Lue keskustelun säännöt.
Ennen pelkäsin/välttelin viimeiseen asti nälkää, muita?
01.08.2022 |
Sitten jotenkin älysin, että mitään pahaa ei tapahdu jos olen toisinaan hetken nälissään, jos jotain niin päinvastoin.
Tämän nälkäpelon huomaan siis konkreettisesti silloin, kun olen lähdössä johonkin, vaikka kävelylle. Hulluna pitää olevinaan miettiä, että onko nyt varmasti syönyt tarpeeksi, ettei vain ehtis tulla nälkä.
En sitten tiedä mistä tämä nälkäpelko on lähtöisin. Ehkä ihan lapsuudesta, vanhempien hössötyksestä. Tunnistaako kukaan muu tällaista?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Luulen muuten että tähän asiaan liittyy tosi paljon sellaista, mitä ei ihan tarkalleen vielä ymmärretä. Ihan tässä viime vuosina on ollut paljon juttua siitä, että suolistobakteerit vaikuttavat ihmisten mielialaan ja kehon vointiin monilla sellaisilla tavoilla, mitkä eivät mitenkään suoraan liity omaan energiansaantiin. Tietyt bakteerikannat elävät kuiduilla ja kannustavat suoliston omistajaa syömään lisää kuituja kunhan entiset on käytetty. Toiset käyttävät ravinnokseen nopeita sokereita, ja pyrkivät aiheuttamaan suoliston omistajalle paniikkitunnelman, jotta hän hankkisi lisää nopeita hiilihydraatteja ruuaksi. Ruokavalio, elintavat, lääkitykset ja elimistön kunto vaikuttavat siihen, mitkä bakteerikannat (tai jopa hiivat) ovat niskan päällä. Oikein huonossa tilanteessa suolistossa voi olla hiivoja ja sokeria käyttäviä bakteereja, ja yhteisvaikutuksena voi ihan varmaan olla kivulias nälkä ja verensokerin nopea lasku syönnin jälkeen.
Itselläni oli yhteen elämänaikaan juuri tuollainen yhdistelmä. Olin aina joko nälkäinen tai täynnä, ja söin usein välipalaksi mm. sipsejä, jos nälkä yllätti (niin kuin se usein teki). Niitä oli saatavilla huoltarilta, kun kiireisenä ja nälkäisenä ajoi ohi. Tuosta tilaa ei oikein pystynyt alkaa muuttamaan vähitellen lisäämällä ruokavalioon kasviksia tms. Muistan yhdenkin kerran, kun olin jo ostanut sipsejä ja päätin että syön kuitenkin ensin porkkanan. Kun vatsaan menikin sipsien sijaan porkkanaa, minulle tuli heikko olo, vapisutti ja kylmä hiki valui pitkin selkää. Tuossa tilassa syömisen lykkääminen johti aina ahmimiseen.
Sain homman katki, kun aloin tosi tiukalle pt:n tekemälle dieetille, jossa ravintoarvot oli mietitty. Alku, eli ensimmäiset pari päivää oli yhtä kärsimystä. Olin heikko, en pystynyt keskittymään näläntunteelta mihinkään ja vatsa oli sekaisin. Sitten alkoi vähitellen helpottaa. Kun sen jälkeen myöhemmin tuli nälkä, se oli vain normaali tunne, jonka kanssa pystyy elämään ja josta tiesi, että seuraavaa ateriaa voi alkaa ajatella, mutta ei ole mikään kiire. Tosi jännä juttu, että tuon siirtymän jälkeen pystyinkin palaamaan normaaliin elämään, eli laittamaan pari lämmintä ateriaa joka päivä ja olemaan syömättä välillä mitään. Siinä nälkävaiheessa olin aina kotiin tullessa niin nälkäinen, että en pystynyt odottamaan sitä 25 minuuttia kun ruoka valmistuu.
Nyt taas tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukselta syödä sipsejä oikeastaan edes juhlissa. Ne eivät ole mitään kovin maukasta ruokaa ja niiden jälkeen tulee hirveä olo. Ja silti on ollut aika, että elimistöni on ohjannut minua erittäin voimakkaasti syömään juuri niitä. Vaikka en ole 10 vuoteen seurannut mtään dieettiä, välttelen kuitenkin keksejä, pullia ja sipsejä, kaikkea sitä mitä liittyi siihen huonoon kierteeseen.
Kiitos hyvästä kommentista! Oon ihan pikkusen kans noista suolistobakteereista kuullut ja tuntuu että selitit niistä aika hyvin. Kun lopettaa tietynlaisen bakteerikannan ruokkimisen, ne kyllä alkaa vaatimaan sitä tarvitsemaansa roinaa lisää. Jos muutamaan/muutamiin viikkoihin ei sitä ruoki, niin kanta kuolee. Itellä just tuo sokerilla elävän kannan tappaminen kesken, ja huomaa kyllä ettei siihen oikein hedelmäsokeri auta. Suolisto ja aivot on tosi paljon yhteydessä, jossain sanottiin suolistoa jopa toisiksi aivoiksi, koska ne on niin erottamattomat. Se bakteerikanta suolistossa on todellatodella iso asia, vaikka näennäisesti pieniä ovatkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä tunnista. Varmasti jotkut kokevat noin. Minä taas en välttämättä "huomaa" näläntunnetta, kunnes alkaa heikottaa. Sitten tajuan että ai niin, mullahan on vatsa kurninut monta tuntia. Tai ai enpäs ole syönyt tänään mitään muuta kuin yhden banaanin aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
Miksi koet että sun tarvii pyydellä tuota anteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
En ole minäkään ollut koskaan moksiskaan näläntunteesta eikä se vaikuta mielialaani esimerkiksi. Joskus raskasta tai todella aktiivista liikuntaa harrastellessa saatan huomata että nyt ei oikein onnistu ja huomaan olleeni pitkään syömättä. Olen hieman huono ennakoimaan tuota. Toisaalta taas aivotyöskentely pysyy tehokkaana pitkään syömättäkin ja syötyäni voi käydä niin että pää menee tukkoon. Näin kai se on evoluution myötä kehittynyt ihmiselle, ajattelen. Nälässä on parempi ollut että pää leikkaa jos meinaa saaliin napata ja masu pullollaan on sitten ollut levon ja lihashuollon aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
Totta kai avaan ketjun ja luen sen, jos huomaan, että jotkut ihmettelevät ja pällistelevät arkipäiväistä asiaa kuten eväiden syönti ja vielä pikkulasten eväiden syönti. Heillä kun on vielä niin pienet vatsatkin, joten eivät voi välttämättä mättää lautasellista kukkurallaan ruokaa kerrallaan. Sama tilanne voi olla aikuisillakin. On niin monta syytä miksi ihmiset toimivat eri tavoilla. Ei me kaikki pelätä nälkää, vaan on huomattu, että elämä soljuu paremmin, jos tekee kuin omalle keholle sopii. Ei ärsyyntyminen tarkoita sitä, ettei olisi itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
Totta kai avaan ketjun ja luen sen, jos huomaan, että jotkut ihmettelevät ja pällistelevät arkipäiväistä asiaa kuten eväiden syönti ja vielä pikkulasten eväiden syönti. Heillä kun on vielä niin pienet vatsatkin, joten eivät voi välttämättä mättää lautasellista kukkurallaan ruokaa kerrallaan. Sama tilanne voi olla aikuisillakin. On niin monta syytä miksi ihmiset toimivat eri tavoilla. Ei me kaikki pelätä nälkää, vaan on huomattu, että elämä soljuu paremmin, jos tekee kuin omalle keholle sopii. Ei ärsyyntyminen tarkoita sitä, ettei olisi itsetuntoa.
Ketjuhan ei ollut eväiden syönnin ihmettelystä, vaikka täällä vissiin muutama kommentti siittäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
Totta kai avaan ketjun ja luen sen, jos huomaan, että jotkut ihmettelevät ja pällistelevät arkipäiväistä asiaa kuten eväiden syönti ja vielä pikkulasten eväiden syönti. Heillä kun on vielä niin pienet vatsatkin, joten eivät voi välttämättä mättää lautasellista kukkurallaan ruokaa kerrallaan. Sama tilanne voi olla aikuisillakin. On niin monta syytä miksi ihmiset toimivat eri tavoilla. Ei me kaikki pelätä nälkää, vaan on huomattu, että elämä soljuu paremmin, jos tekee kuin omalle keholle sopii. Ei ärsyyntyminen tarkoita sitä, ettei olisi itsetuntoa.
No jos käytät sanamuotoja "ihan tekee pahaa" ja "saammeko anteeksi", niin älä ihmettele, jos se tulkitaan noin. Opettele sanomaan, mitä tarkoitat. Ja myös ärsyyntyminen on kyllä hyvin typerää. Tässä ei edelleenkään keskustella diabeetikoista tms. vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät tarvitse ruokaa tunnin välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
Totta kai avaan ketjun ja luen sen, jos huomaan, että jotkut ihmettelevät ja pällistelevät arkipäiväistä asiaa kuten eväiden syönti ja vielä pikkulasten eväiden syönti. Heillä kun on vielä niin pienet vatsatkin, joten eivät voi välttämättä mättää lautasellista kukkurallaan ruokaa kerrallaan. Sama tilanne voi olla aikuisillakin. On niin monta syytä miksi ihmiset toimivat eri tavoilla. Ei me kaikki pelätä nälkää, vaan on huomattu, että elämä soljuu paremmin, jos tekee kuin omalle keholle sopii. Ei ärsyyntyminen tarkoita sitä, ettei olisi itsetuntoa.
No jos käytät sanamuotoja "ihan tekee pahaa" ja "saammeko anteeksi", niin älä ihmettele, jos se tulkitaan noin. Opettele sanomaan, mitä tarkoitat. Ja myös ärsyyntyminen on kyllä hyvin typerää. Tässä ei edelleenkään keskustella diabeetikoista tms. vaan terveistä ihmisistä, jotka eivät tarvitse ruokaa tunnin välein.
Älä välitä noista mielensäpahoittajista. Niille kun vastaa, niin alkavat vain jankata asioita, mitkä ei ketju edes käsittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa niin oudolta (ja on näköjään yleistä), mutta toisaalta selittää sen, miksi toisilla on aina eväät mukana ihan missä vaan :)
Itse liikun lähes aina nälissäni (en himourheile, vaan kävelen 10-15 km lenkkejä tai pyöräilen 20-30 km) ja se tuntuu musta tosi hyvältä niin.
Joo tyhjällä vatsalla se tuleekin liikkua. Eikä heti syödä senkään jälkeen.
Saati mennä nukkumaan maha täynnä.
Minua ei ole koskaan pelottanut se kurniva nälkä, joka tulee, jos ei pitkään aikaan syö mitään. Se menee kyllä myös ohi, jos ei pariin tuntiin nälän tultua syö, esim. vaikka olisi illalla hirveä nälkä, mutta väsyttää niin ettei jaksa syödä, ei se nälkä enää aamulla vaivaa. Paljon pahempi on "nälkä", mikä kulkee koko ajan mukana. Vaikka olisi juuri syönyt niin, että kipeää tekee, voi silti olla nälkä. En tiedä mikä tai miksi se on, mutta se on äärimmäisen rasittavaa. Se on se, mikä saa ihmisen ahmimaan kaikkea mahdollista, eikä sillä ole oikean nälän kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
No sehän on ihan selvää, että sairaat ovat asia erikseen. Tässä ketjussa puhutaan terveistä ihmisistä. Jos syömättömyydestä lukeminen ahdistaa sinua, miksi ihmeessä avasit ketjun? Kasvata itsetunto, niin ei muiden paastoaminen enää häiritse.
Totta kai avaan ketjun ja luen sen, jos huomaan, että jotkut ihmettelevät ja pällistelevät arkipäiväistä asiaa kuten eväiden syönti ja vielä pikkulasten eväiden syönti. Heillä kun on vielä niin pienet vatsatkin, joten eivät voi välttämättä mättää lautasellista kukkurallaan ruokaa kerrallaan. Sama tilanne voi olla aikuisillakin. On niin monta syytä miksi ihmiset toimivat eri tavoilla. Ei me kaikki pelätä nälkää, vaan on huomattu, että elämä soljuu paremmin, jos tekee kuin omalle keholle sopii. Ei ärsyyntyminen tarkoita sitä, ettei olisi itsetuntoa.
Hyviä pointteja.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole koskaan pelottanut se kurniva nälkä, joka tulee, jos ei pitkään aikaan syö mitään. Se menee kyllä myös ohi, jos ei pariin tuntiin nälän tultua syö, esim. vaikka olisi illalla hirveä nälkä, mutta väsyttää niin ettei jaksa syödä, ei se nälkä enää aamulla vaivaa. Paljon pahempi on "nälkä", mikä kulkee koko ajan mukana. Vaikka olisi juuri syönyt niin, että kipeää tekee, voi silti olla nälkä. En tiedä mikä tai miksi se on, mutta se on äärimmäisen rasittavaa. Se on se, mikä saa ihmisen ahmimaan kaikkea mahdollista, eikä sillä ole oikean nälän kanssa mitään tekemistä.
Jatkuva nälkä voi kieliä jonkin ravintoaineen, hivenaineen tai vitamiinin puutoksesta. Jos keho ei saa tarvitsemiaan aineita, se vaatii lisää ja lisää, kunnes ne tärkeät aineetkin on saatu.
Monipuolinen, terveellinen ruokavalio ja tarvittaessa monivitamiinia purkista, niin vois helpottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
Olen lapsesta asti kärsinyt migreenistä, mutta en kyllä nälkään ole sitä koskaan yhdistänyt. En aiemmin, kun yritin paeta nälkää napostelemalla enkä myöhemmin, kun tajusin ettei jokaista vatsan vinkaisua tarvitse totella.
Mulla jos nälkä menee yli tietyn rajan niin vatsaan alkaa koskea niin paljon, ettei se lähde syömällä tai juomalla pois. Siihen ei oikeastaan auta kuin yöunet. Tuosta kun pääsisi eroon niin ei tarvitsisi nälkääkään niin paljoa vältellä.
Päinvastoin. Pystyn tarvittaessa olemaan pitkiäkin aikoja syömättä ja nälän tunne, jopa heikotus on normaali osa elämää. Vasta terapiassa opin kuuntelemaan nälän tunnetta ja pitämään itsestäni parempaa huolta. Toki välillä olen hetken nälässä.
Ei liity syömishäiriöihin, vaan siihen että lapsena tarpeisiini ei vastattu
Vierailija kirjoitti:
Joo! Tunnistan saman! Ollut kova huoli ettei vaan ehdi tulla nälkä missään välissä. Ihan käsittämätöntä. Pätkäpaastosin jokin aika sitten ja opettelin sietämään nälkää. Silloin aivot ehkä hieman tajusivat ettei pienessä nälässä ole mitään pahaa. Olen nyt myös lapsille jutellut, että ei haittaa jos joskus on hieman nälkä. Kun sitten viimein syö niin ohi se menee. Eikä Suomessa voi kukaan kuolla nälkään.
Mursu kuoli nälkään suomessa
Köyhät kotiolot. Sulla taustalla myös turvattomuutta. Varmaan hamstraatkin tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
Ei pidä yleistää. Pätkäpaastoan ilman ongelmia vaikka olen kärsinyt pahoista migreeneistä lähes koko ikäni. Ainakin minulle se mitä syön on tärkeämpää kuin miten usein syön. Ketoruokavaliolla keho pystyy koko ajan hyödyntämään omia varastoja energianlähteenä (myös näin normaalipainoisena), jolloin verensokeri pysyy jatkuvasti tasaisena. Olen nytkin paastonnut 22 tuntia ja olo on mahtava. Toista oli silloin kun yritin pitää verensokeria tasaisena virallisterveellisellä ruokavaliolla ja tiheillä ateriaväleillä. Silloin vasta tulikin paljon nopeita nousuja ja laskuja, ja niiden myötä migreenikohtauksia.
Toki keto, vaikka onkin neurologisiin sairauksiin tehokas ruokavalio, tai pätkäpaasto ei välttämättä toimi tai sovi kaikille migreenistä kärsiville, mutta myöskään parin tunnin välein syöminen ei ole kaikille automaattisesti tarpeellista tai toimivaa.
Olen aina ihmetellyt näitä ohjeita, joiden mukaan pitää syödä jo ennen kuin on nälkä, ettei sitten nälkäisenä ahmi. No ei, kun pitää syödä vasta kun on nälkä ja silloin saa syödä reilusti. Samoin aamulla ei ole mikään pakko syödä "päivän tärkeintä ateriaa". Nämä ohjeet joutaisi jo romukoppaan. Napostelu näyttäisi yhdistävän selkeästi ylipainoisia ja varsinkin ylipainoisia nuoria, ja juomana limsat, mehut ja energiajuomat. Varmasti myös bakteerit vaikuttavat, kuten yllä kerrottiin.
Moni myös sekoittaa janon ja nälän, ts. ei tunnista janoa ennen kuin on jo selvää nestehukkaa. Sitten nämä syövät janoon. Eli nälän koittaessa kannattaa aina ensin juoda lasi vettä. Usein se "nälkä" menee sillä ohi.