Minkä ikäisenä yhteen muutto nuorena?

Siinä vaiheessa kun molemmilla on sellaiset tulot että voivat elättää itsensä, esim. kela huomioi puolison tulot eli käytännössä jos toinen on työtön niin työssäkäyvä saa elättää häntä, ei reilua kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun molemmilla on sellaiset tulot että voivat elättää itsensä, esim. kela huomioi puolison tulot eli käytännössä jos toinen on työtön niin työssäkäyvä saa elättää häntä, ei reilua kenellekään.

Ovat onneksi molemmay vielä opiskelijoita ja osa-aikatyöntekijöitä. Ap

Itse olin just täyttänyt 20v (- 89).

Avomies (poika) oli 23v.

Se oli kyllä ihan liian aikasin, ei mitään käsitystä miten ylipäätään parisuhteessa pitäs toimia tai toista kohdella jotta suhde kestää.

Mut onhan noita ikätovereita jotka hankkiutu hetimiten reilut parikymppisenä raskaaks, perusti perheen ja alkoivat leikkiä kotia. Jotkut onnistu jotkut ei.

No itse aloitimme seurustelun lukion viimeisellä luokalla. Yhteenmuutto käytännössä lukion jälkeen, virallisesti vasta poikaystävän kotiutuessa armeijasta. Ensimmäinen lapsi 10 vuotta myöhemmin, avioliitto joitain vuosia aikaisemmin. En keksi, mitä hyötyä yhteenmuuton lykkäämisestä olisi ollut. Mielummin mahdollisimman pitkä avoliitto ennen lapsia ja naimisiin menoa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun molemmilla on sellaiset tulot että voivat elättää itsensä, esim. kela huomioi puolison tulot eli käytännössä jos toinen on työtön niin työssäkäyvä saa elättää häntä, ei reilua kenellekään.

Elämän ylin päämäärä nyhtää valtiolta niin paljon tukia kuin pystyy?

Parikymppisenä on ihan hyvä kokeilla ja mokailla yhdessäasumista.

Osaa sitten myöhemmin oikeissa suhteissa jo käyttäytyä ja odottaa tolkun käytöstä, kun yksi yritys on ajettu näyttävästi kiville.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin just täyttänyt 20v (- 89).

Avomies (poika) oli 23v.

Se oli kyllä ihan liian aikasin, ei mitään käsitystä miten ylipäätään parisuhteessa pitäs toimia tai toista kohdella jotta suhde kestää.

Mut onhan noita ikätovereita jotka hankkiutu hetimiten reilut parikymppisenä raskaaks, perusti perheen ja alkoivat leikkiä kotia. Jotkut onnistu jotkut ei.

Juu että vaikka kuinka hyvin olisi mennyt elämässä niin se heidän perheensä ja kotinsa oli leikkiä vaan. Katkera av-mamma kun ei itse pystynyt siihen koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin just täyttänyt 20v (- 89).

Avomies (poika) oli 23v.

Se oli kyllä ihan liian aikasin, ei mitään käsitystä miten ylipäätään parisuhteessa pitäs toimia tai toista kohdella jotta suhde kestää.

Mut onhan noita ikätovereita jotka hankkiutu hetimiten reilut parikymppisenä raskaaks, perusti perheen ja alkoivat leikkiä kotia. Jotkut onnistu jotkut ei.

Juu että vaikka kuinka hyvin olisi mennyt elämässä niin se heidän perheensä ja kotinsa oli leikkiä vaan. Katkera av-mamma kun ei itse pystynyt siihen koskaan.

Näinpä. Ja jos jollain menee oikein hyvin, niin se on tietysti Kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Parikymppisenä on ihan hyvä kokeilla ja mokailla yhdessäasumista.

Osaa sitten myöhemmin oikeissa suhteissa jo käyttäytyä ja odottaa tolkun käytöstä, kun yksi yritys on ajettu näyttävästi kiville.

Niin mäkin ajattelin tämän asian. Ap.

Me muutettiin avoliittoon 22-vuotiaina, ja muutamaa kuukautta myöhemmin mentiin naimisiin. Naimisissa edelleen saman äijän kanssa, nyt jo 35 vuoden ajan.

Muutin ensimmäisen poikaystävän kanssa avoliittoon kun olin 21. Hän 5 vuotta vanhempi. Silloin opiskelin, mies töissä. Myöhemmin minä töissä, mies oli hetken työttömänä, perusti sitten yrityksen. Hyvin selvittiin, kaksi autoakin oli koko ajan . Asuttiin tosi pienessä ja huonossa kämpässä, suihkukin oli jossain vuokraemännän kellarissa. Mutta vuokra oli halpa. Silloin ei ollut asumistukia ym, mutta pärjättiin. Sitten kun pärjättiin vähän paremmin ja kummallakin kiireinen työ, erkaanuttiin toisistamme ja erottiin.

Muutin yhteen ekan poikaystäväni kanssa 22-vuotiaana. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin ollaan edelleen yhdessä ja kaksi kouluikäistä lastakin on.

Tulee mieleen, että ap on aika myrkyllinen vanhempi asenteensa puolesta.

Siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtää, että kotityöt ja laskut on molempien vastuulla. 

Itse muutin 17-vuotiaana. Edelleen saman miehen kanssa. Lasten toivon muuttavan sitten, kun kokevat olevansa siihen oikeasti valmiita. 

Opiskelijat säästävät pitkän pennin jos pistää hynttyyt yhteen toisen opiskelijan kanssa. Joskus se kotileikki on kumminkin aloitettava.

Oltiin molemmat 19-vuotiaita miehen kanssa kun muutimme yhteen ja saimme esikoisen jo parikymppisinä. Mies teki erilaisia hanttihommia ja minä opiskelin ja olin lasten kanssa, välillä töissäkin. Mies alkoi yrittäjäksi ja muutama vuosi oli tosi hektistä menoa. Meillä yhteistyö on toiminut hyvin aina ja molemmat on saanut toteuttaa omia unelmiaan ja tukea toisiltamme. Suhde on tasa-arvoinen ja parisuhde voi hyvin, sovitaan hyvin yhteen. Leikitään kotia aivan täysillä, harrastetaan ja matkustellaan eri tavoin lasten kanssa, toivotaan, että niistä kasvaa kunnon ihmisiä, yritetään näyttää mallia. Myönnän, että vähän on hyväksikäytetty päivähoitoa ja livahdettu välillä treffeille lasten ollessa tarhassa, mutta ei meillä muita tukiverkkoja olekaan eikä lapsille muuta tuttua ja turvallista hoitajaa ole löytynyt täältä rahallakaan. Muita miehiä en pystyisi ottamaan oikeasti tosissani vakavasti, mieheni on paras ja ihanin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtää, että kotityöt ja laskut on molempien vastuulla. 

Ei se noin mene. Olen aina ollut kotitöissä se parempi, paitsi lapsen isän kanssa joka oli siivouksessa ja kotijutuissa skitso perfektionisti.

Jokainen tekee, mitä osaa parhaiten. Mies korjaa auton, päivittää tietsikat ja pitää kokoonpanon ajan tasalla. Nainen siivoaa ja järjestää, huolehtii ruuanlaiton ja muut.

Nykyinen mies ei ymmärrä autoista mitään, aiemmat kyllä . Muutoin menee speksien mukaan

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun molemmat ymmärtää, että kotityöt ja laskut on molempien vastuulla. 

Tietysti ihan kaikki yhteiseen elämään liittyvät laskut maksetaan aina ihan tasan puoliksi.

Siinä iässä, kun voi ajatella avioituvansa. Joku on valmis 16-vuotiaana, toinen 26-vuotiaana... tai 36, tai 46, JOS on mies, koska miehelle tuo ikä on vielä suhteellisen nuori! JOS on luonteeltaan maskuliininen mies... muut miehet ikääntyvät naisten (suurin osa) lailla.

Yhteenmuutto ilman aikomusta avioitua on todella typerää. Naisen nuoruus nopeasti mennyttä, eikä muutot mitään pikkujuttuja; helposti jämähtää, ja menettää muita tilaisuuksia. On mietittävä, millä hinnalla nuoruutensa myy.