Lue keskustelun säännöt.
Ennen pelkäsin/välttelin viimeiseen asti nälkää, muita?
01.08.2022 |
Sitten jotenkin älysin, että mitään pahaa ei tapahdu jos olen toisinaan hetken nälissään, jos jotain niin päinvastoin.
Tämän nälkäpelon huomaan siis konkreettisesti silloin, kun olen lähdössä johonkin, vaikka kävelylle. Hulluna pitää olevinaan miettiä, että onko nyt varmasti syönyt tarpeeksi, ettei vain ehtis tulla nälkä.
En sitten tiedä mistä tämä nälkäpelko on lähtöisin. Ehkä ihan lapsuudesta, vanhempien hössötyksestä. Tunnistaako kukaan muu tällaista?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
No nyt taidan ymmärtää.
Matkustin äskettäin junassa viisi tuntia. Olin syönyt lounaan pari tuntia ennen lähtöä, ja matkaa junamatkan jälkeen vielä määränpäähän oli parin tunnin verran. Olin siis ottanut evääksi pasteijan ja pari omenaa, jotka söin matkan loppuvaiheessa.. Seurasin matkalla lähipaikoilla olevaa perhettä ja ikäistäni pariskuntaa. Molemmat seurueet söivät koko ajan. Pariskunta ei mahtunut heti ravintolavaunuun, niin he söivät ensin eväät. Sitten he lähtivät ravintolavaunuun syömään jotain ruokaa. Sen jälkeen he vielä matkan aikana söivät toiset eväät. Kolme ruokailua viiden tunnin aikana. Sama oli viereisellä perheellä. Kolmen ruokailun välissä syötiin vielä karkkia.
Näitähän riittää, joille mikä vaan on tekosyy syödä ja lapset opetetaan samaan. Lähdetään rannalle, syömään. Ulkilemaan eli syömään. Leikkipuistoon, leffaan, junaan, ystäville - aina syödään. Jos käydään kaupassa, jo pitää saada jäätelö. Uh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt taidan ymmärtää.
Matkustin äskettäin junassa viisi tuntia. Olin syönyt lounaan pari tuntia ennen lähtöä, ja matkaa junamatkan jälkeen vielä määränpäähän oli parin tunnin verran. Olin siis ottanut evääksi pasteijan ja pari omenaa, jotka söin matkan loppuvaiheessa.. Seurasin matkalla lähipaikoilla olevaa perhettä ja ikäistäni pariskuntaa. Molemmat seurueet söivät koko ajan. Pariskunta ei mahtunut heti ravintolavaunuun, niin he söivät ensin eväät. Sitten he lähtivät ravintolavaunuun syömään jotain ruokaa. Sen jälkeen he vielä matkan aikana söivät toiset eväät. Kolme ruokailua viiden tunnin aikana. Sama oli viereisellä perheellä. Kolmen ruokailun välissä syötiin vielä karkkia.
Noiden yksien syöminen on jo sairaalloista, mutta ihmettelen, miksi sökin söit eväitä. Jos kerran olit syönyt lounasta 2 h aiemmin ja junamatka oli 2 h. Eikö ihmiset voi olla syömättä 4 h? En tajua, sillä itse en ole löhes koskaan syönyt edes aamiaista ja syön koko päivän aikana yleensä vain 2-3 kertaa.
Haluaisin olla ruokariippumaton, mutta jotain vikaa minussa on, koska siinä kohtaa kun alkaa nälkä kurnia vatsassa alkaa olla tosissaan kiire saada jotain syötävää. Tulee todella huono olo. Kerrankin olin 12 tuntia syömättä ennen verikoetta ja romahdin ihan täysin. Oksensin monta tuntia ja päälle hirveä migreeni. Oikeesti ihan pelkään olla syömättä pitkiä aikoja. Olin tämmöinen jo ihan lapsena.
No noita eväiden syöjiä mun on helppo ymmärtää, naposteleminen voi olla tapa rentoutua ja viettää aikaa, nautiskella. Me ollaan just sellainen perhe jolla on rantaeväät esillä samantien. Mutta arjessa ei pelätä paastoa ja osin siksi että lapset on valikoivia syöjiä, mennään arkipäivät usein aika niukilla ruoilla. Ollaan hoikkia eli ehkä toimii? Yksi mitä olen huomannut että työpaikoilla ne, joilla on yhden työpäivän ajaksi jotain 3 ateriaa (tuhdin lounaan lisäksi aamurahka ja iltapäivähedelmiä tms) ovat yleensä selvästi ylipainoisia. Selvästi ovat lukeneet oppaansa ja pelkäävät nälkää, mutta uskon että tuollainen aivan jatkuva verensokerin jojoilu tekee enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
No nyt minä käsitän; olen aina ihmetellyt kun perheet tulevat aamusta puistoon tai rannalle tai minne vaan ja heti kaivetaan eväät esille. Eivötkö he ole juuri syöneet aamiaisen? Mutta hehän pelkäävät että vähän tulee nälkä ennen lounasta:)
Minä taas tykkään syödä vasta kun on oikeasti nälkä, ehtii tehdä muutakin. Ja meillä harvoin on eväitä mukana, syömättä pystyy lapsikin olemaan monta tuntia.
Ootte onnekkaita. Meillä kärsitään päänsäryistä, jos aterioita jää väliin tai väli pitkittyy. Olisi elämä helpompaa tuollaisena syömättömyyttä sietävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tekee pahaa lukea aina näitä syömistä ihmetteleviä juttuja. Ihmiset joilla on sairaus nimeltä migreeni joutuvat syömään eväitä. Anteeksi kaikille. Kyse on ihan oikeasta neurologisesta sairaudesta, joka voi olla jo lapsella. Emme ole ylipainoisia, saammeko sillä verukkeella eväiden syönnin anteeksi?
Toisilla voi olla vaikka ykköstyypin diabetes, jolloin pitää pitää verensokeri tasaisena.
Minulla on kaveri joka on vaikeasti ylipainoinen, BMI yli 40, ja hän vaikuttaa pelkäävän nälkää. Hän syö ison aterian aamulla herättyään eli jo joskus 10 maissa. Lisäksi huolestuu jos kaapeissa ei ole syötävää. Lisäksi syö mitä vain ennemmin kuin on nälässä, vaikka kulhollisen pelkkää keitettyä makaronia ketsupilla! Hän on jo keski-ikäinen mies.
Omasta mielestäni nälkä on jopa miellyttävä tunne päivällä. Olen suht nirso eli en syö mitä vain. Tuntuu hyvältä kun vatsa murisee ja tietää että kyllä se ruoka-aina vielä koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän on tänänä päivänä ihan hirveä pelko että kuolee nälkään, kun ihminen elää helposti viikon syömättä kunhan saa vettä ja sitähän on nyt piisannut niin että meinaa hukua omalle pihalleen. Lisäksi metsät on niin täynnä mustikoita ja kanttarellejä että karhutkaan ei jaksa shödä metsässä kulkijoita, joten EI SYYTÄ HUOLEEN! Selviät siellä helsingin keskuspuistossa marjoilla syyskuun loppuun ihan mainiosti.
En pelkää pientä nälkää, mutta mieluummin syön jotain ennen sitä vaihetta kun maha murisee toden teolla ja tuntuu kuin sisuskalut kramppaisivat, alkaa vähän oksettaa ja päätä särkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinähän on tänänä päivänä ihan hirveä pelko että kuolee nälkään, kun ihminen elää helposti viikon syömättä kunhan saa vettä ja sitähän on nyt piisannut niin että meinaa hukua omalle pihalleen. Lisäksi metsät on niin täynnä mustikoita ja kanttarellejä että karhutkaan ei jaksa shödä metsässä kulkijoita, joten EI SYYTÄ HUOLEEN! Selviät siellä helsingin keskuspuistossa marjoilla syyskuun loppuun ihan mainiosti.
No eihän sitä vettäkään nykyään juoda saa kun sitä pitää säästää. Eiköhän nyt ole vain parasta, että näännytämme itsemme nälkään ja kuivuuteen, pelastetaan maa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän on tänänä päivänä ihan hirveä pelko että kuolee nälkään, kun ihminen elää helposti viikon syömättä kunhan saa vettä ja sitähän on nyt piisannut niin että meinaa hukua omalle pihalleen. Lisäksi metsät on niin täynnä mustikoita ja kanttarellejä että karhutkaan ei jaksa shödä metsässä kulkijoita, joten EI SYYTÄ HUOLEEN! Selviät siellä helsingin keskuspuistossa marjoilla syyskuun loppuun ihan mainiosti.
No eihän sitä vettäkään nykyään juoda saa kun sitä pitää säästää. Eiköhän nyt ole vain parasta, että näännytämme itsemme nälkään ja kuivuuteen, pelastetaan maa.
Joo me kuollaan kaikki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta eväiden syömisestä leikkipuistossa. Meiän lapset herää yleensä kuudelta jolloin syödään aamupala. Puistossa ysin - puol kympin aikaan on mennyt jo monta tuntia syömisestä ja kyllä ainakin mun lapsista huomaa nälkäkiukun joten eväät on mukana. Voitais syödä myös kotona ennen lähtöä mutta lapsi tykkää eväsretkistä joten suotakoon se hänelle. Pikku välipalalla (esim hedelmä) he jaksavat lounaaseen joka on noin 11.
Itsekin olen yksi nälkäkiukun ilmentymä, huomaan että hermot alkaa pettää ja päätöstenteko on vaikeaa jos on nälkä. Aikuisena tietysti sitäkin tilannetta pystyy pakon edessä sietämään mutta pyrin silti syömään säännöllisesti. Välipalan saatan jättää välistä jos on sellainen olo että jaksaa päivälliseen. Nälkäisenä myös ainakin itse syön enemmän ja santsaan vs se että syö ei-niin-nälkäisenä.
Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut joten tämä sopinee mulle.
Jos on esim matala verenpaine, melkein pakko olla joku eväs esim jos lähtee metsään lenkille, ja muutenkin. Muuten nälästä seuraa huimausta ja pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisi kerta päivässä syöminen on jotain ihan järjetöntä. Joillekin elämä on yhtä ruoan mukaan elämistä. En voi ymmärtää. Aina ja joka paikassa pitää olla ruokaa.
"pitää olevinaan miettiä"
Siis mitä?
Vieras tapa, en ole ikinä kuullutkaan. Missä päin Suomea on opetettu välttämään nälän tunnetta kokonaan?
Itse kestän ajatusta nälästä hyvin, mutta keho on toista mieltä. Jos yritän laihduttaa tai syön vain vähän tai joku ateria jää välistä, tulee ihan järkyttävän huono olo. Päässä suhisee, pyörryttää ja alkaa tärisyttää. Joskus tulee jopa migreenikohtaus. Verikokeet ym. otettu, ei ole diabetestä eikä mitään, haluaisin selityksen tälle ja mitä voi tehdä, koska alkaa ärsyttää tämä että on pakko syödä. Tämä on vielä niinkin ärsyttävää, että jos syön illalliseksi salaatin, niin se on keholle sama asia kuin jättäisin syömättä ja huono olo on taattu eli tarvitaan kunnolla lämmintä ruokaa jotta voi välttää huonon olon. Haluaisin olla se, joka voi syödä pienen keiton ja omenan ja jatkaa menoa.
Vierailija kirjoitti:
Tosta eväiden syömisestä leikkipuistossa. Meiän lapset herää yleensä kuudelta jolloin syödään aamupala. Puistossa ysin - puol kympin aikaan on mennyt jo monta tuntia syömisestä ja kyllä ainakin mun lapsista huomaa nälkäkiukun joten eväät on mukana. Voitais syödä myös kotona ennen lähtöä mutta lapsi tykkää eväsretkistä joten suotakoon se hänelle. Pikku välipalalla (esim hedelmä) he jaksavat lounaaseen joka on noin 11.
Itsekin olen yksi nälkäkiukun ilmentymä, huomaan että hermot alkaa pettää ja päätöstenteko on vaikeaa jos on nälkä. Aikuisena tietysti sitäkin tilannetta pystyy pakon edessä sietämään mutta pyrin silti syömään säännöllisesti. Välipalan saatan jättää välistä jos on sellainen olo että jaksaa päivälliseen. Nälkäisenä myös ainakin itse syön enemmän ja santsaan vs se että syö ei-niin-nälkäisenä.
Paino-ongelmia ei ole koskaan ollut joten tämä sopinee mulle.
Meilläkin lapset herää kuudelta, mutta aamupala on 7:30 heräsivät he mihin aikaan tahansa. En antaisi välipaloja lounaan ja aamupalan välissä, lapsi jaksaa olla syömättä muutaman tunnin.
Luulen muuten että tähän asiaan liittyy tosi paljon sellaista, mitä ei ihan tarkalleen vielä ymmärretä. Ihan tässä viime vuosina on ollut paljon juttua siitä, että suolistobakteerit vaikuttavat ihmisten mielialaan ja kehon vointiin monilla sellaisilla tavoilla, mitkä eivät mitenkään suoraan liity omaan energiansaantiin. Tietyt bakteerikannat elävät kuiduilla ja kannustavat suoliston omistajaa syömään lisää kuituja kunhan entiset on käytetty. Toiset käyttävät ravinnokseen nopeita sokereita, ja pyrkivät aiheuttamaan suoliston omistajalle paniikkitunnelman, jotta hän hankkisi lisää nopeita hiilihydraatteja ruuaksi. Ruokavalio, elintavat, lääkitykset ja elimistön kunto vaikuttavat siihen, mitkä bakteerikannat (tai jopa hiivat) ovat niskan päällä. Oikein huonossa tilanteessa suolistossa voi olla hiivoja ja sokeria käyttäviä bakteereja, ja yhteisvaikutuksena voi ihan varmaan olla kivulias nälkä ja verensokerin nopea lasku syönnin jälkeen.
Itselläni oli yhteen elämänaikaan juuri tuollainen yhdistelmä. Olin aina joko nälkäinen tai täynnä, ja söin usein välipalaksi mm. sipsejä, jos nälkä yllätti (niin kuin se usein teki). Niitä oli saatavilla huoltarilta, kun kiireisenä ja nälkäisenä ajoi ohi. Tuosta tilaa ei oikein pystynyt alkaa muuttamaan vähitellen lisäämällä ruokavalioon kasviksia tms. Muistan yhdenkin kerran, kun olin jo ostanut sipsejä ja päätin että syön kuitenkin ensin porkkanan. Kun vatsaan menikin sipsien sijaan porkkanaa, minulle tuli heikko olo, vapisutti ja kylmä hiki valui pitkin selkää. Tuossa tilassa syömisen lykkääminen johti aina ahmimiseen.
Sain homman katki, kun aloin tosi tiukalle pt:n tekemälle dieetille, jossa ravintoarvot oli mietitty. Alku, eli ensimmäiset pari päivää oli yhtä kärsimystä. Olin heikko, en pystynyt keskittymään näläntunteelta mihinkään ja vatsa oli sekaisin. Sitten alkoi vähitellen helpottaa. Kun sen jälkeen myöhemmin tuli nälkä, se oli vain normaali tunne, jonka kanssa pystyy elämään ja josta tiesi, että seuraavaa ateriaa voi alkaa ajatella, mutta ei ole mikään kiire. Tosi jännä juttu, että tuon siirtymän jälkeen pystyinkin palaamaan normaaliin elämään, eli laittamaan pari lämmintä ateriaa joka päivä ja olemaan syömättä välillä mitään. Siinä nälkävaiheessa olin aina kotiin tullessa niin nälkäinen, että en pystynyt odottamaan sitä 25 minuuttia kun ruoka valmistuu.
Nyt taas tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukselta syödä sipsejä oikeastaan edes juhlissa. Ne eivät ole mitään kovin maukasta ruokaa ja niiden jälkeen tulee hirveä olo. Ja silti on ollut aika, että elimistöni on ohjannut minua erittäin voimakkaasti syömään juuri niitä. Vaikka en ole 10 vuoteen seurannut mtään dieettiä, välttelen kuitenkin keksejä, pullia ja sipsejä, kaikkea sitä mitä liittyi siihen huonoon kierteeseen.
Huh huh. Ainoastaan silloin mietityttää, jos menen vaikka metsäreissulla/ patikoimaan että pitäskö syödä jotain aamulla vai pärjäiskö sinne 5-10km päähän laavulle.
Mistähän moinen nälkäpelko tulee? Minulla on kyllä ollut kausia ettei ruokaa ole oikeasti juurikaan ollut, mutta en nälkää ole koskaan "pelännyt". Tympeintä on vain krampit, tärinä ja yleinen väsymys jos ruokaa on liian vähän tai en ole muistanut syödä.