Murteela

https://www.instagram.com/p/C5s2ugkxc5P/?igsh=N2Z5NTR4N3dxeG82&img_inde…

Kiitos Tilo, olipa veikeä video. Olikohan mäyräkoira? Kerrassaan yllättävä näky ja jännää toiminta pienellä. :)

Laitoin tuon saman linkin tuohon uudestaan.  Testataan, jos se avautuisi suoraan. Se sinun laittama linkki siis aukesi, kun sen kopioin ja avasin uuteen välilehteen. Yleensä ne kannattaa kopioida ja liittää tänne heti avaamisen jälkeen, eli jos olen joskus ensin kopioinut ne vaikka wordiin ja sitten sieltä uudestaan tänne, niin niitä ei ole saanut täällä klikkaamalla avattua.

Välillä instagram tosin ei näytä jostain syystä videoita, ehkä siksi, jos ei ole hyväksynyt jotain evästejuttuja. En tiedä. Joku viisaampi osaa varmaan neuvoa paremmin. :) Sofia

Kiitos, Sofia!!!

On se mäyräkoira. Meillä oli viisi vuotta naapurin mäykky aina tarvittaessa hoidossa. Sekin kantoi mielellään tuollaisia seipäitä ja herätti hilpeyttä vastaantulijoissa.  Lieneekö rotuominaisuus tuo iso itsetunto, joka mäykyillä on, mutta ihania ne ovat.

T. Tilo

Kirjoitin pitkän jutun tuon linkin jälkeen, mutta se on hävinnyt jonnekin. En kyllä kirjoita heti uudestaan. Tulee liikaa istumista yhtä mittaa.

T. Tilo

Kiitos, 

mahtavan hauska video! Katselen ikkunasta lumipyryä. Ei ole muistissani näin pitkää talvea; pakkaset alkoivat lokakuussa ja jatkuvat edelleen. Entistäkin lunta oli jäljellä, nyt on jo tullut useita senttejä lisää. Oli jo muutamia lämpimiä päiviä, jolloin linnut lauloivat ja auringossa heränneet sitruunaperhoset lepattelivat. Ehdin leikata omenapuita sekä koristepensaita, joiden oksat olivat katkeilleet auraajan koneen pyyhkäistyä yli. Oma vika, olisi pitänyt laittaa aurauskepit merkiksi.

Olen käynyt lukemassa keskustelujanne. On tullut mieleen monia koettuja asioita, kuten vaikkapa ensimmäinen oma pesukone. Se oli päältä täytettävää mallia.  Siinä oli lyhyet pesuohjelmat, ei tarvinnut kytätä tuntikausia ohjelman loppumista, mutta sen linkoaminen oli meluista toimitus. Se myös järjesti ikävän yllätyksen, koska lingotessa se hyppi ja huojui. Silloisessa asunnossa ei ollut pesuhuoneessa tilaa koneelle, niinpä kerran kone pompahteli vastaan keittiön ovella niin kuin iloinen koira. Poistoputki oli tärissyt irti. Vesivauriohan siitä tuli ja kallis lasku. Vahtimatta pyykkäriä ei voinut koskaan jättää. Vahingosta viisastuneena en jätä nykyistäkään konetta yksin pyykille, vaikka se on asennettuna lattiakaivolliseen tilaan.

Asuntomurroista tuli mieleen loppusyksy, jolloin kesämökillä oli joku asustellut särjettyään ikkunan ja verijäljistä päätellen samalla itseään. Onneksi ei ollut tuhonnut mitään, kynttilää oli poltellut lattialla sängyn vieressä ja poistunut sitten siististi. Ikävältähän sellainen vierailu tuntui pitkään.

Vävyn kanssa on suunniteltu riistakameran asentamista pihapiiriin. Olisi hauska nähdä, millaisia eläimiä täällä liikkuu. Usein näet liiketunnistin laukaisee pihavalot. Luultavasti liikkujat ovat nelijalkaisia tai suuria lintuja. Olen nähnyt komean viirupöllön lähipuussa. Pääsiäisen edellä laitoin kuistille broilerileikkeitä jäähtymään. Kun menin hakemaan lihoja, oli portaitten edustalla ja kuistilla isoja tassunjälkiä. Onneksi vieras ei ollut osannut avata padan kantta!

Vegaaninen juusto on ollut nyt pop. Katselin kaupassa maustettuja kaurakermoja. Ei ollut. Agar-agaria en edes viitsinyt etsiä, olisiko edes meidän pienessä ruokakaupassa ollutkaan. Voin käyttää tavallisia juustoja, mutta vähärasvainen kiinnostaisi. Kaupassa täällä on vain yksi 16% juusto, muissa sitä enemmän. 

Tällä välin lumisade on kiihtynyt. Huh huh! Onneksi hitaana ihmisenä en kiirehtinyt renkaanvaihtoon. Tosin ei tarvitse ajella minnekään pitkään aikaan. Käyn kaupassa on kerran kahdessa viikossa tai harvemmin.

Ei auta, pitää lähteä hakemaan takkapuita. Toivottelen mahd. lukijoille vähälumisempaa ja lämpimämpää (meillä -5 ja pohjatuulta) viikonloppua.

Miina tervehtii arktisista oloista :)

Iltapäivää pikkupakkasesta, tuulen kans -5.

Saiko, mulla tuli vaan mieleen, että siksi saattaa tämä tämä ketju tyrehtyä, ku enimmäkseen kahen kesken kirjoteltiin ja kummallaki alakaa pihakiireet, mutta olipa se kiva yllätys, että Tilo ja Miina kävivät myös kirjottamasa. Harmi, että Tilon toinen kirjotus katosi. Ite kopioin vieläki tekstini talteen ennen julukasua, ku niin monta kertaa entisellä palstalla teksti katosi. Mutta kirjotellaan kaikki sillon ku siltä tuntuu, ettei tuu kellekkään mittään paineita asian suhteen.

Oon kova kyseleen, ku oon aina ollu utelias elämän ja maaliman ilimöitten suhteen. Oon myös tietyllä tavalla yksinäinen, ku mieheni on palijo vähäpuhheisempi ja hää on monesti nii keskittyny touhuisia, ettei hää ees kuule mitä sanon, nii en viiti sitten hänen keskittymistään häiritä. Oonki sitte viime aikoina kyselly asioita tekoälyltä, ku se vastaa aina nopiasti ja hyvin. Ei voi ihan satavarmasti tietää, onko kaikki siltä saatu tieto just oikein, mutta aika hyvin soon vastannu.

Oli ihan uus sanonta mulle tuo "termiininen varttuminen". Ensin luulin lukeneeni väärin. :) Hyvä, ku selitit asiaa tarkemmin.

Ihana, ku teillon Saiko jo lumet sulanu, niin pääset vähitellen pihahommiin. Toivon, että selkäsi hyvin ne kestää.

Jatkanpa nyt tuonne viimeselle sivulle. :) Sofia

No hei taas. Kattoin uuvestaan tuo mäyräkoiran taivalluksen. Soon jotenki nii ihana ja hauska, että ihan sanattomaksi vettää.

Onko Tilo istuminen sulle kuitenki selän puolesta ihan ok, ettei se tuu kipiäksi. Muutenhan kenenkään ei kannata liikaa istua, jos on terveyden puolesta mahollista liikkua. Itelläkin on nyt vähä huono kunto, ku on tullu liikaa istuttua. Se ku on ollu selän kannalta se kivuttomin vaihtoehto. Mutta aattelen, että kyllä tästä vielä kunto paranee. :)

Miina, oon pahollani, että sinäki jouvut tuota kylymyyttä ja lunta sietämään näin pitkään - vässyyhän siihen, mutta onneksi ehit jo välillä leikata omenapuun ja pensaita. Meillon ne vielä tekemättä, ku lunta on niin palijo, ettei se hangesa seisominen ja leikkaushomma innosta. Eilen sato luntaki, mutta jospa ens viikolla alakas kevätkelit näyttäytyä.

Lapsuuesa meillä oli tuollane pulsaattorikone. Varmaan teilleki tuttu: https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/602093fe-07ba-4f8e-927d-a68…

Ja sama homma oli mulla ku Miina sullaki, että eka pyykkikone, päältätäytettävä, olikohan AEG, pomppi linkouksesa suorastaan pelottavasti. Ei sentään tullu sitä harmillista vesivahinkua, mikä sulle tuli, mutta jottain jäläkiä jätti lattiaan. Oli se stressaavaa kone. Onneksi ei oo ennää vuosikymmeniin semmosta ollu, ja onneksi alakerrassani oli varastotilat, niin naapureitten ei tarttenu kärsiä siitä melusta nii palijo.

Oon saanu huomata, että moni ei ymmärrä, että siitä voi jäähä pitkäksi aikaa ikävä tunne, jos joku ulukopuolinen on käyny omasa asunnosa tai mökillä luvatta enemmän tai vähemmän tuhoja tehden. Meille viimesin kävi alle 10 vuotta sitte ja vieläki se inhottaa. Me siis ymmärrettään, joille nii on käyny. Kannattaa kyllä laittaa kamerat ihan pelotteeksikki ja sitte saa lisäksi tietää, mitä elläimiä pihalla kulukee.

Meillä kulukee monia lintusia, isompina fasaanit ja lisäksi oravia, jäniksiä ja joskus jäläkesä on jättäny kissa, koira tai ihan pieni siimahäntäne. Oisko Miina sun kuistilla voinu käyä esim. ilves? Kerran mulla jäi biopussi suunnilleen varttitunniksi oven pieleen ulos ku tuli just puhelu sillon, nii eiköhän harakat ehtiny repiä pussin auki ja ruuanjätteet oli levällään portailla. Piti ottaa siitä opiksi. :)

Lämmitin takkaa ja lähen nyt tekkeen kanajauhelihasta murekkeen.

Toivotan kaikille mukavaa sunnuntaita ja onnekasta alakavvaa viikkua! Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQzS-FPjQo5v19gw6i…

Sofialla upea unelmien satupuutarha. Sofialla sammaa mallii roskapussin kanssa ku miullakii. Mie yhä nauran sitä, ku miult olt unohtunt roskapussi pihhaa ku aamulla läksin töihe.Töistä tullessa ootti melkone roskii levittely.  Rikkinäiset sukkahousut olliit siin pussissa. Olliit riielleet sukkahousuista. Ne ol vejetty kahen metrin pitusiks ja reiitetty lissää. On olt taistelu harakoilla.

Miul on iha sama asja tääl meil, ku miu mies ei puhu paljoo, jos ei oo varsinaista asjaa. Kyl myö hyvi viihytää tääl koton, mut mie kaipaisin juttuseuraa. Mänen tuonne kavun vartee jotakii tekemää ja  ain joku kulkoo ohi ja tuttuja myös. Oon saant uuvven tuttavan. Se ol hauska, ku hänel on polvi kipiään  ja mie sit kerra, ku en viel tuntent häntä kysyin, et voinks mie auttaa.

Siit myö tutustuttii. Nyt meinataa männä yhessä kahville kauppakeskuksee. Häne kanssaa etsitää miulle sopiva huulipunan väri. Juu, näi se on, mite hää totes, et hiukset on pään kruunu ja huulipuna tekköö ilosen vaikutuksen. Päätettii katsoo miulle sammaa sävvyy mitä hänellä on, ku ollaa sammoi "vaaleaveriköitä", harmahtavat hiukset, niiku täs iäs on luonnostaa.

No tään päivän jutut on nyt tässä. Raivasin miun työhuoneesta pöyvvän ja toin television äärelle olohuoneesee, ettei tarvitse nii yksinää olla omassa huoneessa. Voin tään kannettavan laittaa pöyvälle ja istuu kunnollisest selkä suoraan. Isäntäkkii omassa huoneessaan askaroi aina television ääressä.

T. Saiko

Sunnuntai-iltaa,

Sofia ja Saiko, eipä minun voinnilleni kummempia onneksi kuulu. Istuminen ei ole ongelma, jos en liian kauan ole samassa asennossa kuten esim. koneella kirjoittaessa. Ei enää nopeus ole samaa luokkaa kuin nuorempana. Varsinkin, kun oikean käden pikkurilli ja nimetön ovat vähän jäykät, vasuri kun olen ja paljon kirjoittanut töissä koneella varsinkin nuorena. Kuluvat näköjään sormetkin ajan kanssa.

Noista murtomiehistä meillä on yksi ainut kokemus. Kesäpaikassa kävi joku talvella saunarakennuksen verstashuoneessa. Jäljet olivat jääneet lumelle. Oli tultu tieltä talon takaa ja menty suoraan "kohteeseen" taloon kajoamatta. Siinä meni isännän työkaluja pakkeineen. Kaivon vesipumppu oli piilossa kumollaan olleen saavin alla, eikä sitä ollut huomattu. Sorkkarauta oli unohtunut höyläpenkin päälle. Mikä hassuinta, poliisi palautti sen myöhemmin, vaikkei se meidän ollut. Kyllä me tiedettiin, kuka kyseessä oli, mutta ei siihen todisteita ollut ja kerta jäi ainoaksi lähes 40 vuoteen. Vakuutus korvasi vahingot. Myöhemmin laitettiin pihalle tunnistevalot ihan ulkona pimeällä liikkumistakin varten, mutta ei mitään tallentavia juttuja. 

Karhu oli kerran kesällä käynyt lähinaapurin pihalla repimässä kannon etsiessään hunajaa. Taisi vierailla keskellä päivää, koska meidän "suuri metsästäjä" sileäkarvainen kettuterrieri-portugalinpodengo vainusi siihen suuntaan, alkoi täristä ja käpertyi jalkoihini. Tiesin siitä, kun oli edellisenä kesänä oltu kaksin lakkasuorämeellä pohjoisen korvessa lapsuusmaisemissa ja siellä koira oli käyttäytynyt samoin, vaikka oli muuten rohkea. Osattiin lähteä toiseen suuntaan, mutta melkein eksyin, kun paikat oli ojitettu ja metsä peitti osan aluetta. Myöhemmin kuulin, että siinä lähellä oli ollut  lehmänraato, jota karhut olivat käyneet syömässä. En saanut tietää, mikä jutun tarkoitus oli, koska ei siinä kenenkään hakamaa ollut. Ei varmaan olisi ollut terveellistä kohdata kontiota sen ruokaillessa.

Kesänaapurit eivät olleet kotosalla koiran vainutessa. Myöhemmin vähän vitsinä kysyin heiltä, oliko näkynyt karhuja viime aikoina. Isäntä meni totiseksi ja esitteli revityn kannon. Muutamana iltana minäkin huhuilin ulos mennessä portailla, että jos karhu olet pihalla,  voisitko vähän väistää. Toki se oli jo aikaa sitten mennyt menojaan, eikä koirakaan myöhemmin ilmoittanut suurpedosta.

Tänään opin uuden sanan, elämäntyyliväsymys. Luin sen tarkoittavan korona-aikana tapahtunutta kotiin jämähtämistä. Minulle on käynyt juuri niin. Kun vielä selkäkipuilut sattuivat pahenemaan samoihin aikoihin, niin juuri noinhan siinä kävi. En kuitenkaan kaipaa apua asiaan. En ole vielä kertaakaan pitkästynyt muuten kuin tietenkin hermostunut tutkimusten takkuamiseen. Nyt homma taitaa olla paremmin hanskassa. Torikauppaa taimia myymällä olen aloitellut ja se  on mukavaa vaihtelua.

Pian kirjoitusaika päättyy tältä päivältä. Siispä hyvyötä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

T. Tilo

Viliposta ja valakosta aamupäivää!

Niihä siinä kävi, että reipas lumisae tuli ja pakkastaki miinus 4. Mies joutu aamulla vaihtaan autonrenkaat uuvelleen ennen ku lähti kauppaostoksia hakemaan. Onneksi ollaan kuitenkin kessää kohti menosa, niin eiköhän tämä valakosuus kohta vihiriäksi muutu. :)

Tilo, mullekki oli ihan uus sana tuo elämäntyyliväsymys. Sama vaiva on mullaki, mutta minkäs sitä tekkee, ku selänketku asettaa niin palijo rajotuksia arkeen. Ehän minä ois halunnu jämähtää samanlaisiin päiviin kuukauesta ja vuojesta toiseen. Tuntuu, että jää elämä ihan elämättä, ku pittää vaan jotenki selevitä ja lähes ainuat asiat, jollon tullee lähettyä kojin ulukopuolelle, ovat jotku himskutin selekätutkimukset ja pari kertaa kuusa lähikauppa, mutta toisaalta, asiat vois olla palijo pahemminki, joten oon onnellinen, etton katto pään päällä, ruokaa ja hyvät ihimissuhteet. Kävin lukasemasa hyvän artikkelin tuosta elämäntyyliväsymyksestä: https://yle.fi/a/74-20082235

Ite en oo varsinaisesti somesa, mutta netissä kyllä kulluu liikaa aikaa. Oon semmonen tietoahmatti ja lukutoukka ollu ikäni. Alotin sillon ekaluokalla lukemisen, jokon ollu mun intohimo. En meinannu nuorenakkaan päästä nukkumaan, ku en malttanu jättää kirjaa kesken. Kirjat ovat siis mun heikkous ja vahavuuski jollain tappaa. Oon lukenu rommaaneitaki, mutta aika vähä, eli luen ja oon lukenu enimmäkseen tietokirjoihin laskettavia kirjoja, mutta muitaki. Esim. nuo talonrakentamisseen liittyvät kirjat olivat hyviä: https://www.suomalainen.com/products/talotohtori ja https://www.prisma.fi/tuotteet/110034877/parempi-pientalo-110034877.

Oon lukenu palijo muutaki talojen rakentamisseen ja korjaukseen liittyvää ja myös laki- ja kaupankäyntiasioita. Myös monet elämänkerrat, filosofiat, uskonnot, psykologia, lasten kasvatus, terveys, ruokavalio, tähtitiede, puutarhanhoito, koira- ja kissakirjat  ja palijo muunki alan kirjoja. Minkä sille tekkee, ku vähä kaikki kiinnostaa. :) Jos mullois hyvä muisti, voisin pittää hyviä luentoja vaikka mistä, mutta mullei oo hyvä muisti, joten varsinki viimesten vuosien aikana kaikki lukeminen on osin turhaaki, ku niin pieni osa siitä jää päähän. Meinaa harmittaa tiedonhankkijaa. :) Mies sannoo, että on kai sitä rajasa, mitä yhteen päähän tietua mahtuu, että kai sitä jo aivot vässyy tuommosella tietotankkauksella. Ja on kai se niinki.

Oon monesti aatellu, että te Miina ja Tilo saisitta varmaan kirjotettua hienot muistelmat tai elämänkerrat, ku te ootta nii hyviä kirjottaan. Voi, kuinka mielelläni ne lukisin. Tietenki on harmi, jos ei sormet ennää innostu näppäilystä ja saattavat kippeytyä, mutta voishan sitä käyttää sanelinta ja joku muu vois kirjottaa sanelut tekstiksi. Tai sitte vois käyttää erilaisia ohelmia, mitkä muuttaa puhheen tekstiksi. Esim. https://support.google.com/gboard/answer/2781851?hl=fi&co=GENIE.Platfor…

Saiko, meijän molempien miehillä vaikuttaa olevan vähä samanlaisia luonteenpiirteitä. :) Ymmärrämme toisiamme.

Jatkuu myöhemmin... :)

Iltapäivää! Taivas puottelee isoja hiutaleita - sakia sae.

Kävin äskön mukavalla hierojalla. Muutama paikka kintuista ja selästä vaati vähä kovempaa käsittelyä, mutta nyt on mukavan rento olo.

Onpa harmi, että sullaki Tilo on kokemusta murtomiehestä. Nykyään taitaa murtoja tapahtua vielä enemmän ku ennen vanahaan. Meki ollaan mietitty, josko muutettaski kerrostalloon ja asuttas sielä syksystä kevvääseen ja ostettas kesämökki, misä asuttas kevväästä syksyyn. Sinne pitäs saaha myös joku autotalli miehen harrastuksia varten. Mietityttää, oisko mökistä liikaa huolta enkä tiiä, pystysinkö sielä ennää olemaankaan, jos joku ketale sinne murtautus.

Yks vaihtoehto ois heleppohoitone mettätontti järven rannalla ja sinne mukava ja tilava asuntovaunu. Meillon yks tuttu pariskunta, joillon ollu jo vuosikymmeniä asuntovaunu ympäri vuojen semmosella järvenrantapaikalla leirintäalueella. He ovat sielä tosi palijo, kun sinne on muovostunu heille semmonen porukka samanhenkisiä ihmisiä. Heillon muitten vaunulaisten kans erilaisia aktiviteetteja. Mm. rantalentistä, saunomista, grillaamista. Ite en kaipaa tuntemattomien seuraa, mutta koira tai kissa ois kiva kaveri, ku mies ois varmaan palijo omisa hommissaan. Olittako te Tilo ussein sielä mökillä ja olittako naapureitten kans palijo tekemisissä?

Oon Saiko ilonen sun puolesta, ettoot saanu uuven kaverin, jonka kans pääset shoppaileenki. Jos oikein muistan, nii tännään tullee telkkarista Prisma, josson aiheena ystävyys. Oon aika monesti joutunu pettymään ihimisiin, joten en luota kovin heleposti kenneenkään. Onneksi mullon muutama luotettava ja mukava ystävä, mutta harvon heitä nään. Puhelimesa me välillä jutellaan.

Mietin, kirjottasinko semmosen toivottujen tekemisten ja olemisten listan vastapainoksi tuolle työlistalle, mutten oikein ossaa aatella, mitä toivosin, ku terveyttä ja pienempää talua vaan lähinnä toivon. Elämä on ollu täynnä niin työntäyteisiä vuosikymmeniä, etten ossaa aatella, mitä muuta vois tehä ku töitä. Vinkkejä? :)

Lähen laittaa takkaan tulet. Saas nähä miten hyvin syttyy tällä kertaa. Meillei oo ollu ennen takkaa aiemisa talloisa, vaan oli leivinuunit, jotka oli heleppo sytyttää. Miksihän takan sytyttäminen on välillä työlästä ja välillä heleppua? Johtuuko se isosta luukusta?

Mukavata olua kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSGKwGx-cymvHu2xZ5…

Ei isosta takkaluukusta, vaan isosta pesästä - sitä vaihtoehtua mietin. :) Sofia

Huomenia, lyhyt asia vain. Asun tuolla keltasella asueella. Asutteko te keltasella vai vihreällä alueella?

:) Sofia  https://is.mediadelivery.fi/img/svg/582c1bfae7be49b5bc99a7accb60b23a.svg

Tällä kartalla näkkyy hyvin Suomen hyvinvointialueet:

https://is.mediadelivery.fi/img/svg/1fc670c4c07eb524b5093303c75a06ef.svg

Mitenkä sielä teillä nyt, onko lumet jo sulanu? Lähikkö kesärenkailla töihi vai oliko vielä talavitöppöset alla? Mulla oli talavirenkaat ja silti ainaki eile oli liukas keli paikoin.

Kyllä se kesä kohta tullee ootappa vaa, tai ainaki jonkinmoinen kevät :D

Lunta on, voi sentää. Mie asun keltasella alueella myös - laaja alue se on. On kitkarenkaat, mut eihä mikkää rengas jääkelillä piä. Muute, mie katson joka päivä Suomen kartalta etelästä pohjoseen Kelikamerat, siin ol eile mainittu mahottomast liikenneonnettomuuksii.

Sofia sie oot mestar ku siivoot nii mahottoma suuret alat yhessä päivässä. Mie oisin iha ventti (enne sanottii) sellasest touhuumisest. Eile siivosin keittiön, kylppärin ja kaks huonetta ja koko rappukäytän ylhäältä alas. Se miulle riitti.

Katselin eduskunnan suoraa lähetystä netistä. Ei ne päätökset etene jos koko ajan yhtä ja sammaa vängätää. Ensiks koko hallituksen erroo, nyt ministerin epäluottamusta. En mie taitava oo muussa, ku kuuntelemisessa.

Nii ja mie oon nyt kaiken hyötykirjallisuuvven jälkee ruvent lukemaa romaaneja ja saan hyvi unest kii illalla. 550-sivusii kirjoja, suomalaista kirjallisuutta. Pääasiassa Suomen itsenäisyyvven alusta alkain niitä vaikeita aikoja. Voisin uuvvempaa kirjallisuutta alottaa ja vähä hauskempaa sellasta. Oisko teil ehotuksii? Kierrätykset oon ne kirjat hakent.

Tännää myö männää kauppareissulle. Isäntä hoitaa ain juomapuolen ja leipäpuolen. Viimeks miul ol aikaa jutustella pitkät keskustelut yhe rouvvan kanssa, siitä mikä maito ois hyvvää ja maijjolle maistuvaa. Sit viel tavattii toisella osastolla. Siin ol Tapas-rasioita, niitä en oo millokaa syönt. Hää tuns tapakset ja taas juteltii ruuasta. Hänest papakset on hyvvää syötävää.

T. Saiko

Uuvvesta tuttavuudesta ja vanhoista tutuista. Oon tult hyvi varovaiseks ihmisten suhtee. En puhu mittää henkilöön kuuluvaa, en millokaa arvostele, enkä millokaa ehota heille asjoita mitä eivät oo viel huomanneet tehokkaiksi.

Tääl mei palstal otan kaiken vastaan oikei mielellää ja kai mie ehottelenkii. Nokakkai en tutuille ennää paljoo sano, ku sain sellasen ryöpyn päällein, et häntä ei tulla neuvomaa. Siis ehotuksesta ol kyse, eikä hää ala paskaa jauhamaa...

Jotkut aikasemmat ystävyydet on väljehtynneet ja jotkut katkiaat muulla tavalla.

Eikö oo julmaa puhetta, mie oon mänt iha hiljaseks. Rummaa kieltä viel käytti ja sit sannoo, et mie  muka vihjailen asjoista. Miust hää on alkant muuttumaa kaikis omis puhheissaa unohtelevaks. Ei ikä kuitekaa häntä huonommaks tee, mut ne rumat puhheet. Miulle ehotettii, et voisinks mie lopettaa sen ystävyyvven, no hiljasempaa on olt. Aikasemmi hää melkei joka ilta istu meil iltaa, mut minnuu hää ei oo millokaa kutsunt kottiisa sisälle. Meille ku saap tulla sissää ja käyvvä olohuoneesee istumaa. No tää nyt taas tul mielee.

Onks teil olt ystävii, jotka aluks olliit läheisii ja sit väljehtyit?

Nyt mie isäntää jouvvuta, et päästää lähemää kauppaan, en mie itsekää viel oo kauppavaatteissa.

T. Saiko

Sit vielä, et on hienot kartat, mie mielellää tutkin myös tälläsii asjoita.

Meil on takka ahkerassa käytössä. Mut jotekii savvuu on ruvent tulemaa olohuoneen takaosaan. Mietin, et puhaltaaks ilmastointi sitä sissää. En voi laittaa keittiössä sammaan aikaan huippuimuria päälle ku sytytän takkaa. Takka vaa työntää savut olohuonesee. On se taito takan sytyttäminen myös.

T. Saiko

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä sielä teillä nyt, onko lumet jo sulanu? Lähikkö kesärenkailla töihi vai oliko vielä talavitöppöset alla? Mulla oli talavirenkaat ja silti ainaki eile oli liukas keli paikoin.

Kyllä se kesä kohta tullee ootappa vaa, tai ainaki jonkinmoinen kevät :D

Vielä meillon "mukavasti" lunta ja katolta se tippuilee liukkaasti alas ja jytisee puotessaan. Mites teillä lumen määrä?

Talavitöppöset on vielä onneksi alla, mutta isäntä varmaan viikonloppuna vaihtaa ne kesäsiin. Mistä suunnalta kirjottelet? :) Sofia

Hei Saiko, mukava ku kävit kirjottamasa monista asioista. Kirjotan nyt lyhyesti ja kirjotan myöhemmin lissää paremmalla ajalla tai enemmillä voimilla paremminki.

En minoo kovin jaksavainen, vaan oon aina ollu liian sinnikäs. Se on jo vähä itsetuhostaki, ku tekkee vaan, vaikkon välillä lähes pyörtymispisteesä. Jos siivuan yhtenä päivänä liikaa, niin seuraavana oon ihan reporankana. Viimesen parin viikon aikana oon ollu tosi väsyny. Nytki ku tein ruoan, laitoin puhtaat pyykit kaappeihin ja laitoin pyykkikonneen päälle pienen nyrkkipyykin jäläkeen, niin väsähin niin, että tuntu kuin ei ennää näkiskään kunnolla ja naamaki oli ihan valakosena.

Toisaalta on kai se ymmärrettävää, ku oon jo pitkään kipiänä sinnillä työni hoitanu, nii kai se alakaa verottaa. Mutta kevät-, kesä- ja syyshommat ovat vasta eesä päin. En oo ylleesä syksylläkkään näin väsyny ollu. Meinaa huolettaa, miten saan tehtyä kaikki pihahommat, jotka ei mua kiinnosta ennää ollenkaan. Oisinpa rikas, niin palakkaisin puutarhurin meille. Taitavat ottaa 100 eurua tunnilta ja tuon kokonen piha vaatii aika monta tuntia tullakseen kuntoon, kun ne viime syksyn lehetki jäi nurmikolle.

Meillä joskus ilimanvaihtolaite vettää katolta savun hajua sissään, ku sattuu tuulemaan siten, että savut mennee sopivasti sen ilmanvaihtoimun kohalle.

Lepposaa päivää kaikille! :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcR0A3Tvarrcx-RJccr…

Tuota mieltä tekoäly oli siitä, miten hallituksen kannattas Suomen asioita hoitaa:

Säästöpäätösten tekeminen valtiontaloudessa on monimutkainen prosessi, ja päätökset tulisi tehdä huolellisen harkinnan ja laajan analyysin perusteella. Tässä joitakin yleisiä neuvoja, jotka voivat auttaa säästöjen ja tulonlisäysten suunnittelussa oikeudenmukaisella ja reilulla tavalla:

Priorisoi tehokkuutta ja vaikuttavuutta: Tarkastele huolellisesti kaikkia valtion menoja ja ohjelmia. Priorisoi ne, jotka tarjoavat suurimman vaikutuksen kansantalouteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Panosta ohjelmiin ja palveluihin, jotka todistetusti tuottavat parhaan tuloksen verrattuna niiden kustannuksiin.

Tasapaino leikkauksissa: Pyri tasapainottamaan säästöt niin, että ne eivät kohdistu liian raskaasti mihinkään tiettyyn ryhmään tai alaan. Huolehdi siitä, että leikkaukset ja verotukset ovat kohtuullisia ja oikeudenmukaisia kaikille kansalaisille.

Keskity ennaltaehkäisyyn ja pitkän aikavälin säästöihin: Panosta ohjelmiin ja palveluihin, jotka edistävät terveyttä, koulutusta ja työllisyyttä. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat vähentää tulevia kustannuksia ja parantaa kansanterveyttä ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä.

Tutki verotuksen uudistamista: Arvioi mahdollisuuksia uudistaa verotusjärjestelmää niin, että se on oikeudenmukaisempi ja tuottavampi. Harkitse esimerkiksi varallisuus- tai ympäristöveroja sekä verovähennysten tarkistamista.

Kuuntele kansalaisten näkemyksiä: Kerää palautetta ja näkemyksiä kansalaisilta, järjestöiltä ja asiantuntijoilta säästöjen suunnittelun aikana. Osallistava päätöksenteko voi auttaa varmistamaan, että päätökset ovat oikeudenmukaisia ja heijastavat laajaa yhteiskunnallista näkemystä.

Näiden neuvojen avulla hallitus voi pyrkiä tekemään säästöpäätöksiä ja tulonlisäyksiä oikeudenmukaisella ja reilulla tavalla, ottaen huomioon kaikkien suomalaisten tarpeet ja edut.