Pidän yhdestä sisarenlapsesta vähemmän kuin toisesta ja häpeän sitä
Olen itse lapseton ihminen, mutta minulla on tiiviit suhteet sisaruksiini ja heidän lapsiinsa. Lapsia on yhteensä seitsemän eri sisaruksilta ja minulle kaikki ovat tärkeitä.
Yhtenä ihmetyksen ja häpeän aiheena pidän sitä, että miksi en saa samanlaista tunnesidettä erääseen heistä ja kyse on nimenomaan omista tunteista.
Vietämme aikaa jokusia kertoja/kk koko sisarukset ja lapset yhdessä ja välillä tulee oltua useita päiviä porukalla ja eri lapsien kanssa. Sisarusten lapset ovat todella rakkaita, koen suurta iloa, että saan pelata, katsoa samoja leffoja, käydä huvipuistossa ja näyttää asioita heille, mitä itselle oli tärkeitä. Ja kun näen heidän kasvavan ja miten fiksuja ja suloisia ovat kaikki, mennä mustikkaan ja keittää vaikka aamupuuroa.
Kyse on varmaan siitä, että tämä lapsi on aivan erilainen kuin itse. Hän on todella, todella vilkas, puhelias, energinen ja ei koskaan paikoillaan. Hän suuttuu helposti ja on erityisen huomionhakuinen. Kaikki pitäisi mennä vähän hänen pillin mukaansa. Vaikka on vasta lapsi, on melko energiasyöppö. Muista lapsista en voi sanoa, että olisivat normaalia enempää energiasyöppöjä.
Häpeän sitä, että tunnen välillä ärsytystä. En haluisi kokea, enkä halua, että kukaan tuntee oloaan ulkopuoliseksi.
Kun muita tekisi mieli sylitellä ja puuhailla kaikkea muiden lasten kanssa, ja kun nään, että tämä energiasyöpömpi tapaus on myös mukana, huomaan ajattelevani, että ei.. Ja se on ikävä ajatus.
Ja jos vaikka joku muu sisarusten lapsista itkee, riennän oitis auttamaan ja lohduttamaan, mutta sitten kun tämä on kyseessä, huomaan, että se ei tule luonnostaan ja pitää esittää vähän, ja kyllä lapset sen varmaan huomaa.
En tiedä, miksi olen niin huolissani asiasta ja näin, mutta ehkä ajattelen, että pienelläkin ulkopuolisuuden kokemuksella lapsuudessa voi olla ikäviä seurauksia.
Mitä ajatuksia herättää, onko jollain jotain kokemuksia tai samaistumisen tunteita? Vai jotain vinkkejä, miten voisin tehdä toisin.
Kommentit (7)
Pidätkö kaikista työkavereistasi yhtä paljon? Jos et, häpeätkö sitäkin?
Huomaan, että yksi tätini ei ole koskaan pitänyt minusta. En saanut traumoja, enkä kutsunut häihin. Jos sinulle on ihan ok, että hänkään ei todennäköisesti tule pitämään sinusta ja saatat jäädä jostain ulkopuoliseksi, niin älä turhia murehdi. Luultavasti sinun, eikä lapsen menetys.
Mun kuopus on tällainen energiasyöppö. Itselleni aivan yhtä rakas kuin muutkin lapseni.
Mutta opettajat eivät pidä tästä lapsesta. Oma sydämeni särkyy, kun opettajilta tulee aina pelkkää kritiikkiä lapsen käytöksestä ja tekemisistä. Tiedän että myös muutamien lapsen kavereiden vanhemmat rasittuvat tästä lapsesta.
Eihän tässä mitään voi tehdä muuta kuin rakastaa omaa lastaa, tukea häntä ja vahvistaa hänen itsetuntoaan. Uskon, että tämä lapsi pärjää elämässään ihan huippuhyvin. Ne luonteenpiirteet, jotka ovat lapsena rasittavia voi olla aikuisena vahvuuksia.
Ei siinä ole mitään hävettävää, jopa vanhemmat tuntevat samoin lapsiaan kohtaan, nää on vaan asioita mistä ei yleensä puhuta. On helppo kohdata lapsi jolla on samanlainen luonne kuin itsellään.
Mitä sä oikein selittelet? Kaikilla ei natsaa yhtä hyvin eikä siinä ole mitään outoa. Mua ärsyttää hyvin usein suuri osa lähisukulaisistani. Silti ollaan tekemisissä ja hyvissä väleissä. Ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mun kuopus on tällainen energiasyöppö. Itselleni aivan yhtä rakas kuin muutkin lapseni.
Mutta opettajat eivät pidä tästä lapsesta. Oma sydämeni särkyy, kun opettajilta tulee aina pelkkää kritiikkiä lapsen käytöksestä ja tekemisistä. Tiedän että myös muutamien lapsen kavereiden vanhemmat rasittuvat tästä lapsesta.
Eihän tässä mitään voi tehdä muuta kuin rakastaa omaa lastaa, tukea häntä ja vahvistaa hänen itsetuntoaan. Uskon, että tämä lapsi pärjää elämässään ihan huippuhyvin. Ne luonteenpiirteet, jotka ovat lapsena rasittavia voi olla aikuisena vahvuuksia.
Opettajan on pakko antaa kritiikkiä. Ei se tarkoita, että hän ei tykkäisi lapsesta. Joskus se eniten merkintöjä saanut on kaikkein läheisin.
Hienoa, että itse tiedostat asian ja haluat toimiatasapuolisesti. Kyse on varmaan juuri siitä, että olette erilaisia persoonia. Voisiko auttaa, jos viettäisit enemmän aikaa juuri tämän lapsen kanssa ja yrittäisit tietoisesti nähdä hänessä hyviä puolia ja löytää jotain mikä teitä yhdistää?
Kaikkea hyvää sinulle, kuulostat ihanalta tädiltä!