vaikka ravaisin miljoonassa kerhossa ja juttelisin samanhenkisten kanssa. Ei vaan jaksa niin ei jaksa, mutta eipä tässä ole vaihtoehtoja. Ketuttaa kun ihmiset sanoo että säälittää tuo lapsi kun se ei saa mitään syödä, eivät vain ymmärrä että nykyään se ei ole ongelma, on olemassa riisijätskejä sun muita korvaavia tuotteita.
EN JAKSA, EN JAKSA, EN JAKSA! Miksei ne perkeeleet voi mennä jo ohi???????????????????????????????????????????????????????????????
Kommentit (9)
En tiedä, miksi oikeastaan avasin tämän ketjun. Ehkä siksi, että tiedän, mitä allergiaelämä on. Itseni kautta nimittäin. Musta tuntuu, että mä olen allerginen KAIKELLE. Noh, ruokaaineita on vain muutama, mutta sitten kaikki muu. Mä saan allergiaoireita eläinpölystä, jota on toisten ihmisten vaatteissa, siitepölystä, homeitiöistä syksyllä, huonepölystä...
Tuttua on toi toisten vähättely. Varsinkin eläinten suhteen. Todella monet ottavat nokkiinsa, kun en voi tulla kyläilemään eläinten takia, kun " tämä meidän koira ei yleensä aiheuta allergiaa" . Ja ihmiset kommentoivat, että " meillä ei tuota allergiaa ole, kun ollaan lapsesta saakka totuttu eläimiin" . Niinpä, enhän mäkään ollut eläinkontakteissa kuin ekat kymmenen vuotta elämästäni. JA rakastan eläimiä.
vaikka tähän ikään mennessä olen oppinut elämään tämän asian kanssa, niin silti välillä tulee tunne ETTÄ EN JAKSA! Siis omaa allergiaani. VOin kuvitella, miltä tuntuu tollanen lapsen allergisuus. Onneksi on niin, että jos allergia alkaa kovin pienenä, se menee aikaisin ohi. Mä olen vain joku tilastollinen poikkeus.
JAKSAMISTA PERHEELLENNE!
vaikka koinkin viestissäsi niin käsinkosketeltavan turhautumisen ja väsymisen, että sanoit että vertaistuki ei auta eikä mikään auta, niin vertaistukea kumminkin on.
Minusta kaikkein väsyttävintä on juuri tuo allergiattomien ihmisten ymmärtämättömyys tilanteeseen. Aivan kuten edellinen aiheesta kouhkasi " ei tämä meidän koira aiheuta allergiaa" niin samantyyppisia lauseita olen kuullut esim työtovereilta kun kerran marisin että harmittaa että ikinä ei voi tehdä mutkaa suoraksi että ostaisi valmisruokaa niin vastaus on : " meidän lapsille on kyllä kivasti kaikki kelvannut" Arvatkaas meinasko lentää muutama valittu sana. Tai: kun lapseni kutiaa öisin ja heräilee ja joudun käyttämään ataraxia, niin siihen on tullut ainakin kaksi loistokommenttia: " älä vaan käytä tuollaisia kolmiolääkkeitä, niistä voi tulla mitä vaan, vaikka dementiaa" ja toinen ei käsitä että meillä risaiset yöt johtuu SAIRAUDESTA: " meillä on nukkuneet kaikki lapset illasta aamuun kun ei ole menty paapomaan keskellä yötä"
Eli mitä voin sanoa: elämä ei ole hallittavisssa eikä lasta voi tilata helppojen adjektiivien ruumiillistumaksi. Tämä allergaielämä on MEIDÄN elämää, ja sen kanssa on vaan elettävä niinäkin hetkinä kun tekisi mieli citymarketissa paiskata makaronilaatikko vieressä kujertelevan lapsen naamaan. Kuten Leijonanmetsästyksessä sanotaan: Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ohittaa, täytyy mennä läpi!"
rakkautta ja naurua perheisiimme lämmöllä toivottelee stella
meilläkin on aina ja ikuisesti nuo helvetin allergiat. On koululainen joka raapii ihonsa ruvelle, nelivuotias joka melkein turposi tukkoon taas eilen,,, ja sitten minä ja aina kipeä vatsani jonka luulen johtuvan jostakin allergiasta ja kaunis atooppinen ihoni. Mistä nämä johtuvat ja miten niistä pääsee eroon?
En minäkään jaksa joskus muuta kuin itkeä. Pitää itkeä niin, ettei lapset näe. Etteivät ne saa enää " taakakseen" vetistelevää äitiä kun niitä asiaa päivitteleviä aikuisia jo on ihan tarpeeksi. Nelivuotiaani sanoi eilen, kun naama oli turvonnut että " äiti mä en jaksa mun elämääni kun aina on tällasta" . Kyllä siinä sai hammasta purra, ettei alkanut ihan täysillä itkeä. Kamalaa kun nelivuotias ei jaksa enää elämäänsä!! Onneksi tänään jaksoi jo paremmin...
Miksei meille, allergisten lasten vanhemmille, ole tarjolla jotain keskusteluapua? Käsittääkseni diabeetikon vanhemmille sitä tarjotaan...Meiltä ei yksikään lääkäri ole koskaan kysynyt, että miten muuten jaksetaan, eikä kyllä kukaan muukaan. Yleensä aika menee aina ruokavalion läpikäyntiin. Minuakaan ei vertaisryhmät kiinnosta. En jaksa puhua omista tunteistani ihmisille jotka voivat tulla seuraavana päivänä kaupassa vastaan. Eipä silti, ei meidän kylässä sellaisia ryhmiä olekaan. Netissä näkyy olevan postituslista isommille allergisille lapsille (yahoolla) jospa liityn sinne joskus.
Nyt pitää mennä nukkumaan jotta jaksaa taas huomenna olla hereillä. Koskaan kun ei tiedä mitä taas tapahtuu.
Ihanaa kun joku muukin on halunnut paiskoa makaroonilaatikkoa cittarin asiakkaiden päälle :) Ja kiitos muillekin kirjoittajille ja paljon voimia syksyyn kaikille!
Välillä tekis oikeesti mieli kysyä ihmisiltä joiden lapset saa syödä mitä vaan, et ymmärtääkö ne oikeesti kuinka helppoa niiden elämä on. Itte ei osaa ees kuvitella miltä tuntuis jos vois vaan mennä kauppaan ja ostaa lapselle purkkiruokaa eikä aina tarvis olla keittelemässä bataattia ja hirvenlihaa. Tosin on mullekin joku sanonu, et eiks oo helppoa kun ei tarvi miettiä et mitä laittaa tänään lapselle ruuaks... Musta ois ihanaa jos vois miettiä et laittaisko jotain muuta kun bataattia ja hirvenlihaa tai bataattia ja kalaa. Moneen allergiseen verrattuna meilläkin on varmasti helppoa, mut ei se aina siltä tunnu. Ja välillä tuntuu siltä et maailma oikeesti rysähtää niskaan hetkenä minä hyvänsä. Ja joistakin ihmisistä tuntuu kummalliselta kun oon sanonu ettei meille välttämättä koskaan tuu toista lasta, just pitkälti näitten allergioitten ym takia. " Kyllähän lapsella on oikeus sisaruksiin" ja " noin helppoja lapsiahan menis vaik 7 yhden vaivalla" .. Helppo sanoa sillon kun ei joudu sen helpon lapsen kanssa valvomaan öitä kun ollaankin syöty jotain sopimatonta minkä löytäminen saattaa olla vaikeetakin.
Nyt meijen tytöllä on ilmesesti viel lisänä astma ja nyt kun viime yö on sen takia vietetty sairaalassa, ni tuntuu siltä et meijen perheeseen tulee lapsia enää adoptoimalla.. Mutta ehkä se mieli vielä muuttuu kunhan totutaan tähän ajatukseen ja elämää lähtee sujumaan astmasta huolimatta...
Siis kertakaikkiaan ihan perseestä koko allergiat! On ehkä kärpäsen paskan kokoinen murhe joihinkin vakaviin juttuihin verrattuna, mutta silti jokapäiväinen kyttääminen ja eri ruokien valmistaminen on todella kuluttavaa. Puhumattakaan siitä, kun kerta toisensa jälkeen tulee vaan kaikesta oireita niin eipä jaksa enää testata. Se kun oireilua tulee, on mustapäivä ja taas saa itsekseen huokailla että eipä vieläkään..
En käsitä kun jotkut sanoo että se vaan yks kaunis päivä alko kaikki sopimaan. No, sitä kaunista päivää ei ole ainakaan meillä näkyny. Nyt pitäisi vielä aloittaa toiselle lapselle kiinteät niin sitten on kaksi kytättävää :((
Piru periköön allergiat ja kaikki ruokien sopimattomuudet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Aiemmin jo kirjoittelinkin ja onneksi oli tullut lisää porukkaa tähän samaa mieltä olevien joukkoon. Yhdyn täysin tuohon kommenttiin,että voi kunpa,voi kunpa joskus voisi ostaa kaupasta valmisruokaa!! Kuinka helppoa se olisi niinä päivivä kun ei todellakaan jaksaisi tehdä sitä yhtä ja samaa pöperöä. Tai kun lähtee kylään niin joo,otetaanpa tuosta vaikka kasvis-kinkkurisotto purkkiruoka mukaan...
Meillä meni taas alkuyö ihan pipariksi kovan kutinan takia. Poika söi erimerkkisiä kaurakeksejä mitä normaalisti syönyt niin johan se olikin suuri virhe=( 5ml ataraxia ei meinannut auttaa joten oli pakko antaa vielä 3ml lisää. Että sen luokan kutinat taas. Mä oon niin täynnä tätä.
Itse olin muutama kuukausi sitten täysin masentunut koko allergiaan. Ruokakaupassa käynti tuntui ylivoimaiselta ruuanlaitosta puhumattakaan. Ja kylässä käynti. Mummot on mulle vihaisia, kun eivät saa tehdä lettuja sun muita mummolaherkkuja pojalle. Kuihtuu kuulema raasu pois, kun äiti ei anna syödä. Ja salaa syötetään pullaa, minkä huomaa heti illalla oirehtivasta pojasta.
Ja uutena pulmana tuli lastenkestit, joissa ns. lasten pöytä täynnä keksejä yms. mitä joutuu vahtimaan ja repimään itkevän pojan käsistä herkkuja. Olin jo jonkin aikaa sitä mieltä, että me ei kylässä käydä ennen kuin allergioista on selvitty.
Pojan synttärit oli kova stemppauksen paikka, jotta kaikki ruuat sopisi päivänsankarille ja kuitenkin pöytä näyttäisi synttäreiltä. Kiitoksia tuli toiselta allergiaperheeltä, joiden 5v poika oli elämänsä ensimmäisen kerran bileissä, joissa hän sai syödä kaikkea.
Ja hoitopaikka ja siellä sattuneet vahingot yms. eipä-ole-meidän-pojalle-varattu-halloweenbileisiin-mitään-jutut... Väsyttää tosissaan tämä homma. Nykyään en juuri jaksa edes puhua asiasta kenenkään kanssa. Olo on enemmänkin apaattinen.
Meillä on kaksi allergista lasta ja yksi allergiaton. Kokkaan kolmet ruuat päivässä ja olen korviani myöten täynnä tätä ainaista kokkisotaa. En jaksaisi leipoa sämpylöitä ja herkkuja joita voi sitten ottaa pakkasesta kylään lähdettäessä. En jaksa edes lähteä kylään, kun aina vaan päivitellään kuinka kummajaisia lapsemme on kun eivät siedä sitä eikä tätä eikä tuota.
Meillä sairastetaankin vähän väliä. Astmat ja ihot pahenevat infektioiden myötä, sekä suolioireisen lapsemme suolisto menee aina huonoon jamaan infektioiden aikaan, jolloin aina pelätään, että mitä nyt tippuu pois tästä onnettomasta ruokavaliosta.
Yökyläilyt alkavat olla suurempaakin suurempi ongelma. Kaikki lapsen syömiset on vietävä valmiina yökylään mahdollisten vahinkoaltistusten minimoimiseksi. Silti vahinkoja tuppaa käymään. (jota en kyllä jaksa ymmärtää, että miten ihmeessä, kun kaikki on jo valmista ja ohjeet on ruokakorissa mukana.
Kavereiden synttärikutsutkin on jo aiheuttaneet mielipahaa, sillä lapsemme jätettiin ainoana kylmästi kutsumatta. Muut menivät mäkkäriin ja lapsemme oli sitten ainoa joka jäi kotiin. Voi sitä surun ja murheen päivää, mutta tiedän, että tämä kerta ei varmaankaan jää ainoaksi. Ihmiset eivät edes vaivaudu ottamaan asioista selvää, vaan kylmästi jättävät huomioitta. Meillä on kyllä varauduttu toisten synttäreiden varalta ja lapsi lähtee aina muiden synttäreille pieni reppu selässä, jossa hänellä on omat herkut mukana. Eikä tämä järjestely rasita talon emäntää tai isäntää millään lailla.
Tästähän tulikin oikein valitusvirsi, mutta olen vaan niin totaalisen puhki näiden allergia juttujen vuoksi. Olen jo alkanut työstää ajatusta, että nämä jäävät ainakin toiselle lapselle pysyviksi, mutta olisi se kiva, jos edes pikkaisen helpottaisi.
Mun poika täyttää maaliskuussa 3v ja joskus oikeesti tuntuu,että tätäkö tämä loppuelämä on? Ainaista ruoka-aineiden tutkimista ja pelkoa siitä,että tuleekohan nyt tuosta ja tuosta oireita. Periaatteessahan meillä on tilanne ruokien suhteen todella hyvä kun saatiin vihdoin ja viimein pakasteperunakin ruokavalioon mukaan ja viljoista ainoastaan ruis on epävarma. Mutta ei se tokikaan sitä tarkoita,että meidän elämä olisi ruusuilla tanssimista ja että yöt nukuttaisiin aina hyvin.
Poika on aina reagoinut ihollaan. Nyt isompana iho on useimmiten hyvässä kunnossa,mutta ei tokikaan aina. Esimerkiksi viime lauantai-iltana huomasin,että iho oli jotenkin lehahtanut kauttaaltaan. Ihottumia oli jaloissa,kainaloissa,mahassa,kyljissä...eikun ekstra-rasvaukset ja ataraxit naamaan. Siltikään ei meinannut nukkumisesta tulla mitään kun jalkoja kutisi niin kovasti:( Minä sitten silittelin ja rasvailin poikaa ja otin viereeni nukkumaan. Eli samaa meilläkin kuin teillä,että näitä kummallisia ihottumia tulee yhtäkkiä ja noinkin pahat. Viimeksi kun oli ihottumia ja kutinaa niin ne johtuivat lainaan saatujen vaatteiden pesuaineen tuoksusta! Olin siis pessyt ne omilla pesuaineilla,mutta silti ne ärsyttivät pojan ihoa ja tietty kesti oma aikansa ja muutama huonosti nukuttu yö ennenkuin älysin,että mistä on kyse.
Ja sitten tuo voivottelu...täysin samaa mieltä kanssasi! Olisi parempi kuin tietyt ihmiset pitäisivät vaan suunsa supussa ja voivottelisivat mielessään meidän niiiiin kurjaa tilannetta. Kun joku voivottelee niin tulee itsellekin sellanen masentava fiilis vaikka tietyllä lailla on sinut tämän asian kanssa. Mutta toisten sääli saa mut aina ajattelemaan tätä allergiasuota enemmän. Ja joskus tuntuu,että kukaan ei oikeesti halua edes perehtyä mitä pojalle voisi esim.kylässä tarjota. Ei vaatisi paljoa kysyä multa,että mitä keksejä poika saa syödä. Olisi niin mukava kun poika saisi ottaa pöydästä lähes samaa mitä muutkin. Aina sanotaan että no mulla ei nyt olekaan mitään sopivaa... En tarkoita,että meitä pitäisi kohdella jotenkin eri tavalla kuin muita,mutta pojan puolesta on ollut monet kerrat paha mieli.
Mutta silti kaikkein loukkaavimpana olen pitänyt vähättelyä. Siis jos/kun joku tulee sanomaan mulle,että sehän on vain allergiaa,onneksi ei syöpää tms ja paljon pahemminkin voisi olla. Tottakai oten ennemmin allergian kuin syövän,mutta se jonka lapsella ei ole allergiaa,ei todellakaan voi tietää mitä tämä voi pahimmillaan olla! Sitä luullaan,että välttämällä vaan kaikkea epäsopivaa elämä hymyilee. Ihan vain mainitakseni esimerkin niin meillä poika yski melkein koko kesän siitepölyjen takia ja diagnoosi saatiin vasta elokuussa. Että näin. Elämä on=)
Olipas ihana taas purkautua johonkin. Mutta silti poika on maailman ihanin ja reippain tapaus! En vaihtaisi pois mistään hinnasta!