Eron keskellä valtava rakkauden hyökyaalto

Miksi te olette sitten eroamassa? Vai onko tuo rakkauden tunne yksipuolinen?

Kiitti kun kerroit.

Kuuluu prosessiin.

Kyllä, tunne on yksipuolinen.

Mies ei ole omien sanojensa mukaan rakastanut minua enää vuosiin.

Miehen toiveesta tämä ero.

Ja on tässä suhteessa monta asiaa pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu prosessiin.

Niin varmaan kuuluukin. Hämmästyin itse näitä tunteita. Ajattelin jo, että rakkaus on minultakin loppunut. Se onkin vaan piilotettu.

Rakkaus voi löytyä uudestaan. Jos se on mennyt rikki ja yhteys kadonnut esim ratkaisemattomien ristiriitojen vuoksi. Odotan itse että löytäisin rakkauden taas. Se katosi kun mies teki yksin päätöksen vasektomiasta. En itsekään halunnut lisää lapsia mutta miehen päätös sai aikaan ketjureaktion mistä kuilun syntyminen välillemme alkoi. Se oli yksi ajattelematon teko häneltä johon hänellä oli oikeus tietenkin. Tämä oli vain esimerkki siitä, mistä ne eron juovat alkaa muodostua . Siitä ensimmäisestä säröstä että me ei ollakaan enää me.

Niin. En oikein tiedä haluaisinko rakkauden löytyvän uudelleen? Tässä suhteessa on asioita joiden kanssa en halua enää elää. Olisi ollut paljon helpompaa olla tuntematta enää rakkautta. Ilman niitä huonoja asioita toki haluaisin elää miehen kanssa. Mutta, eipä ne sieltä mihinkään katoa. Varsinkaan kun toisella ei ole halua muuttaa mitään.

Sitäpaitsi minulla on hyvin vahva epäilys, että tämän eron taustalla on toinen nainen. Joku muu jolle sitä rakkautta annetaan. Tätä mies ei ole myöntänyt, enkä oikeastaan ole enää edes kysellyt. Antaa selitykseksi aivan eri syyt.

En halua enää rakastaa tätä tulevaa ex-aviomiestäni. Mutta minkä ihminen tunteilleen voi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tunne on yksipuolinen.

Mies ei ole omien sanojensa mukaan rakastanut minua enää vuosiin.

Miehen toiveesta tämä ero.

Ja on tässä suhteessa monta asiaa pielessä.

Hirveän surullista, voimia sinulle. Kauheaa kuulla tuollaista. Onneksi aika auttaa tähän asiaan ja sinä selviät.

Olen olettaja, en tietäjä ja siltä pohjalta asiaa lähestyn. Itselleni tuli äärimmäisen voimakas vastaavanlainen tunne, samassa tilanteessa. Aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta muistan sen tunteen, kuin eläisin sitä nyt. Se oli todella hämmentävä kokemus. En usko, että kohdallani oli rakkaudesta kyse, vaan ehkä menettämisen ymmärtämisestä tai jostain hormonaalisesta asiasta. Olen sitä usein miettinyt, joten osaan samaistua kertomukseesi.

Voimia ja ymmärrystä siihen miten aika todella on se, mikä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu prosessiin.

Niin varmaan kuuluukin. Hämmästyin itse näitä tunteita. Ajattelin jo, että rakkaus on minultakin loppunut. Se onkin vaan piilotettu.

Niin se suhde loppuu kun rakkaus loppuu tai sen piilottaa. Kumpi oli ensin muna vai kana, sillä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen olettaja, en tietäjä ja siltä pohjalta asiaa lähestyn. Itselleni tuli äärimmäisen voimakas vastaavanlainen tunne, samassa tilanteessa. Aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta muistan sen tunteen, kuin eläisin sitä nyt. Se oli todella hämmentävä kokemus. En usko, että kohdallani oli rakkaudesta kyse, vaan ehkä menettämisen ymmärtämisestä tai jostain hormonaalisesta asiasta. Olen sitä usein miettinyt, joten osaan samaistua kertomukseesi.

Voimia ja ymmärrystä siihen miten aika todella on se, mikä auttaa.

Kiitos tästä. Ehkä kyse onkin tuosta menettämisen ymmärtämisestä? Kaiken lopusta.

Ajattele myönteisesti. Ehdit kokea nuo hetket puolison seurassa. Sittenpä tiedät, ettei takaisin ole paluuta, kun ero on lopullinen.

Niin, osittain puolison seurassa, osittain hänen olessa muualla. En tiedä oliko se mukavaa kokea ne vielä hänen kanssaan, koska millään tavalla en asiaa voinut hänelle näyttää. En voi mennä viereen, en kainaloon vaikka todella kovasti haluaisin, en sanoa mitään. Se sattuu. Ja on tosi surullista. Ei se ole enää minun paikkani. Kyllä tämä on jo lopullista.

Olen kokenut samaa. Ei se ollut rakkautta, vaan takertumista tuttuun ja turvalliseen. Ehkä läheisriippuvuuden aiheuttama hormonihyöky. Minulle on tullut tuollaista, vaikka itse olen ollut eroamassa, aiheesta, ja jopa miehestä jota en ehkä alun perinkään oikeasti rakastanut, olin vain ihastunut. Se kumpusi enemmänkin tuntemattoman pelosta, ja oli enemmän itsepetosta kuin niinkään rakkautta. Pään laittamista pensaaseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut samaa. Ei se ollut rakkautta, vaan takertumista tuttuun ja turvalliseen. Ehkä läheisriippuvuuden aiheuttama hormonihyöky. Minulle on tullut tuollaista, vaikka itse olen ollut eroamassa, aiheesta, ja jopa miehestä jota en ehkä alun perinkään oikeasti rakastanut, olin vain ihastunut. Se kumpusi enemmänkin tuntemattoman pelosta, ja oli enemmän itsepetosta kuin niinkään rakkautta. Pään laittamista pensaaseen.

Kiitos tästä. Aiemmin tunnistin itsessäni tämmöistä roikkumista tutussa ja turvallisessa suunnilleen kynsin hampain. Nyt en enää halua itsekkään jatkaa suhdetta, ja tiedän eron olevan parasta kaikille.

Siksi tämä tunne yllätti minut täysin.

Tuli niin odottamatta. Ja nyt kun olen hyväksynyt eron todelliseksi, oikeasti tapahtuvaksi asiaksi. Ymmärtänyt sen olevan hyvä asia minulle, ja myös meidän lapsille.

Kyllä se on osa prosessia. Sen takia moni eronkin jälkeen vielä päätyy vällyjen väliin, tai pussailemaan ja halaamaan. Vaikka kumpikin tietää ettei suhde ole enää pelastettavissa. Mäkin ikävä kyllä eron jälkeen vielä muhinoin miehen kanssa, vaikka se vain pahensi asioita. Ja sitten myös yritettiin pysyä kavereina, mutta ei sekään onnistunut. Koska sitte kun molemmille tuli uusia säätöjä niin nehän ei sitä hyväksyneet ja sitten nekin meni pilalle. Toki sitten kun on runsaasti aikaa kulunut, asia on eri. Eli ollaan nykyään kavereita, mutta erosta onkin jo vuosikymmeniä.

Joo, minä en halua olla enää edes kaveri. Tai vielä, ehkä joskus voi tulla päivä, että voisin olla kaveri? Nyt haluan eron jälkeen olla mahdollisimman vähän tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Ikävä kyllä meillä on yhteisiä lapsia, joten täysin eroon en hänestä pääse. Mutta yhteydenpito mahdollisimman minimiin, ja vainnja ainostaan lasten asioissa.

Lohduttavaa tietää, että tämä kuuluu normaaliin eroprosessiin.