Ennen pelkäsin/välttelin viimeiseen asti nälkää, muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?

Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.

Ei pidä yleistää. Pätkäpaastoan ilman ongelmia vaikka olen kärsinyt pahoista migreeneistä lähes koko ikäni. Ainakin minulle se mitä syön on tärkeämpää kuin miten usein syön. Ketoruokavaliolla keho pystyy koko ajan hyödyntämään omia varastoja energianlähteenä (myös näin normaalipainoisena), jolloin verensokeri pysyy jatkuvasti tasaisena. Olen nytkin paastonnut 22 tuntia ja olo on mahtava. Toista oli silloin kun yritin pitää verensokeria tasaisena virallisterveellisellä ruokavaliolla ja tiheillä ateriaväleillä. Silloin vasta tulikin paljon nopeita nousuja ja laskuja, ja niiden myötä migreenikohtauksia.

Toki keto, vaikka onkin neurologisiin sairauksiin tehokas ruokavalio, tai pätkäpaasto ei välttämättä toimi tai sovi kaikille migreenistä kärsiville, mutta myöskään parin tunnin välein syöminen ei ole kaikille automaattisesti tarpeellista tai toimivaa.

Hyvä että tuuaan erilaisia toimintatapoja esille

Ihmisillä on nälästä usein vääriä käsityksiä. Nälkä ei esimerkiksi koko ajan pahene kerran alettuaan. Nälän tunne on greliinihormonin aiheuttama. Sitä on elimistössä vähiten yleensä aamulla. Sen määrä voi vaihdella syömisestä riippumatta. Nälkä tulee hetkittäin, se menee kyllä ohi.

Kiinnostava pointti! Siis se ettei nälkä koko ajan kasva alettuaan. Enpäs tiennyt tätä.

Tästä tuli vähän aiheen vierestä mieleen hyvä elämänohje jonka sain aikanaan isosiskolta kun loin käyttämään alkoholia. Eli sitten kun on juonut sopivasti, on hauskaa. Tässä kohdassa voi tulla sellainen olo että jos ottaa lisää, on vielä enemmän hauskaa tai se hauska jatkuu pitempään, mutta se ei valitettavasti pidä paikkansa. (Tulihan se joskus kokeiltua ja todeksi havaittua :D). Eli kun pikku hiprakka on "saavutettu", parempi alkaa himmailemaan. Siinäpä vaikka tuoreille ylioppilaille ohje kiertoon, olkaa hyvät!

Paastoa säännöllisesti harrastavana näitä on kyllä huvittava lukea. Ihminen ei todellakaan kuole, jos ei syö monta kertaa päivässä. Ihminen ei kuole edes siihen, jos on kuukauden putkeen täydellä vesipaastolla. Itseasiassa nälän tunne katoaa hyvinkin nopeasti kehon käyttäessä omaa rasvavarastoaan polttoaineena.

Mä paastoan säännöllisesti 2 päivää (48 h) viikossa joka toinen viikko, 3 päivää (72 h) joka toinen. Muutaman kerran vuodessa pidän viiden päivän (120 h) paaston, koska sillä on terveysvaikutuksia; se esimerkiksi lisää kantasolujen muodostumista. Näiden paastojen aikana elän ihan tavallista elämää ja olen esimerkiksi tehnyt rankkoja treenejä jopa viidentenä paastopäivänä (harrastan sekä joukkuelajeja että kamppailulajeja). Paastolla on paljon hyötyjä, joihin kannattaa tutustua, ja se erityisesti auttaa kehoa siirtymään hiilihydraattipohjaisesta energiataloudesta rasvapohjaiseen. Itselleni on aikojen kuluessa kehittynyt ns. hybridimalli eli voin syödä paljonkin hiilareita mutta sitten, kun sitä hiilaria ei ole saatavilla, kehoni alkaa nopeasti käyttämään omaa rasvaa polttoaineena. Nälkä ei ole koskaan ja aina riittää energiaa.

No, en minä siedä nälkää ja syön säännöllisesti, ettei tule heikko olo. Tiedän mitä ja milloin syön esim. treenipäivinä. Ja olen hoikka ja urheilullinen.

Mulla on ollut lapsesta asti kyky olla pitkiä aikoja tyynesti ilman ruokaa. Opiskelijana saatoin lähteä kaverin kanssa kahvilaan ja laskea että jos olen X ajan syömättä tämän jälkeen, säästän hömpöttelyyn menneet rahat takaisin.

Nälän tunnistaminen on ollut vaikeaa. Todella kovassa nälässä olen miettinyt "miksi olen väsynyt" ja sitten tajunnut syödä.

Minun piti opetella tästä kaikesta pois terapiassa. En suosittele siis tätäkään ääripäätä.

Ihanne olisi se, että osaa kuunnella itseään ja tunnistaa milloin on hyvä syödä. Pieni nälkä ei ole tosiaan vaarallista, mutta voi ajatella olevansa sen verran arvokas että ei tahallansa kiduta itseään jatkuvalla nälällä. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt näitä ohjeita, joiden mukaan pitää syödä jo ennen kuin on nälkä, ettei sitten nälkäisenä ahmi. No ei, kun pitää syödä vasta kun on nälkä ja silloin saa syödä reilusti. Samoin aamulla ei ole mikään pakko syödä "päivän tärkeintä ateriaa". Nämä ohjeet joutaisi jo romukoppaan. Napostelu näyttäisi yhdistävän selkeästi ylipainoisia ja varsinkin ylipainoisia nuoria, ja juomana limsat, mehut ja energiajuomat. Varmasti myös bakteerit vaikuttavat, kuten yllä kerrottiin.

Moni myös sekoittaa janon ja nälän, ts. ei tunnista janoa ennen kuin on jo selvää nestehukkaa. Sitten nämä syövät janoon. Eli nälän koittaessa kannattaa aina ensin juoda lasi vettä. Usein se "nälkä" menee sillä ohi.

Kyllä se monilla nimenomaan on niin, että nälkään ahmitaan, kun on tullut liian pitkä väli syömiseen.

Tunnistan ja on yksi syy aikuisiän lihavuuteen. Sai alkunsa siitä kun jouduin lähtemään väkivaltaisesta kodista 16-vuotiaana eikä ollut oikeasti rahaa syödä enkä ollut sossun piirissä. 

Vierailija kirjoitti:

No, en minä siedä nälkää ja syön säännöllisesti, ettei tule heikko olo. Tiedän mitä ja milloin syön esim. treenipäivinä. Ja olen hoikka ja urheilullinen.

Eli aineenvaihdunnaltasi puuttuu fleksibiliteetti ja olet isossa pulassa, jos joskus ei ole säännöllistä hiilaria saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt näitä ohjeita, joiden mukaan pitää syödä jo ennen kuin on nälkä, ettei sitten nälkäisenä ahmi. No ei, kun pitää syödä vasta kun on nälkä ja silloin saa syödä reilusti. Samoin aamulla ei ole mikään pakko syödä "päivän tärkeintä ateriaa". Nämä ohjeet joutaisi jo romukoppaan. Napostelu näyttäisi yhdistävän selkeästi ylipainoisia ja varsinkin ylipainoisia nuoria, ja juomana limsat, mehut ja energiajuomat. Varmasti myös bakteerit vaikuttavat, kuten yllä kerrottiin.

Moni myös sekoittaa janon ja nälän, ts. ei tunnista janoa ennen kuin on jo selvää nestehukkaa. Sitten nämä syövät janoon. Eli nälän koittaessa kannattaa aina ensin juoda lasi vettä. Usein se "nälkä" menee sillä ohi.

Kyllä se monilla nimenomaan on niin, että nälkään ahmitaan, kun on tullut liian pitkä väli syömiseen.

Kyllä se on enemmänkin liian lyhyt kuin liian pitkä väli syömisten välillä, joka ajaa ahmimaan. Vähintään 16 tuntia pitäisi antaa suoliston levätä joka jumalan päivä.

Monta paaston harrastajaa ketjussa! Saa miettimään, että onko siis aihe heille kiinnostava vai voisiko paastoaminen olla yleisempää kuin omien tuttavapiirin perusteella ajattelisi? En siis tiedä ketään joka paastoaisi tai ainakaan kukaan ei ole minulle siitä puhunut. Joskus aikanaan näitä kyllä oli, mutta oon ajatellut että se oli tyyliin 90-luvun terveysmuotivillitys.