Onko jotenkin ihmeellistä, jos on 26 v ,eikä ole vielä yhtäkään lasta

Ei todellakaan ole epätavallista! Mutta jos elämäntilanteesi on sopiva ja haluat lapsia, niin nuorempana mahdollisuudet terveeseen lapseen ja hyvin sujuvaan raskauteen (ja ylipäänsä raskaaksi tulemiseen) ovat paremmat.

Itse aloitin yrittämisen kun olin 27, ja myöhemmin lääkärissä todettiin, että tämä oli minun kohdallani liian myöhään. Onneksi IVF auttoi, mutta ei se helppo tie ole.

Vierailija kirjoitti:

Olispa mun äiti tuollainen. Meillä taas just niin, että saimme lapset 20+ ja äitiyslomien välillä olen koko ajan opiskellut tai tehnyt lyhyttä työpäivää. Mieskin on edennyt omalla alallaan koko ajan ja on ikäisekseen todella hyvässä asemassa jo. Silti raskauteni tuomittiin kaikkialla ja ennustettiin, ettei nuorena solmittu avioliitto kestä enkä ikinä pääse elämässä eteenpäin, oikeaan suuntaan. Vaikka tuostakin on jo aikaa ja se aikaisempi "lähi"piiri jo onnittelee ja ihastelee elämäämme, täytyy myöntää, että sellainen perusluottamus on pysyvästi tuhottu kun on saanut yksin uida vastavirtaan. Mielestäni ihmisten kannattaisi olla varovaisempia siinä kuinka nuoria neuvovat.

Hyvä, että teillä elämä on sujunut hyvin vastustuksesta huolimatta. Av-mammoiltahan saa tunnetusti parhaat täsmäneuvot asiaan kuin asiaan. Vähintään yhtä hyvät kuin ap:n äidiltä. Älä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Olispa mun äiti tuollainen. Meillä taas just niin, että saimme lapset 20+ ja äitiyslomien välillä olen koko ajan opiskellut tai tehnyt lyhyttä työpäivää. Mieskin on edennyt omalla alallaan koko ajan ja on ikäisekseen todella hyvässä asemassa jo. Silti raskauteni tuomittiin kaikkialla ja ennustettiin, ettei nuorena solmittu avioliitto kestä enkä ikinä pääse elämässä eteenpäin, oikeaan suuntaan. Vaikka tuostakin on jo aikaa ja se aikaisempi "lähi"piiri jo onnittelee ja ihastelee elämäämme, täytyy myöntää, että sellainen perusluottamus on pysyvästi tuhottu kun on saanut yksin uida vastavirtaan. Mielestäni ihmisten kannattaisi olla varovaisempia siinä kuinka nuoria neuvovat.

Minulla on vävy, joka toivoo että saisivat lapsen melko nuorina. He täyttävät tänä vuonna 22 ja 23 ja ovat olleet kolme vuotta jo naimisissa, kuusi vuotta yhdessä. Mutta heillä on vielä opettelemista arjen hallinnassa ja vähän mielenterveysongelmiakin työn alla. Toisella opinnot kesken, mahtaako koskaan saada valmiiksi, ja toinen joutunut jo määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle (kuntoutustuki) joka luultavasti jää pysyväksi. Ei se heidän ikä minua huoleta, mutta toivoisin että saisivat omat ongelmansa ensin paremmin hallintaan, ennen kuin ottavat lapsen vastuulleen. Lemmikkejä heillä on ja minua on välillä lemmikkienkin puolesta mietityttänyt, saavatko riittävän hyvää hoitoa :-(

Todella ikävää, ettet ole saanut ympäriltä tukea valinnoillesi! Kyllähän opintoihin on paljon helpompi yhdistää se vauvan/lapsenhoito kuin työelämään ja työnantajatkin varmasti arvostavat, että lapset on tehty, kun hakee vakituisempaa työtä valmistumisen jälkeen. 

Vaikka minäkin koen, ettei oman lapsen tilanne vielä ole mikään paras perheenlisäyksen kannalta, niin en silti lähtisi heitä moittimaan enää siinä tilanteessa, kun päättävät lisääntyä. Nyt kun he ovat tästä puhuneet, niin olen sanonut, että toivoisin että saavat ensin mielenterveysasiat kuntoon ja he ovat itsekin siitä samaa mieltä. Siinä vaiheessa kun päätös on tehty, pitää vain tukea ja toivoa parasta. 

Ei. Olet fiksu ja harkitseva. Mutta nyt olisi aika päättää, yritätkö saada lasta vai et. Ei sillä lapsen isällä ole niin väliä, kunhan on jotenkin täyspäinen ja ongelmaton ja haluaa isäksi.

Yksi näkökulma tähän asiaan, mikä liittyy väestönkasvuun. Enkä sano tätä sillä, että yksittäisen ihmisen valinnalla olisi mitään merkitystä. Mutta isossa kuvassa väestönkasvua hillitsisi jo se, jos sukupolvien väli olisi pidempi. Mitä nuorempana ne lapset tehdään, sitä useampi sukupolvi on elossa samaan aikaan. 

Isossa kuvassa tietenkin merkitsee eniten, mitä väkirikkaissa maissa tapahtuu tämän suhteen. Mutta se, joka ehkä monista muistakin syistä (tai olosuhteiden pakosta) päätyy äidiksi vasta 35+ -vuotiaana voi ehkä laskea itselleen ansioksi sen, että hillitsee tätä kautta väestönkasvua, vaikka lisääntyykin.

Ei ole ihmeellistä, mutta alkaa olla aika  lisääntyä, jotta selviää helpoimmalla ja todennäköisimmin ilman hedelmöityshoitoja.

Jos tahdot usemman lapsen, et muuten ehdi saamaan heille kummoisiakaan ikäeroja. Olet käytännössä pakotettu saamaan niin monta lasta pienillä ikäeroilla, kun tahdot lapsia saada. Kaikki eivät tule helposti raskaaksi, mutta minä onnekas ajattelin lasten saamista 28 v ja sain lapseni 29 v, 31 v ja 33 v. En yrittänyt neljättä lasta siksi, että en olisi ehkä jaksanut noin, pienillä ikäeroilla enempää.

Ensin sain yhden lapsen ja sitten voimistui halu, että tahdon useita. Onneksi oli aikaa saada kolme. En tahtonut raskaaksi enää 37-38 v, kun asiaa taas harkitsin. En olisi jaksanut ehkä sisarusta ja kuopus olisi ollut siten erillään muusta sisarusparvesta. Lapset olivat hyvässä iässä ja en tahtonut vauvaa viemään taas yöuniani. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olemme puolisoni kanssa 50+ ja ei ole lapsia.

Tosin äitisi on oikeassa terveysriskeistä. Jos lapsia aikoo hankkia, se kannattaa tehdä aika nuorena.

Ne riskit alkaa kasvaa vasta 35 vuoden jälkeen, ja samoihin aikoihin alkaa hedelmällisyys heikentyä selvästi. Alle 35-vuotias synnyttäjä ei ole edes lääketieteellisesti vanha.

On ihmeellistä jos olet lesta tai muu uskis.

Aloittajalla on jo kohonnut riski esim. raskausdiabetekseen. Toki se on melkein kaikilla synnyttäjillä Suomessa iän puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se kertoo enemmänkin ihmisen älykkyydestä sekä kyvystä suunnitella asioita pidemmän päälle, jos ei heti 19 kesäisenä tee ensimmäistä lasta. Tuollaisesta teiniäitiydestä tulee vain elämänkoulu-vibat, ensin pitää opiskella, säästää rahaa jne. Sitten vasta lapset. Elämän pitää olla tasapainossa sekä pitää pärjätä rahallisesti myös ennenkuin hankkii lapsia.

Mistäpä tiedät, ettei se 19-vuotias pariskunta, joka lapsesta haaveilee, ole jo valmistunut ammattiin ja vakituisissa töissä? Voi olla joku sähköasentaja ja lähihoitaja -pariskunta, jolla on hyvin töitä, kohtuullinen toimeentulo ja muutama vuosi seurustelua takana. Saattaa olla opintojen ajalta säästettynä pesämunaa ja ehkä vanhemmilta tukea ensimmäisen talon ostoon. 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on vähän samanlainen kuin sun. Aina kyselee miksei minulla ja puolisollani ole jo lasta vaikka olen jo niin "vanha". Tosiaan ikää minulla vasta 24 :D uskon tämän liittyvän äitini vanhanaikaisuuteen, elää edelleen siellä 70 luvulla

Ei se voi olla "vanhanaikaisuutta" jos vaatii, että lapsia täytyy tehdä. Oma äitini oli sitä mieltä, että lapsia ei kannata tehdä koskaan ja oli kuitenkin syntynyt 20-luvulla ja saanut minutkin 40 vuotiaana ja sitä ennen jo monta sisarusta minulle. Äiti oli jopa sanonut isosiskolleni, joka alkoi odottaa parikymppisenä, että oletko hullu, kun lapsia teet. Sisko oli siitä vähän loukkaantunutkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se kertoo enemmänkin ihmisen älykkyydestä sekä kyvystä suunnitella asioita pidemmän päälle, jos ei heti 19 kesäisenä tee ensimmäistä lasta. Tuollaisesta teiniäitiydestä tulee vain elämänkoulu-vibat, ensin pitää opiskella, säästää rahaa jne. Sitten vasta lapset. Elämän pitää olla tasapainossa sekä pitää pärjätä rahallisesti myös ennenkuin hankkii lapsia.

Mistäpä tiedät, ettei se 19-vuotias pariskunta, joka lapsesta haaveilee, ole jo valmistunut ammattiin ja vakituisissa töissä? Voi olla joku sähköasentaja ja lähihoitaja -pariskunta, jolla on hyvin töitä, kohtuullinen toimeentulo ja muutama vuosi seurustelua takana. Saattaa olla opintojen ajalta säästettynä pesämunaa ja ehkä vanhemmilta tukea ensimmäisen talon ostoon. 

Käsitys todellisuudesta pohjautuukin omaan vastuuttomuuteen nuorena ja teiniäidit-realityyn.