Lue keskustelun säännöt.
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (734)
Mutta se muhkea palkka eihän sitä voi jättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoistu patologiaan ja rupea kuolinsyyntutkijaksi. Kuolleet potilaat eivät enää kysele tai kerro turhia.
Aspatyössä on sama ongelma. Ihmiset jää jaarittelemaan ihan epäolennaista, kun olisi toinenkin asiakas jonossa ja muita töitä mitä pitäisi saada tehtyä. Pahimpia on vanhemmat ihmiset, jotka kertoo koko sairaskertomuksensa alkaen vuodesta keppi ja nakki. Kerrottakoon, että minun työ ei liity sairauksiin mitenkään.
Kannattaa hakeutua vakuutuslääkäriksi!
Saat parannettua kaikki ja ei edes tarvitse nähdä potilasta.
Ja palkkaa saat parantuneiden potilaiden mukaan... WIN-WIN
Kaikki hyötyy
Rahan takiahan lääkikseen mennään. Posketonta palkkaa vastaan on sitten kuunneltava ihmisten valituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, lääkäri uhriutuu. Olisikin lääkäri, joka kysyisi kysymyksiä ja vastailisi niihin. Nykyään kommunikaatio on lääkäreillä aika minimissä.
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Etenkään akuuttihoidossa ei olla kiinnostuneita siitä, mitä kumminkaiman vasemmalle kädelle tapahtui sisällissodassa. Tai että itse aivastit 50v sitten. Pitkäaikaissairauksia selvittäessä sillä ehkä on väliä, mutta ei akuuttihoidossa. Ja todellakin, vastatkaa niihin esitettyihin kysymyksiin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin, ainut hyvä puoli on palkka. Istun päivät terkkarissa ja kuuntelen kun vanhukset yksi toisensa perään kertovat huimauksesta, epämääräisistä kivuista ja tuntemuksista yleensä kurkussa ja jaloissa ja univeikeuksista. Istun ja kuuntelen, henkisesti olen kuitenkin jossain ihan muualla. Palkka on ainut asia mikä minut pitää paikallani.
Jaa meidän äiti taitaa asua sun aluleella. Paljon käyntejä epämääräisistä ja epäselvistä vaivoista. Yleistä huonovointisuutta ja huonoa oloa. Jatkuvasti pyrkimässä taas ajanvaraukseen.
Olitko se sinä tai joku sun kollega, joka sitten ehdotti, että ohjataan hänet vanhusten psykiatrian pariin.
Tämähän ei käynyt missään nimessä. Hän EI ole hullu.
Oikeesti se olisi ollut nimenomaan oikea hoitopolku ja osoite hänelle!
Mutta koska se ei sopinut, niin me lapset kuunnellaan sitä jatkuvaa valitusta ja huonovointosuutta. Niin kotihoito saa kuunnella koko rahan edestä ja lisäksi piilo-piruilut päälle.
Hänellä ei enää kunto riitä menemään sinne lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentäs tuota ap:n tuskaa. Mää ain kerron lääkärille, että minkä väriset verhot mul on, et olen käynä myös lenkil, ja mitä kaupast ostanu tänään tai täl viikolla. Mää kerron myös sukulaisten sairaudet ja kuulumiset ym. Kivaa on olluna. Kivaa, kun saa juttukaverin. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Aspatyössä on sama ongelma. Ihmiset jää jaarittelemaan ihan epäolennaista, kun olisi toinenkin asiakas jonossa ja muita töitä mitä pitäisi saada tehtyä. Pahimpia on vanhemmat ihmiset, jotka kertoo koko sairaskertomuksensa alkaen vuodesta keppi ja nakki. Kerrottakoon, että minun työ ei liity sairauksiin mitenkään.
Tämä! Jonossa tuhistaan ja puhistaan ja haukutaan hidasta palvelua mutta sitte kun on oma vuoro niin se kiire kaikkoaa samantien. Ei prkl kiinnosta kuunnella sukuhistoriaa tai kattella valokuvia. Ja sitte kun siitä pääsee eroon niin seuraava haukkuu hitaasta palvelusta mutta kuitenkin jää jaarittelemaan. Otin loparit kun en kestänyt enää. Nim. en todellakaan ole maksulinen nainen vaikka siksikin mua on kutsuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulutetaanko lääkäreitä asiakaspalvelutyöhön? Huomiodaanko mitenkään valintakokeissa? Hyvä lääkäri voi olla paska asiakaspalvelija. Mieleen tulee se valelääkäri, jota kaikki potilaat kehuivat, koska osasi kuunnella asiakasta.
Lääkäreitä ei todellakaan kouluteta kuuntelemaan random jaarittelua ja olemaan mukava. Eli ei, lääkäri ei ole asiakaspalvelija vaan asiantuntija, jolla tietenkin tulee olla kohtuulliset käytöstavat. Lääkärin tehtävä on tehdä resurssien puitteissa asianmukainen diagnostiikka ja hoito. Jorinoiden kuunteleminen on järkyttävää resurssien tuhlaamista.
Kun kuuntelee hetken näitä nuoria eläkeläisiä ja vouhovanhuksia, niin ymmärrän täysin.