Et tiedä vihasta mitään, ennen kuin oma perheesi käy sinua vastaan.

Miksi vihaavat? Onhan vihalle joskus syytäkin.

Suuttumus, vihaisuus ja viha ovati täysin eri asioita.

Viha tulee syvältä ja on aina vahingollista sekä vihaajalle itselleen että sen kohteelle.

Vihasta puhuminen tuntuu olevan tabu, varsinkin vanhemman viha omaa jälikasvuaan kohtaan, ja kuitenkin se on tosiasia monelle.

"Lapseen kohdistuva emotionaalinen väkivalta on muun muassa lapsen mitätöimistä.

Se on jatkuvaa lapsen haukkumista ja moittimista.

Se sitä, että lapselle sanotaan toistuvasti, miten vaikea ja hankala tämä on.

Alituinen haukkuminen ei auta lasta lainkaan.

Lyttääminen ei saa lasta päättämään, että nyt hän alkaa hoitaa asioitaan entistä paremmin.

Emotionaalinen väkivalta vaikuttaa kyllä lapseen, mutta toisella tavalla.

Päivästä toiseen jatkuva emotionaalinen väkivalta voi viedä lapselta uskon omaan itseen ja kykyyn osata mitään.

Lapselta voi kadota myös usko ihmissuhteisiin, koska hän ei itse tunne olevansa rakastettu."

Syntyy trauma.

Tämä pitää erottaa vihaisuuden tunteesta, ärtymyksestä, v-tutuksesta jne. Ne ovat normaaleja tunteita joita taatusti jokainen joskus tuntee. 

Vihatuksi tuleminen jättää jäljen ja sitä siirretään seuraaville sukupolville jos traumaa ei pureta ja käsitellä. Näkyy valitettavasti varsin selkeästi yhteiskunnassa tänäkin päivänä.

Vihan voi kääntää myös itseään kohtaan, aletaan mitätöidä ja mollata itseä. Ja se onkin sitten varmasti se yleisin vihaamisen tapa joka näkyy tälläkin palstalla varsin selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun x-puolisoni ja veljensä suuttuivat toisilleen isänsä perunkirjoituksen ja muiden asioiden hoidon yhteydessä. Eivät sen jälkeen ole olleet puheväleissä. Siitä on kohta parikymmentä vuotta ja vihanpitoa taitavat jaksaa hautaan saakka.

Perinnönjako on just sellasta pomminvarmaa perheviha-matskua. Se on niin kova pala, kun ei Arabiat mene tasan 🥺

Kannattaa perehtyä vähän paremmin ennen kuin muodostaa pinnallista mielipidettä. Kyse ei ole astioiden tasanmenosta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaksi aikuista, asiallista ihmistä, ei kykene elämään siivosti (ei tarvii olla kuin paita ja peppu), niin kummassakin on vikaa. Tai jompikumi ärsyttää toista tahallaan.  Aikuisuudessa asiat saavat riidellä, ei ihmisten tartte vihaan langeta.

Yleensä näistä paasavat ovat pahimpia riitapukareita..

Mistä tiedät, että kyse on vihasta? Minä en vihaa, olin vain lopen  kyllästynyt ja kaiken nähnyt enkä halunnut nähdä enää yhtään enempää. En hyvää enkä pahaa. 

Hyvää toivon siitä huolimatta, en vain tahdo olla missään tekemisissä enää koskaan.

Aikuisuudessa on se mahtava puoli, että ei tarvitse olla tekemisissä yhdenkään kuspäisen perheenjäsenen kanssa. Lähtee vaan omille teilleen, ja on vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs tuhlaajapoika voi saada vihat päälleen. 

Itsekeskeisyys on usein sellainen, mistä ei koskaan parannu. Silloin kuvitellaan, että juuri minä olen kaikille se kaikkein tärkein, jolloin ei ehkä osata ollenkaan varautua siihen, että joku päivä muut vain saavat tarpeekseen eivätkä enää halua olla missään tekemisissä. Se ei ole vihaa, ei ainakaan enää parin vuoden jälkeen. On vain helpotus siitä, ettei tuo ihminen enää ole elämässä.

Kukaan muu ei tiedä vihasta mitään paitsi sinä :D

Just. Itsekeskeisyydestä puheenollen.

Kuvittelisin kyllä, että vaikka lapsensa murhan kokenut vanhempi tietää vihasta jotain ja muutkin rikosten uhrit. 

Minulla on aina plan B jolla tuhoan kaikki. Perintöriidasta aloin vittuuntua jo muutama vuosi sitten vaikka vanhemmat on vielä kumpikin hengissä. Toinen osapuoli on vain sellainen, että parempi olla valmiina.