***KOTILOT*** vk 43

Jestas kun oon poikki! Käveltiin 6 tuntia pitkin Tampereen kauppoja ja nyt särkee jalkoja ja selkää... Ostin mammahousut, suorat mustat ja sit mustan mammaneuleen, vaikka vähän sydäntä riipoi kun sitä olis ollut ihanan uturoosanakin ja mun tarvi ostaa musta niitä hautajaisia varten... Normaalisti en ikinä käytä mitään muuta mustaa, kun housuja. Vaaleenpunasta ja ruskeeta mulla on paljon, oikeestaan melkein kaikki paidat, lisäks vaan muutama vihreä. Ja voi hitsi niitä vauvanvaatteita taas, kun meinaa silmät pudota päästä, kun ne on niin ihania! Ja ei uskalla vielä ostaa, grrr!!!



LapaLepa, tosi hauska sattuma, mulla on aika vasta kahdelta... Ja sit on taas samalla viikolla keskiviikkona neuvola ja just tajusin, et sieltä saakin sit jo mukaansa ne äitiysavustuksen haku-paperit, kun eiks ne saa lähettää jo kun viikkoja 22 täynnä. Voi hurja :)



Oli muuten hauska " tajuta" siellä äitiysvaatteita sovittaessa, et hitsi, onpa mulla jo iso maha ja että hei, mä oon ihan oikeesti raskaana kun mä oon kerran ostamassa äitiyshousuja... No, olipa hyvä, että se jo tässä vaiheessa valkeni =)



Heh, tosta tuli vielä mieleen, kun olin esikoista synnyttämässä ja aloin jo loppuvaiheessa olla ilmeisesti vähän kipulääkkeistä ja väsymyksestä sekaisin. Kuulin sitten kätilön neuvovan isälle, että sen pitää painaa jotain hälytysnappia sitten kun hän käskee, niin sit tulee lastenhoitaja huolehtimaan lapsesta, kun se on syntynyt. No mä olin siinä sit ihan paniikissa, et herra jumala, ne luulee et mä oon oikeesti saamassa jonkun vauvan tässä ja aloin jo vilkuilla, et mistä mä pääsen pakenemaan ennenkun ne huomaa mut huijariks... Hahhah, no enpä sit tosiaan päässyt pakenemaan, kun pitikin alkaa ponnistamaan ja kas kummaa, vauvahan se sieltä tuli! Kyllä se kätilö vaan tiesi :)))



Että sellasta. No, toisella kertaa olin sitten jo viisaampi :)



Luna hieman väsähtäneenä kera pikku Nuppusensa rv 18+1

Aikaisemmin joku kirjoitteli siitä, kuinka vauvakuume-puolella sitä kävi harva se hetki joko lukemassa ja kirjoittelemassa... Ja sitten se meno hyytyy kun pääsee onnellisesti odottajien puolelle. Omalta osaltani olen huomannut tämän, mutta kumma juttu se alkuraskauden väsymys! Itse syytän ainakin sitä osittain, etten enää jaksanutkaan kirjoitella tänne. Nyt alkaa energiaa riittävän ja huonovointisuuskin on ollut ainakin menneen viikon pelkkä muisto vain. En kyllä ihan täysillä usko, että täysin on mennyt ohi, ettei sitten tule hirmu pettymystä jos vaikka huomeniltana olot taas iskee...



Tulevaa synnytystä en kauheasti ajattele, vähän pelkään että ehdinkö laitokselle, kun ekaa synnytin 4tuntia ja kuopusta alle 2h. Vaikka lyhyt matka onkin synnärille, niin lapsenvahti pitää saada ennenkuin pääsee lähtemään ja niin poispäin. Mutta luotan siihen että kaikki menee hyvin!



Rakenneultraa odotan tosi paljon, ja toivon, että kaikki olisi niin hyvin kuin suinkin, ja että sukupuoli näkyisi... Täällä menee tällä hetkellä molempia sortteja, joten sen puolesta ei ole mitään väliä, mutta haluan vain kovasti tietää, että onko äidinvaisto oikeassa -kovasti on olo, että meille tulee miesvalta taloon. Tytön vaatteita on PALJON enempi, joten jos tulee tyttö, niin olen kyllä valtavan iloinen sen puolesta :o) 4D-ultraan ollaan menossa tälläkin kertaa joten siellä se sitten näkyy ainakin ;o) 3vkoa ja 2 pvää rakenneultraan. Ei sillä että laskisin päiviä *reps =D*



Olen onnistunut ilmeisesti yhden ystäväni tunteita loukkaamaan raskausuutisellani, kun kerroin hänelle vauvasta vasta np-ultran jälkeen. Kerroin suurimmalle osalle vasta tällöin, vanhemmille ja omille sisaruksille. Ollaan tämän kaverin kanssa jaettu esikoisen ja kuopuksen raskaudet (meillä molemmilla samanikäiset lapset), mutta hänellä kuopus valvottaa vieläkin ja kaksi lasta on ehdoton maksimi. Ollaan muutenkin vähän etäännytty näiden nuorimmaisten jälkeen, en tiedä miksi. Ystäväni on jotenkin vetäytynyt kuoreensa, eikä kerro minulle mitään asioitaan. Ajattelin sitten, että ei kai minunkaan tarvitse kaikkea omia juttuja kertoa -ystävyyskin on vuorovaikutusta, ei toispuoleista toimintaa.

Mutta olisi ilmeisesti pitänyt, koska kuilu vaan syvenee, koska ystävä ei ole mitenkään reagoinut raskauteen ekojen onnittelujen jälkeen. Ei silti, enää en ota asiaa puheeksi tai tekstaile esim. nvola/ultrakuulumisia. Yksinkertaista. Niin ja me ollaan toistemme esikoisten kummeja! Että silleen. Vähän on kakkafiilis, mutta helpotti kun sai tänne kirjoitella...



Terkuin Anttuli rv16+1

Heh, melkein jo nolottaa, kun taas täällä oon heti aamusta... Mut eipä tässä oo paljon muutakaan tekemistä, kun mieskin vielä nukkuu niin en viitsi alakerrassakaan kauheesti metelöidä ja muksutkin on jo hankkimassa ulos lähtöä. Joten minä sitten tulin taas tänne :)



Mies yllätti mut eilen illalla tokaisemalla, että olin kyllä ollut ihan oikeassa siinä, että me tarvittiin tää kolmas lapsi! Olin ihan mykistynyt tälläsestä tunnustuksesta, enkä osannut mitään sanoa... En kyllä ihan ymmärtänyt mitä se tarkoitti sillä, että me TARVITTIIN tää kolmas lapsi, mutta ilmeisesti se kuitenkin kokee tän asian hyvin positiivisena sitten! Kai siitäkin on alkanut tuntua, että näin oli tarkoitus ennenkun perhe on kokonainen, tai jotain? Hmph, tosi hassua kun muistaa mikä kädenvääntö tästä vauvan teosta oli vielä vuosi sitten, huhhuh. Oli siinä työtä saada mies käännytetyksi! Niin se mieli vaan muuttuu :)



Onko teillä muilla muuten mies tulossa ilman muuta mukaan synnytykseen? Meillä kun tuo jurrikka on alkanut inttää, että hän ei enää tähän kolmanteen tule mukaan! En ole sitä ihan vakavissani vielä ottanut, vaikka vähän kalvaakin, että en kai mä yksinäni joudu sinne pakertamaan! Kai se vielä tosta järkiinsä tulee, viimeistään sitten kun seison jalat ristissä eteisessä ja kieltäydyn lähtemästä sairaalaan yksinäni. Saa sitten ruveta itse kätilöksi!



AnttuSanttu tossa edellä kirjoitti välien viilenemisestä ystävän kanssa, kun mulla taas on sama ongelma äitini kanssa! Äiti ei siis ole mitenkään noteerannut mun raskautta, eikä taida edes laskettua aikaa tietää vielä. Eipä se ole mistään muustakaan asiasta ollut yhteydessä, että viimeks ollaan heinäkuussa nähty ja puhuttu! Kumma juttu sikäli, että ei me kuitenkaan missään riidoissa olla, mut sitä ei kai sit vaan kiinnosta? Äh, olkoon. Onneks on edes yks superhyvä ystävä, jonka kanssa jaetaan kaikki asiat.



Mutta nyt ihanaa aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille!



Luna kera Nuppusen rv 18+2