Murteela

Tiälä ollaan kyl sopuisaa sakkia. En tiijjä epäsoppuu olleen.

Kyllä tuo Haakon saisi mennä töihin kuten ennenkin ja ottaa vastuuta. Sairasäitinsä ja  isänsä ovat ottaneet vastuun. Haakonin vaimo on jo hyvää vauhtia toipumassa. Heillä on apulaisia riittämiin. Kaatuu koko kuningaskunta tuota menoa. Niin ja Meten poikakin kun on vapaalla. 

Mittee teil kuuluu? Vähä on olt hiljane ketju viime aikan. Mie keräsin mustikkaa jo kyllin, isoi on olt. Puolukat jo punertaa kovin, ens viikol meinasin alottaa kerruun.

Mukavii loppukesän päivii kaikil.

Hei teil

Käin tännää huollattamas auton, en kerintkää puolukkaa. Huomenis yritän. Oottako työ saanu kylliks mustikkaa ja vattuloit? Meil on olt mahottomast. Ja puolukkaa punertaa metsänpohja kelvollee. On kyl sit rauhaisa olo asettua talveen, ko on marjat kerätty ja kantarellit kuivattu. Kekri. 

Kirjotellaa, ko kerittää.

Tervehdys!

Tämä maailma tuntuu käyvän aina vain hullummaksi monella lailla. Jos erehtyy vielä lukemaan somea ja houkutuslehtiä, ei ihme, jos varsinkin nuoriso sekoilee jo alaikäisenä. Ja että meidän luotettava poliisikuntakin omalta osaltaan liittyy kuvioihin. Onneksi ne tapaukset sentään ovat poikkeuksia. Mutta mitäpä tuosta sen enempää, kun omissa huolissa on ihan riittävästi hoidettavaa.

Kesän sadosta on juteltu. Sain mustikoitten jälkeen karviaisia, raparperiä ja kesäkurpitsoja. Vielä on tulossa ainakin puolukoita ja omenia. Palkaksi tuoja saa lainata autoamme. Enää on vain yksi pakastearkku, joka taitaa täyttyä tänä suvena, vaikkei omaa puutarhaa enää olekaan.

Tänään jyrähti ukkonen, mutta sade meni ohi. Vettä on viime aikoina tullut siihen malliin, ettei tarvitse pelätä maastopaloja. 

Jos ehditte, olisihan tuo mukava lukea ihan tavallisista arkisista asioistakin.

T. Tilo

Miulla ois kerrottavaa erityisesti Sofialle, ja samalla kaikille muillekkii Alppiruusuist. Meil ku ol enne aikaa puhetta alppiruusuin leikkaamisesta. Neuvvoin Sofiaa leikkaamaa isot ja ränsistynneet alppiruusut lyhviksi, nii tein mie rohkeana. Sofian alppiruusut muistaaksein ei tykänneet lyhentämisest. Miun alppiruusut senku uutta vartta työnsiit heti seuraavaan vuon. No viime vuon leikkasin ne uuvvestaa ja sillo iha maan tasalt. Tarkoitus ol saaha ne häviämmää uusii istutuste tieltä. Mutta ne ovatkii taas lähteneet kasvuun, ja uutta kaunista vartta tulee mahottomast.  Pittää vissii kaks jättää kasvamaa, mut muut kaivaa äherrän juurinee pois. 

Näin on miu kesä mänt iha pihatöissä. En jaksa, vaik kui tahtoisin, kauvvaa lapiotöitä tehhä ja kyykkimine on sekkii jo rasittavampaa ku viime vuonna. En mie kuitekaa anna periks.

 Tää kiusalline hiastumine minnuu nyt kiukuttaa. 

Mite teil on voimia toimia?

T. Saiko

Saiko

Asiaa kirjoitat, ko kaik hiastuu. Mie ainaki teen vähemmä. Huilaan enemmä. En suunnittele samal päiväl liikoja. Puolukas käin tunnin, oikasin selkää puol tuntii lukien. Saunapuit kannan kahten päivän. Siivouskii on jaksotettun useammalle päiväl.

Ei kai olt Luojan meininkikkää, et ihmine iän myötä sammaa tahtii jaksouvvaa.

Puutarhahommiss on hyvä pittää tarpeeks taukoja. Liika yrittämisest saa lihakset kipiäks ja ilkiän huonon olon.

Tehhää mitä jaksettaa, eihä myö punkan pohjallekkaa voia jäädä.

Mukavvaa pyhhää.

Hidastumisesta ja muutoksista muutenkin.

Ikä tietenkin vähitellen lyhentää askelia ja voimia. Mielestäni iso merkitys on terveydentilalla. Jos on pitkäaikaisia tauteja niin kuin esim. minulla on, ei niitä voi ohittaa edes lepäämällä välillä. Kun on vuosikaudet jo ollut flimmeri ja syke sallitun ylärajoilla, happi tuntuu loppuvan kävellessäkin. Raskaista töistä olen luopunut selkäleikkauksen jälkeen. Se leikkaus poisti leposäryt, mutta pitempään istuminen ei sovi ollenkaan, vaan olo käy hankalaksi. Se kai on tavallista selkävaivoja potevilla. 

On muitakin vaivoja, mutta en tee tästä valitusvirttä. Onneksi älyttiin luopua ajoissa kesäpaikasta vajaan 40 vuoden jälkeen. Kerrostalossa on oikein hyvä asua nämä viimeiset vuodet. Lienen vanhimmasta päästä täällä kirjoittelijoista.

Sen sanon, että nauttikaa puuhistanne niin kauan kuin hyvältä tuntuu. 

T. Tilo

Tuntuu, et miekii oon vanhimmasta päästä täällä pyörimässä. Yritän pittää aktiivisuutta yllä juttelemalla kivojen ihmisten kanssa. Kaik vieraat ihmiset, jotka käyvvät juttelemmaa ovat kivoja miulle. Jutteluhetkistä löytyy mukavaa pohdintaa jäkeepäi. Kirpputoreilla mm. on mukavii juttuhetkiä taiteista ja käsitöistä tai vaik polkupyörästä.  

Nyt minnuu kiinnostaat kartanot. Mite niitä onkii sillä nimikkeellä nii mahottomast suomalaisessa maisemassa. 

Kauniita ovat järjestäin. Tiloiksi mie niitä lähinnä määrittelisin, ku kartano on jo melko laaja-alainen käsite.

Onks teil kartanoista ajatuksii? Toenmukasta kirjallisuutta lukisin jos sellasii romaaneja ois. Vaa ei oikei oo suomalaisesta kartanomaailmasta. Onks teil olt pistäytymissii kartanoissa, vaik kahvilla tai muute nähtävyyskierroksilla? Jotekii tää kaunis arkkitehtuuri näis kartanoissa on nii kiehtovaa ja oi ne sisustukset. 

T. Saiko

Mie tykkään vanhoist kyläkouluist. Yhes käin tänä kesän, ko olliit laittant sen kylätaloks, juhlavat ol salit ja myöhemmin kuulin et siel on mm kuntosali kyläläisil. Monetha on rakennettu reilust yli sata vuotta sitte, sillon ko lapsia piisas. Nythä nuo kyliltä kuljetettaa penskat keskuksii betonibunkkereihi. Mietin joskus, et miksei kaupungust viiä lapsii kyläkouluihe, sama matkaha se olis.

Tännää toimertaun puolukkaa, katson kantarellipaikan samall. Hirvikärpäsilt oon onneks välttynt, on sopivaa harvaa männikköö, ni tuuli käyp mukavast.

Mie en kartanoist ole kiinnostunt. Kesäsin tykättää käyä pienis kesäkahvilois, millon riihes, laos taik vanhassa torpass. Ne on iha toista, ko aakkosasemat pikitien varres.

V peukuttaa alas ja D peukuttaa ylös.

Vierailija kirjoitti:

V peukuttaa alas ja D peukuttaa ylös.

Niin, että keitä tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

V peukuttaa alas ja D peukuttaa ylös.

Ja murteelaketjuun tämä liittyy, koska?

Iitti pizzeria on meillä ohjelmassa tänä kesänä. Kehuttu on kovin.

V peukuttaa alas Doriksen kaikki viestit. Doris peukuttaa ylös oma viestinsä. Miksi et Doris käytä nimimerkkiä?

Jollakulla taitaa olla pakkomielle peukuttamisesta. Entä jos unohtaisimme koko asian. Jos jotakuta helpottaa asiaan puuttuminen, niin annetaan hänen vaahdota yksin ihan rauhassa. Tämäkin teksti on huomioimista, joten en jatka enempää. Parempaa vointia toivotan "peukutusvaivaisellekin".

Vierailija kirjoitti:

Jollakulla taitaa olla pakkomielle peukuttamisesta. Entä jos unohtaisimme koko asian. Jos jotakuta helpottaa asiaan puuttuminen, niin annetaan hänen vaahdota yksin ihan rauhassa. Tämäkin teksti on huomioimista, joten en jatka enempää. Parempaa vointia toivotan "peukutusvaivaisellekin".

Ok, ihmetyttää silti...

Meinasin kirjottaa kuulumiset, mutta puhelimen akku piippaa tyhjyyttään, toiste sitten.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukavampaa jos ei ollenkaan peukutettaisi.

Samaa mieltä. Täälhä ei ole olt tapana moiset, joku sot vaa peukuttaat. No, miul ol iha tavallissii kuulimissii. Myö lämmitettii pihasauns, grillattii broilerrii ja keitettyi perunii. Tommaattii viel lisäks. Nyt katsoin Titanic lehvaa.

Onko ihmisillä niin paha olo, että sitä pitää purkaa noin epäolennaiseen asiaan kuin edellä on?