Lue keskustelun säännöt.
Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä - silti työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään masennuksen takia enemmän kuin koskaan ennen
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meidän yhteiskunnassa on jotain pielessä, kun niin moni on masentunut
Eikös se ole yhteiskunta, jossa olisi syytä asua maailman onnellisimman kansan?
Siinä sopiikin miettiä kuinka päivn vittua muu maailma on kun suomi on onnellisin maa vuosi toisensa jälkeen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks te kaikki ootte niin katkeria meille?
Eläkeläinen M40.Erityisesti siksi, että minä yli 50 vee en pääse eläkkeelle fyysisistä syistä sekoomuksen ja muiden äärioikeistolaisten ideologian takia, mutta sinä olet päässyt höpöhöpö-syistä, koska te olette heille hyvä kohde, ja taas minä ja muut fyysisten syiden takia työttömänä ja työssä olevat kärsimme yhteiskunnan valvontakoneistosta ja huonosta taloudesta.
Höpö höpö vaan itsellesi.
Oletko sinä kärsinyt aivoinfarktin? Jos et ole, niin PIDÄ LEIPÄLÄPESI KIINNI!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meidän yhteiskunnassa on jotain pielessä, kun niin moni on masentunut
Eniten pielessä on se että elämä on nuorille liian helppoa eikä opita kestämään pienen pieniäkään vastoinkäymisiä ja se että meidät on opetettu siihen että yhteiskunta tulee ja auttaa kaikissa murheissa.
Avaatko tätä vähän? Eikö yhteiskunnan nimenomaan kuulu auttaa niitä, joilla on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
no se moneen kertaan sanottu totuus että pelkkä lääke ei auta. monella on silti se käsitys että nappi naamaan ja parantuu taikaiskusta. Sen lääkityksen kuuluisi kai antaa voimaa viedä läpi joku elämänmuutos, jotta masennusta aiheuttavat/ylläpitävät asiat saadaan hallintaan. tämä ei ole lääketeollisuutta miellyttävä totuus ja siksi asian kanssa julkisuuteen uskaltautuvat ammattilaiset saavat hullun leiman. 3 vuotta putkeen terapiaa jossa vatvotaan lapsuuden haasteita ei myöskään ole se eteenpäin vievä voima. Ihmisen pitää itse haluta saada elämänsä takaisin raiteille, se vain vaatii paljon työtä itsensä kanssa ja pakottamista sinne kävelylenkille silloinkin kuin ei huvittaisi tai laittamaan ruokaa vaikka ei huvittaisi. Sen käytännön toteuttaminen vaatisi monenlaisia ammattilaisia avuksi, mutta koska resurssit vähissä niin lykätään purkki kouraan ja toivotaan parasta. Pelkkää yhteiskuntaa ei ole syyttämistä, suomalaiset ovat keskimäärin niin lääkäriuskollista kansaa että mitään muuta auttavaa hoitoa ei voi olla kun vain se mitä lääkäri käskee. on toki joitakin jotka etsii itse lisäapuja erilaisten harjoitteiden sun muun parista. Monella lääkärillä on vaivaan kun vaivaan aika suoraviivainen ote = lääkitys. Esim. loukkaat polvesi = kirjoitetaan arcoxiaa ja vedät sitä niin kauan kun kipuja on. Jos onni käy osut ortopedille joka ohjaa sut hyvälle fyssarille ja alatte kuntouttamaan sitä polvea. Toki lääkekuuri voi olla aluksi tarpeen siinäkin tapauksessa. Mut joo en paasaa enempää, ne jotka haluaa vetää herneet vetää ne anyways ja ne jotka haluaa itse olla mukana ohjaksissa tekevät sitä jo muutenkin :)
Olen ollut ajoittain masentunut murrosikäisistä lähtien.
Ensimmäisen masennusdiagniisini sain n. 10v sitten.
Sain keskusteluapua psyk. sairaanhoitajalta ja hän juurikin totesi, että masennukseni on reaktiivista, johtuu elämäntilanteestani ja henkilökohtaisten oninaisuuksieni ja ympäristön vaatimusten ristiriidasta.
Usein kuitenkin on niin, että nämä ristiriidat eivät ole helposti ratkaistavissa.
Ei hänelläkään ollut mitään ehdotuksia, miten voisin korjata minua kuormittavat asiat elämässäni.
Keski-ikäisellä, perheellisellä, velkaisella toiminimiyrittäjällä ei ole aina muuta mahdollisuutta, kuin rämpiä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meidän yhteiskunnassa on jotain pielessä, kun niin moni on masentunut
Eniten pielessä on se että elämä on nuorille liian helppoa eikä opita kestämään pienen pieniäkään vastoinkäymisiä ja se että meidät on opetettu siihen että yhteiskunta tulee ja auttaa kaikissa murheissa.
Avaatko tätä vähän? Eikö yhteiskunnan nimenomaan kuulu auttaa niitä, joilla on vaikeaa?
No, miten yhteiskunta voi auttaa sellaista nuorta, jota ahdistaa mennä joka päivä työhön, jossa pomo huutaa kännykän käytöstä työaikana?
Tai kun kissa kuolee ja pitää mennä iltavuoroon, vaikka itkettää?
Ihan tositapauksia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no se moneen kertaan sanottu totuus että pelkkä lääke ei auta. monella on silti se käsitys että nappi naamaan ja parantuu taikaiskusta. Sen lääkityksen kuuluisi kai antaa voimaa viedä läpi joku elämänmuutos, jotta masennusta aiheuttavat/ylläpitävät asiat saadaan hallintaan. tämä ei ole lääketeollisuutta miellyttävä totuus ja siksi asian kanssa julkisuuteen uskaltautuvat ammattilaiset saavat hullun leiman. 3 vuotta putkeen terapiaa jossa vatvotaan lapsuuden haasteita ei myöskään ole se eteenpäin vievä voima. Ihmisen pitää itse haluta saada elämänsä takaisin raiteille, se vain vaatii paljon työtä itsensä kanssa ja pakottamista sinne kävelylenkille silloinkin kuin ei huvittaisi tai laittamaan ruokaa vaikka ei huvittaisi. Sen käytännön toteuttaminen vaatisi monenlaisia ammattilaisia avuksi, mutta koska resurssit vähissä niin lykätään purkki kouraan ja toivotaan parasta. Pelkkää yhteiskuntaa ei ole syyttämistä, suomalaiset ovat keskimäärin niin lääkäriuskollista kansaa että mitään muuta auttavaa hoitoa ei voi olla kun vain se mitä lääkäri käskee. on toki joitakin jotka etsii itse lisäapuja erilaisten harjoitteiden sun muun parista. Monella lääkärillä on vaivaan kun vaivaan aika suoraviivainen ote = lääkitys. Esim. loukkaat polvesi = kirjoitetaan arcoxiaa ja vedät sitä niin kauan kun kipuja on. Jos onni käy osut ortopedille joka ohjaa sut hyvälle fyssarille ja alatte kuntouttamaan sitä polvea. Toki lääkekuuri voi olla aluksi tarpeen siinäkin tapauksessa. Mut joo en paasaa enempää, ne jotka haluaa vetää herneet vetää ne anyways ja ne jotka haluaa itse olla mukana ohjaksissa tekevät sitä jo muutenkin :)
Olen ollut ajoittain masentunut murrosikäisistä lähtien.
Ensimmäisen masennusdiagniisini sain n. 10v sitten.
Sain keskusteluapua psyk. sairaanhoitajalta ja hän juurikin totesi, että masennukseni on reaktiivista, johtuu elämäntilanteestani ja henkilökohtaisten oninaisuuksieni ja ympäristön vaatimusten ristiriidasta.
Usein kuitenkin on niin, että nämä ristiriidat eivät ole helposti ratkaistavissa.
Ei hänelläkään ollut mitään ehdotuksia, miten voisin korjata minua kuormittavat asiat elämässäni.
Keski-ikäisellä, perheellisellä, velkaisella toiminimiyrittäjällä ei ole aina muuta mahdollisuutta, kuin rämpiä eteenpäin.
Onneksi olet kuitenkin löytänyt ratkaisun asiaan: köyhien syyttämisen tällä palstalla. Hyvä sinä!
Parasta olisi kun mielisairaat kerättäisiin leireille jotta kunnon ihmiset saisivat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meidän yhteiskunnassa on jotain pielessä, kun niin moni on masentunut
Eikös se ole yhteiskunta, jossa olisi syytä asua maailman onnellisimman kansan?
Siinä sopiikin miettiä kuinka päivn vittua muu maailma on kun suomi on onnellisin maa vuosi toisensa jälkeen :D
Ei masennus aiheutu välttämättä olosuhteista. Olen itse asiassa onnellinen, että asun Suomessa, ja sain apua, kun vihdoin ymmärsin mennä lääkäriin. Eikä kaikki masentuneet ole välttämättä alakuloisia tai murheellisia. Itselläni masennus on vienyt toimintakyvyn, niin, että tiettyjen asioiden tekemistä en vaan saa aloitettua. Sitten jos ja kun aloitan, itse tekeminen onnistuu tai tulee vastoinkäymisiä ja taas jää tekemättä
Onneksi ihmiset alkavat heräämään tähän. Lääkefirmat käärivät todella isot voitot potilaiden kustannuksella. Ja lääkefirmat myös maksavat tutkimukset, jotka "todistavat" lääkkeiden positiiviset vaikutukset - vaikka todellisuus kertoo aivan muuta. Maailma on muuttunut tässäkin asiassa; enää potilaan etu ei ole se ykkösprioriteetti, vaan raha on.
Ei masennus ole ihmisen syytä. Masennus ei vain tapahdu. Se kumpuaa kivuliaista olosuhteista, yksinäisyydestä, siitä, että vaaditaan ihmisten olevan superihmisiä. Olosuhteet on se ykkösasia, jotka muuttavat ihmisen käyttäytymistä. Ihmiset tässä yhteiskunnassa on niin valtavan ylikuormittuneita ja selviytymismoodissa, ja näitä lääkitään sen sijaan, että alettaisiin aidosti välittämään jokaisen hyvinvoinnista. Alettaisiin rauhoittumaan ja miettimään, mikä elämässä on tärkeää.
Pelottaa, millaiset vaikutukset näillä lääkkeillä on tulevaisuudessa. Kuinka paljon muistisairaita/ aivovaurioisia vanhuksia meillä on, kun me lääkityt sukupolvet aletaan eläköityä? Ei tässä ole nyt mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meidän yhteiskunnassa on jotain pielessä, kun niin moni on masentunut
Eniten pielessä on se että elämä on nuorille liian helppoa eikä opita kestämään pienen pieniäkään vastoinkäymisiä ja se että meidät on opetettu siihen että yhteiskunta tulee ja auttaa kaikissa murheissa.
Avaatko tätä vähän? Eikö yhteiskunnan nimenomaan kuulu auttaa niitä, joilla on vaikeaa?
No, miten yhteiskunta voi auttaa sellaista nuorta, jota ahdistaa mennä joka päivä työhön, jossa pomo huutaa kännykän käytöstä työaikana?
Tai kun kissa kuolee ja pitää mennä iltavuoroon, vaikka itkettää?
Ihan tositapauksia...
Ei kauhean mukavaa levitellä lähipiirin asioita vauvapalstalle noin.
Eikä kännykän käytöstä pidä huutaa naama punaisena kenellekään. Mutta jos on niin tyhmä, että ei ymmärrä olla käyttämättä kännykkää töissä niin herra/neiti on hyvä ja irtisanoutuu ja antaa työpaikkansa jollekin, joka osaa olla räpläämättä kännykkää töissä.
Työelämä se sairastunut on.
Ennen siellä sai olla mukavaakin.
Nyt kaikki on digikontrollin alla ja vain voitonmaksimointi ja ahneus kasvaa . Työ teetetään minimiresurssein, eikä johtamisen vastuu henkilöidy kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitreffit-pari Hennan ja Samin suhteen ”tulevaisuus on epävarma” (anna.fi)
tässä on hyvä esimerkki siitä, kun siihen masennukseen on "jääty kiinni" eli pohditaan ja ylianalysoidaan kaikkea, loukkaannutaan vääränlaisesta akupunktiosta tms. Eli masennuksesta on tehty elämän keskipiste mikä määrittelee kaikkea, jos tulee hetken huonompi jakso, niin vedetään taas liinat kiinni ja äkkiä masennusverhon taakse piiloon ja kukaan ei ymmärrä. Tässäkin jutussa jo pedataan eroa muuten kivasta ja auttavasta miehestä kun hän ei ymmärrä täysin sitä sielunelämää, ei tarvitse paljon veikata että ero tästä tulee ja kohta uusi postaus ahdistuksesta kun sitä oikein ruokitaan piehtaroimalla siinä. Masennus ei vatvomalla parane, päinvastoin pitää saada elämään muuta sisältöä kun sen oman olonsa pyörittely ja tarkkailu että mitä just nyt ja jos ahdistaa, niin siitä hurjat johtopäätökset etten tee nyt sitten mitään.
Suomi maailman onnellisin kansa!!
T. Kilttis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkefirmoja kiinnosta, auttaako masennuslääkkeet vai ei. Lääkefirmat haluavat tehdä mahdollisimman paljon rahaa sairaiden ihmisten kustannuksella
Lääkefirmat menettää asiakkaansa jos masennuslääke ei toimi...
Siksihän ne lääkefirmat vastustaa psilojen käyttöä. Kun yksi tai kaksi hoitokertaa riittää niin se on huonoa bisnestä. Paljon parempi saada ihmiset syömään vuosikausia lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta.
Ja sehän se ongelma onkin.
Masennuslääkkeet ovat hyödyttömiä, mutta ahneet lääkeyhtiöt tekevät niillä järjettömät summat rahaa. Siksi niitä määrätään
Minulla masennuslääkkeet saivat aikaan sen, että muutuin täysin tunnekylmäksi ja lamaantuneeksi zombiksi. Pahin tuska lievittyi joo, mutta samalla menetin kokonaan kyvyn nauttia mm. ruuasta, musiikista, läheisyydestä.. kaikesta joka oli ennen tuottanut hyvää oloa.
Lääketokkura tuntui samalta kuin vaikea-asteinen masennus, mikään ei tuntunut enää miltään. Jotkut varmasti hyötyvät lääkkeistä, mutta itse en tahdo enää milloinkaan kokea tuota uudestaan.
Höpö höpö vaan itsellesi.