Lue keskustelun säännöt.
Kaveri päätti parikymppisenä "nauttia elämästä". Nyt se on 32v hirveät velat, ei tutkintoa.
01.08.2022 |
Älkää tehkö samaa virhettä. Kannattaa valmistua yliopistosta, hankkia ura ja säästöt ja sitten vasta pitää välivuosi (vuodet).
Tää kaveri siis ajatteli parikymppisenä pitää välivuoden ja matkustella oli nuori nauttiaakseen elämästä. Oli se kiva rällätä pää sekaisin ympäri maailmaa ja panna paikallisia muijia eri maista. Sen jälkeen ei vaan sitten opiskeluista tullut mitään kun yritti taas palata "normaaliin" elämään.
Tää kaveri on nykyisin niin masentunut että se vaan polttaa pilveä ja kattoo nettipokea päivät pitkät. Asuu mutsinsa luona. Velkoja on useita kymppitonneja.
Kommentit (72)
Mä pidin kolmisen välivuotta, matkustin ja biletin ja koin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sitten opiskelin maisteriksi ja päädyin työelämään ja se asuntolainakin löytyy. (Wuhuu hei)
En ikinä olisi tuntenut sitä täydellistä vapauden tunnetta, jonka saavuttaminen varmaan liittyy aivojen johonkin kehitysvaiheeseen joskus n 20v. Eräänlainen 100% luottamus että kaikki järjestyy ja worlds your oyster. Se oli kuin satua. Ja tunnistan ton riskin että mikään ei tunnu miltään sen jälkeen ja helposti voisi masentua ja jäädä päihdekoukkuun. Mutta silloin on muitakin ongelmia.
Olin jo ~ 25 v liian orientoitunut yhteiskuntaan että olisin nauttinut mistään välivuosista. Nuoruus eletään nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on velkaa 125 tonnia, en ole edes päässyt yliopistoon, saati lukiotakaan käynyt. Työelämässä ollut liki parikymmentä vuotta. Mikä sun pointti oikein on, jos ei ole korkeakoulutettu, niin ei ole mitään?
Eli hyvin on ilmeisesti mennyt. Aloittanut nollavelasta ja nyt olet saanut jo kasaan 125 tonnia velkaa. Pienellä yrittämisellä onnistut saamaan sen miljoonankin miinusmerkkistä. Älä luovuta.
Jokainen meistä voi kuukahtaa huomenna, kannattaa elää kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä pidin kolmisen välivuotta, matkustin ja biletin ja koin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Sitten opiskelin maisteriksi ja päädyin työelämään ja se asuntolainakin löytyy. (Wuhuu hei)
En ikinä olisi tuntenut sitä täydellistä vapauden tunnetta, jonka saavuttaminen varmaan liittyy aivojen johonkin kehitysvaiheeseen joskus n 20v. Eräänlainen 100% luottamus että kaikki järjestyy ja worlds your oyster. Se oli kuin satua. Ja tunnistan ton riskin että mikään ei tunnu miltään sen jälkeen ja helposti voisi masentua ja jäädä päihdekoukkuun. Mutta silloin on muitakin ongelmia.
Olin jo ~ 25 v liian orientoitunut yhteiskuntaan että olisin nauttinut mistään välivuosista. Nuoruus eletään nuorena.
Samoin. Ilmoitin lukion jälkeen, että en ole valmis yliopistoon ja kaikki kavahtivat. Otin kesätyörahani ja lähdin kolmeksi vuodeksi reissuun, käytännössä ryyppäämään ja rälläämään, ajoittain myös tekemään hanttihommia. Olivat kyllä niin sekavaa seppälää ettei niillä paljon voi muuten leuhkia kuin kokemuksena 😁
Oli helkkarin hauskaa, sitten veri alkoi vetää tietylle alalle yliopistoon. Hain, pääsin 23-vuotiaana, nyt jo monta vuotta asuntolaina ja vakituinen erinomainen työ.
Minun näkemykseni: Kannattaa tehdä just mitä itse haluaa, kunhan vain pitää itsestään huolta ja on itsenäisesti vastuussa elannostaan. Kaikkein suurinta myrkkyä on toisten elämänvalintojen kyttääminen, siinä tuhoaa itsensäkin. Ap:lle vihjeeksi.
Sai ainaki nuorena seksiä useilta eri naisilta. Mä en saanu vaikka on työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisinpa tehnyt noin. Olisi edes jotain muistoja ja kokemuksia.
Nyt istuin vuodet 20-40 kotona tekemättä mitään. Ja nyt on enää myöhäistä tehdä mitään.
Siinä meni elämä. Ei hulluttelua, ei elämästä nauttimista eikä normaalia, kunnon elämää.
Voit alkaa heti tänään tekemään uusia valintoja. 40 on vielä nuori.
Mä jätin jo amiksen aikoinaan kesken ja menin töihin, tein kaikkea sekalaista paskahommaa, reissasin ja juhlin. Jossain vaiheessa kävin suorittamassa tutkinnon loppuun, tein duunia, reissasin ja juhlin.
On mulla perhe, duunia ja se asuntolaina. Nyt alkanut funtsia jos kouluttaisi itseään lisää.
Ei musta ois koskaan ollut nuorena koulussa istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen hassannut menemään ja ainut asia mitä elämältä olen halunnut, on ollut pitää hauskaa. Siinä olen onnistunut! Silti löytyy 2 tutkintoa, ei lainkaan velkaa. (1400e opintolaina.)
Pätkäduuneja painan joskus kun huvittaa. Muutoin elelen pilvessä pitkin maailmaa ja seikkailen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko ollut hauskaa, ja onko nyt hauskaa?
Mitä porukka, joka on ollut ahkaraa, opiskellut, töissä, perhe yms. tekee tai toivoo tekevänsä? Polttaa salaa pilveä, katsoo salaa nettipokea?
Kumpi on ollut fiksumpi? Elää ilman huolen häivää ja keskittyy elämän tärkeisiin asioihin.
Näin korkeamman akateemisen tutkinnon, perheen, työpaikan yms. omaavana oikeasti epäilen, että elämäni olisi ollut paljon onnellisempi noin, eli laittanut vaan kaiken läskiksi ja keskittynyt huvikäyttöisiin kemikaaleihin ja naisiin. Antanut yhteiskunnan kustantaa kaiken muun. Moni asia ahdistaisi paljon vähemmän, kun ei olisi käynyt kouluja, eikä ymmärtäisi kokonaisuuksia. Uskoisi uutisiin, vetäisi pilveä, ja runkkailisi rauhassa vaikka hentaipornolle päivät. Leppoisaa menoa.
Eikös se tyytyväinen sika ole tämän ajan ihmisideaali. Tyhmiä ne jotka mitään murehtii, koska y o l o !
Tällä motolla sitten mennään ja muistan mulkoilla säälittäviä suorittajia, mitäpä ne onnesta tajuaisivat.
Living the dream! Kirjoitteleeko kaverisi av:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistotutkinto tai syrjäytyminen.
Välimuotoja ei ole.
Joko-tai.
Pitäisikö elämässä olla järkevä vai mennä tunne edellä?
Olla järkevä maassa ja maailmassa, jossa omasta mielestäni järjen ääni on monin osin jo kadonnut, ei ole kovinkaan järkevää toimintaa.
Ihmiset eivät ole järkiolentoja. Miksi minun pitäisi olla se poikkeus massasta? Elämä on mukavampaa kun menee massan mukana. Toisaalta, jos kukaan ei halua käyttää järkeä, niin mihin se sitten johtaa lopulta ... ?
Nuorena en pitänyt hauskaa, koska se ei kiinnostanut. Nyt keski-ikäisenä voisin pitää hauskaa, mutta en enää jaksa. No, miksi elämän pitäisi olla hauskaa? Voihan sitä pitää ikävääkin, vaikka koko elämän.
Sinä elät tavallasi, minä elän tavallasi, mutta mitä tulee oikeaan elämäntapaan, sitä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onko ollut hauskaa, ja onko nyt hauskaa?
Mitä porukka, joka on ollut ahkaraa, opiskellut, töissä, perhe yms. tekee tai toivoo tekevänsä? Polttaa salaa pilveä, katsoo salaa nettipokea?
Kumpi on ollut fiksumpi? Elää ilman huolen häivää ja keskittyy elämän tärkeisiin asioihin.
Näin korkeamman akateemisen tutkinnon, perheen, työpaikan yms. omaavana oikeasti epäilen, että elämäni olisi ollut paljon onnellisempi noin, eli laittanut vaan kaiken läskiksi ja keskittynyt huvikäyttöisiin kemikaaleihin ja naisiin. Antanut yhteiskunnan kustantaa kaiken muun. Moni asia ahdistaisi paljon vähemmän, kun ei olisi käynyt kouluja, eikä ymmärtäisi kokonaisuuksia. Uskoisi uutisiin, vetäisi pilveä, ja runkkailisi rauhassa vaikka hentaipornolle päivät. Leppoisaa menoa.
Eikös se tyytyväinen sika ole tämän ajan ihmisideaali. Tyhmiä ne jotka mitään murehtii, koska y o l o !
Tällä motolla sitten mennään ja muistan mulkoilla säälittäviä suorittajia, mitäpä ne onnesta tajuaisivat.
Kerro ihmeessä, mikä sinut tekee onnelliseksi, valitsemallasi polulla.
Vierailija kirjoitti:
Pari kaveria ollu samalla asenteella liikenteessä. Otti opintolainat ja varaili matkaa Intiaan chillaa 6kk. Elettiin 90-luvun puoliväliä. Tuli kokeneena takas ja heränneenä. Duuneista ei tietoakaan ja molemmat rapaspurguja nykyään. Matkustin minäkin 20v, mutta kävin opintojen ohella duunissa ja meni matkalle, kun lukukausi päättyi. En kä ole ottanut opintolainaa duunin takia. Sitä nää kaks ei ymmärtänyt. Ehkä nykyään ymmärtää ja voi jatkaa chillailua.
Kyllä nuo lökänuorten Intian chillailut tiedetään. Huumeiden perässä sinne mennään.
Vierailija kirjoitti:
No tulipa elettetyä...Mutta joo välimalli olisi varmaan paras.Opiskella kannattaa,mutta voi siinä välissä vähän elääkiin.
Ja opiskeluaikako ei ole elämää?
Minä opiskelin ripeää tahtia, sain työn jo vuosi ennen valmistumista 24-vuotiaana, työ muuttui valmistumisen jälkeen vakiviraksi. Olen toiminut lukion lehtorina jo kuusi vuotta. Palkka on hyvä, meillä pienehkö lukio, ei ongelmanuoria, lomat on sopivan pitkät. Palkkasummaa mukavasti nostaa e-lukion tunnit, joita opetan netissä kotona, helppoa. Viime vuonna saamani apulaisrehtorinimitys myös kasvattaa tuloja. Miettikääpä minkä määrän olen jo ehtinyt tienata ja sijoittaa verrattuna kavereihin, jotka nauttivat elämästä ja ovat nyt vasta aloittamassa työelämää. Minulla ei ole opintolainaa enää jäljellä, heillä ei muuta olekaan kuin velkaa.
Minä olen matkustellut, käynyt keikoilla, urheillut ja ylipäätään nauttinut, ihanaa kun on rahaa tehdä kaikki laadukkaasti ja kuluista välittämättä. Omistan kivan kodin ja velka on kohta maksettu, koska ostin yksiön kun aloitin opiskelun, myin sen ja ostin kolmion itselleni.
Asioilla on aina puolensa, minä olen tyytyväinen valintoihini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tulipa elettetyä...Mutta joo välimalli olisi varmaan paras.Opiskella kannattaa,mutta voi siinä välissä vähän elääkiin.
Ja opiskeluaikako ei ole elämää?
Minä opiskelin ripeää tahtia, sain työn jo vuosi ennen valmistumista 24-vuotiaana, työ muuttui valmistumisen jälkeen vakiviraksi. Olen toiminut lukion lehtorina jo kuusi vuotta. Palkka on hyvä, meillä pienehkö lukio, ei ongelmanuoria, lomat on sopivan pitkät. Palkkasummaa mukavasti nostaa e-lukion tunnit, joita opetan netissä kotona, helppoa. Viime vuonna saamani apulaisrehtorinimitys myös kasvattaa tuloja. Miettikääpä minkä määrän olen jo ehtinyt tienata ja sijoittaa verrattuna kavereihin, jotka nauttivat elämästä ja ovat nyt vasta aloittamassa työelämää. Minulla ei ole opintolainaa enää jäljellä, heillä ei muuta olekaan kuin velkaa.
Minä olen matkustellut, käynyt keikoilla, urheillut ja ylipäätään nauttinut, ihanaa kun on rahaa tehdä kaikki laadukkaasti ja kuluista välittämättä. Omistan kivan kodin ja velka on kohta maksettu, koska ostin yksiön kun aloitin opiskelun, myin sen ja ostin kolmion itselleni.
Asioilla on aina puolensa, minä olen tyytyväinen valintoihini.
Samat kokemukset, eri ammatti, mutta nopea valmistuminen on kaiken a ja o.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus pitää elää nuorena, niin ei tarvitse sitten kolmekymppisenä ryypätä 10 nuorempien tenavien seurassa.
Miksi pitää ryypätä?
"Miksi pitää valmistua yliopistosta, kun se ei takaa yhtään mitään?"
Kyllä takaa. Korkeakoulun käyneiden henkilöiden työllisyysaste on aivan eri tasolla (noin 90%) kuin pelkän peruskoulun käyneiden (noin 50%).
Se että ap kokee asiakseen postailla kaverinsa tekemisiä tänne kertoo jotain siitä miten mielenkiintoinen elämä ap:lla on.