Lue keskustelun säännöt.
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (715)
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Mun kokemuksen mukaanne on ne potilaat, jotka haluaa itselleen kulloisenkin muotidiagnoosin. Lääkäri sitten tuskastuneena luovuttaa, että sovitaan että sun lapsella on se ADHD. Vaikka se olisi ihan normaali terve vekara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.
Niin. Ajatella- hoitaa polvea, mutta siinä onkin se ihminen jatkeena. Hitto. 😳
Voisko tehdä sellaisen lääkärinvastaanotto simulaattorin jossa käytäisiin "livenä" kaikki mahdottomimmat ihmistapaukset läpi? Vähän niinkuin lentokonesimulaattorissa :) . Tulisi juoppoa ja lavertelijaa ja yksijalkaista polvella ja rasvamaksalla jne. Senhän voisi tehdä bussiin ja kiertävänä kouluttaa lääkäreitä sietämään rahvasta.
Luulen, että tässä on todellinen lääkäripulan ongelmien alku- ja juurisyy. Lääkäreiksi valmistuu enimäkseen kyldyyrikotien ja kokoomuslaisten rahaperheiden mamselleja, jotka ovat kasvaneet alusta saakka suojatuissa oloissa. Sitten kun ne pääsevät johonkin lähiön terveyskukseen töihin, niin todellisuus lyö päin naamaa. Suomi on luokkayhteiskunta, ei siitä pääse yli eikä ali.
Nooh, se terveyskeskusharjoittelu kestää vain aikansa. Kyllä sen kestää. Sen jäkeen voi erikoistua ja siirtyä yksityispuolelle, jota rupusakin ei ole varaa käyttää. Oikeastaan terveyskeskuslääkäriksi jymähtäminen kertoo, että uralla on mennyt jotakin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.
Niin. Ajatella- hoitaa polvea, mutta siinä onkin se ihminen jatkeena. Hitto. 😳
Voisko tehdä sellaisen lääkärinvastaanotto simulaattorin jossa käytäisiin "livenä" kaikki mahdottomimmat ihmistapaukset läpi? Vähän niinkuin lentokonesimulaattorissa :) . Tulisi juoppoa ja lavertelijaa ja yksijalkaista polvella ja rasvamaksalla jne. Senhän voisi tehdä bussiin ja kiertävänä kouluttaa lääkäreitä sietämään rahvasta.
Luulen, että tässä on todellinen lääkäripulan ongelmien alku- ja juurisyy. Lääkäreiksi valmistuu enimäkseen kyldyyrikotien ja kokoomuslaisten rahaperheiden mamselleja, jotka ovat kasvaneet alusta saakka suojatuissa oloissa. Sitten kun ne pääsevät johonkin lähiön terveyskukseen töihin, niin todellisuus lyö päin naamaa. Suomi on luokkayhteiskunta, ei siitä pääse yli eikä ali.
Jep. Ja monesti Suomi ei edes riitä, ei huvita terveyskeskukset ym. Yksi kaveri lähti Ruotsiin opiskelemaan ja jäi sinne. Toinen lähti Jenkkeihin. Kolmas on myös kermaperse, mutta edelleen Suomessa. Ja hän valittaa kuinka "joutuu koskemaan ulosteeseen yök". Hohhoijaa.. Mitäköhän tuo alunperin kuvitteli lääkärin työn olevan?
Vierailija kirjoitti:
Kun jostakin saisi lääkäripalvelun mihin voisi vaan mennä kertomaan juurta jaksaen kaikki terveyteen liittyvät ongelmansa. Mulla ainakin suurin osa on sellaisia että niillä voisi hyvin olla tekemistä toistensa kanssa. Saisi joskus mahdollisesti kokonaiskuvan selville ja hoidettua kokonaisuutta. Epäilen siis että minulla on muutakin nepsy-puolen ongelmaa kuin vain jo diagnosoitu ADHD, esim. asperger voisi olla hyvin mahdollinen. Näiden taas epäilen liittyvän masennukseen ja 20 vuotta kestäneeseen unettomuuteen. Mutta ei, hoidetaan masennusta erikseen ja unettomuutta erikseen, eikä edes yritetä selvittää mistä ne mahdollisesti johtuvat. Ei vaan ole aikaa keskittyä muuhun kuin siihen akuuteimpaan asiaan. En ole varma sovellunko oikeasti edes täysin työelämään, mutta niin kauan kun en täysin romahda, aiheuta onnettomuuksia tai vahingoita itseäni, ei hoideta mitään, ja sitten kun jotain käy, hoidetaan vain se akuutein asia. Kunnes taas tulee joku romahdus ja taas hoidetaan se akuutti asia. Koskaan ei mietitä ongelmien juurisyytä jotta saisi ne romahtelut loppumaan ja ihmisestä tasapainoinen yhteiskunnan osa.
Saanko mä antaa sulle pari vinkkiä? En ole lääkäri, mutta sairauksista kiinnostunut, jo ihan omien sairauksien kautta. Ja adhd löytyy minultakin. Unettomuuden kolme yleisintä syytä on stressi, d-vitamiinin puute ja vähäinen liikkuminen. Kannattaa aloittaa mittauttamalla omat d-tasot. Joka päivä pitää myös liikkua riittävästi, mielellään sen verran, että hengästyy. Ei tarvitse urheilla, kunhan vaikka siivoaa vimmatusti tai kävelee portaita. Stressi taas on sellainen, että sen käsittelemiseen saatat tarvita apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan nuori lääkäri? Mulla on 30 vuoden kokemus ja osaan jo keskeyttää sen puhetulvan. Sanot, että nyt siirrytään tutkimaan tai muuten koko aika menee anamneesiin. Potilaat yhdistävät vaivojaan hyvin mielikuvituksellisesti esim 40 vuotta sitten tapahtuneeseen juttuun tai ihan mihin tahansa. Saattavat aloittaa Aatamin ajoista tarinan, jolla ei ole mitään tekemistä sen hetkisen ongelman kanssa.
Jämäkyyttä peliin, ei siinä muu auta. Myös joku suppea erikoisala voisi olla ratkaisu.Otat vain kantaa oman alasi ongelmaan.Tsemppiä!Vakuutuslääkärithän eivät osaa yhdistää jotain vammaasi mitenkään v 68 tapahtuneeseen millään ei. Ne eivät katsos näe edes potilaitaan. Ehkä siitä johtuu just se vaikeus :D?
Kyllä se tuo kverulaatio tapahtuu vaan aina potilaitten toimesta kun yhdistellään asioita jo teini-aikojen jalanmenetyksistä nykyajan tynkäsärkyihin jne.
Vakuutuslääkärit ovat kyllä ihan huippuhyviä asioiden yhdistelyssä.
Sukulaismies joutui auto-onnettomuuteen ja hänelle tuli siitä monenlaista vammaa. Mm. ohutsuoli meni pitkältä matkalta silpuksi. Sitä silppua jouduttiin poistamaan runsaasti. Sen jälkeen hän kärsi vaikeista vatsavaivoista, joita ei hänellä ei ollut ennen onnettomuutta. Hän laihtuikin hurjan paljon.
Vakuutuslääkärin mukaan vatsavaivat eivät voineet johtua siitä onnettomuudesta, vaan sairaudesta, joka miehellä oli ollut vuosikymmeniä aiemmin.
Tämän lausunnon perusteella mies ei saanut vakuutuksesta korvauksia.
Just:D! Ei teinienkään mielikuvitus riitä yhdistelemään tauteja ja tarinaa niin hyvin kuin vakuutuslääkärit:)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Mun kokemuksen mukaanne on ne potilaat, jotka haluaa itselleen kulloisenkin muotidiagnoosin. Lääkäri sitten tuskastuneena luovuttaa, että sovitaan että sun lapsella on se ADHD. Vaikka se olisi ihan normaali terve vekara.
No ei kuule tasan luovuta! Mistä tuollainen käsitys kumpuaa?
Lääkäreitä on monenlaisia. Epämiellyttävimmästä päästä lienee Gerry ja Kate McCann, jotka edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen teeskentelevät itse olevansa uhreja, eikä tyttärensä Madeleine.
Goncalo Amaral, portugalilainen poliisi, joka näki heidän lävitseen, yrittää edelleen tuoda totuutta julki:
https://www.portugalresident.com/maddie-enough-of-lies-goncalo-amarals-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostakin saisi lääkäripalvelun mihin voisi vaan mennä kertomaan juurta jaksaen kaikki terveyteen liittyvät ongelmansa. Mulla ainakin suurin osa on sellaisia että niillä voisi hyvin olla tekemistä toistensa kanssa. Saisi joskus mahdollisesti kokonaiskuvan selville ja hoidettua kokonaisuutta. Epäilen siis että minulla on muutakin nepsy-puolen ongelmaa kuin vain jo diagnosoitu ADHD, esim. asperger voisi olla hyvin mahdollinen. Näiden taas epäilen liittyvän masennukseen ja 20 vuotta kestäneeseen unettomuuteen. Mutta ei, hoidetaan masennusta erikseen ja unettomuutta erikseen, eikä edes yritetä selvittää mistä ne mahdollisesti johtuvat. Ei vaan ole aikaa keskittyä muuhun kuin siihen akuuteimpaan asiaan. En ole varma sovellunko oikeasti edes täysin työelämään, mutta niin kauan kun en täysin romahda, aiheuta onnettomuuksia tai vahingoita itseäni, ei hoideta mitään, ja sitten kun jotain käy, hoidetaan vain se akuutein asia. Kunnes taas tulee joku romahdus ja taas hoidetaan se akuutti asia. Koskaan ei mietitä ongelmien juurisyytä jotta saisi ne romahtelut loppumaan ja ihmisestä tasapainoinen yhteiskunnan osa.
Ensisijaisesti hoitoa vaatii unettomuus, sen ohessa masennus, eri lääkkeet? Psykoterapia kestää ja kestää eikä ole helposti saatavilla. Nepsyys on ominaisuus omine vaivoineen, eli sua on nähtävästi hoidettu ihan parhailla mahdollisilla tavoilla. Ei lekurit ole niin tyhmiä ettei ymmärtäisi juurisyitä mutta eihän menneisyyteen voi peruuttaa.
Ne nepsy-diagnoosit vaan kertoo aika paljon myös ihmisestä. Miksi joku asia kuormittaa enemmän kuin muita, ns. normaaleita ihmisiä noin esimerkiksi. Tämä taas käy aika paljon psyyken päälle, miksi en ole normaali, miksi en sopeudu, mikä mussa on vikana? Olenko vaan niin tyhmä etten pysty enkä osaa? Olenko vähän psykopaatti vai mikä mua vaivaa, miksi olen tällainen? Sieltähän se masennus tulee, kun kokee aina olevansa jotenkin vääränlainen ihminen joka paikkaan. Ketään vaan ei kiinnosta mistä se masennus johtuu, lääkkeet vaan lyödään kouraan että tuosta, syö noita nyt niin kauan kun vaan pystyt.
Ymmärrän kyllä ettei ole välttämättä lääkäreistä kiinni tämä asia, kun koko terveydenhuolto on ylikuormittunut. Kamalaa vaan on, kun alkaa tulla olo ettei jaksa enää edes yrittää, parempi vaan jättää kaikki hoitamatta, jos sitten vihdoin kun alkaa kuukausien sairaslomat ja osastojaksot jossain akuuttipsykiatrialla tulemaan jotain selvyyttä. Mun pointti on lähinnä se, että kun apua saisi ajoissa, pysyisi tuottavan yhteiskunnan osana. Nyt apua saa vasta sitten kun on jo myöhäistä, eikä välttämättä koskaan enää kuntoudu takaisin työelämään.
Joka tapauksessa oli miten oli, tähän mennessä oma kokemus (erikois)lääkäreistä on se, että jos asia ei kuulu omaan osaamiseen, se on sitten siinä. Kun en ollut 10 vuoteen nukkunut kunnolla, heräsin 11 kertaa yössä kunnolla ja yli 300 mikroheräämistä päälle, toteaa lääkäri vain että ei ole uniapneaa, koita nyt opetella nukkumaan paremmin. Vasta kun nukahdin rattiin ja jouduin onnettomuuteen alettiin oikeasti miettiä että olisikohan unilääkkeistä hyötyä. Homealtistuminen oireili monenlaisesti, mutta kun ei ollut astmaa, todettiin vaan että no voivoi, toivottavasti helpottaa tuo hengenahdistus jossain kohtaa (ei tiedetty vielä homeesta). Ahdistuksesta ja pahasta olosta kävin vuosien mittaan useaan otteeseen lääkärillä (esimiehen harjoittama työpaikkakiusaaminen), vasta kun tilanne oli siinä pisteessä että halusin vain kuolla, sain masennuslääkkeet, mutta ikävä kyllä vasta kun tilanne oli päässyt jo kroonistumaan.
En käy ikinä lääkärissä jos ei ole ihan pakko. En jaksa sitä teatteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No provohan tämä, mutta voisi olla tottakin.
Lääkärithän eivär huomioi potilasta millään lailla, vaan tekevät diagnoosinsa sen perusteella, mikä sairaus milloinkin muodissa.
Milloin se on kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta, milloin uniapnea jne.
Samoin lääkärit eivät kiinnitä mitään huomiota potilaan aiempiin sairauksiin ja lääkkeisiin, määrätään lääkettä lääkkeen perään, eikä ymmärretä niiden lääkkeiden vaikutusta toisiinsa.
Toki potilaissakin on vaikeaa ainesta ja luulotautista..
Mun kokemuksen mukaanne on ne potilaat, jotka haluaa itselleen kulloisenkin muotidiagnoosin. Lääkäri sitten tuskastuneena luovuttaa, että sovitaan että sun lapsella on se ADHD. Vaikka se olisi ihan normaali terve vekara.
Lähdetään nyt siitä, ettei tavan lääkäri voi edes ADHD-diagnoosia antaa. Näin ainakin mulle sanottiin kun melkein nelikymppisenä asiaa alettiin selvittää. Piti olla psykiatri. Tavan lääkäri kyllä voi arvioida että kyllähä tuo ADHD:lle vaikuttaa, mutta virallista diagnoosia ei saa antaa vaan tekee sitten lähetteen psykiatrille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole jorisevat potilaat vaan kaikki muu aikaa vievä oheistyö, atk ja kaiken maailman kirjaukset. Lääkelistan selvittäminen - otan semmoisen pienen pillerin aamulla ja ison illalla - tuo pitää kirjata järjestelmään, tehkääpä perässä.
Potilaathan yleensä itse kertovat mikä on vaivana, ja tutkimalla sitten tilanne tarkentuu. Eli kuuntelu on a ja o.
Sinänsä jos uudelleen valitsisin ammatin niin ryhtyisin varmaan insinöörkisi. On meinaan sen verran työtunteja tässä hommassa että siviili ei käsitä. Henk. koht. ennätys 200 h per 2 viikkoa.
Terkuin lääkäri.[/quot
Eipä meillä opettajillakaan opetus ongelma ole, vaan julmettu oheistyö, Wilma, reissuvihot, kokeiden tsekkaukset ja...pisteenä Iin päälle: oppilaiden huoltajien vuorokauden aikaa katsomattomat yhteydenotot. Taidan vaihtaa lääkäriksi.
Meneekö opettajan työssäkin työaikaa 14 tuntia / viikon jokainen päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen joskus Facen raudanpuuteryhmää selaillessani miettinyt, että kyllähän lääkärin työ varmasti on tosi rankkaa näinä aikoina. Ihmiset tekevät netissä ja näissä ryhmissä omia diagnoosejaan, päättävät, mikä on oikea hoito ja menevät sitten lääkäriltä sitä vaatimaan. Ja annas olla, jos lääkärillä on eri näkemys. Lääkäri on silloin osaamaton ja tietämätön.
Joku siivooja, joka ei lääketieteestä ymmärrä tuon taivaallista, uskoo osaavansa ja tietävänsä paremmin. Varmasti palkitsevaa työtä lääkärille
Enkä todellakaan tarkoita, että lääkäri olisi kaikkitietävä ja erehtymätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokouluttaudu patologiksi? Siinä hommassa ei tarvi kuunnella potilaiden jorinoita.
Tai neonatalogiksi. Vastasyntyneet eivät turhia turise.
Mutta heidän vanhempiensa kanssa joutuu kyllä keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko oli lekurina mutta lähti erikoistumaan kirurgiksi joten ei kai ne potilaat pahemmin vaivaa kun ovat taju kankaalla.
Vierailija kirjoitti:
Pahin painajainen olisi olla lääkäri hevonkuusen arvauskeskuksessa, jossa joutuisi hoitamaan mummojen luulosairauksia.
Ei mummoilla luulosairauksia ole, kyllä niistä kärsivät nuoremmat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin v.ttumaisia lääkäreitä ole olemassa. No ehkä joku laatikkoleukakirurgi, joka kuvittelee olevansa jumalasta seuraava.
Monet kirurgit on just tollasii leukaa myöten.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin, ainut hyvä puoli on palkka. Istun päivät terkkarissa ja kuuntelen kun vanhukset yksi toisensa perään kertovat huimauksesta, epämääräisistä kivuista ja tuntemuksista yleensä kurkussa ja jaloissa ja univeikeuksista. Istun ja kuuntelen, henkisesti olen kuitenkin jossain ihan muualla. Palkka on ainut asia mikä minut pitää paikallani.
Tämä saattaa tulla yllätyksenä mutta palkka yleensä pitää ihmiset töissä. Silti se työkin pitäisi hoitaa, varsinkin kun ilmeisesti saat palkkasi veronmaksajilta. Miksi et erikoistu sinua kiinnostavalle alalle, vai eivätkö taidot riitä siihen? Potilaasi eivät silti ansaitse huonoa hoitoa. Heidän elämänlaatunsa on täysin riippuvainen siitä, oletko henkisesti läsnä vai "jossain ihan muualla". Kannattaa ehkä harkita myös alan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli lekurina mutta lähti erikoistumaan kirurgiksi joten ei kai ne potilaat pahemmin vaivaa kun ovat taju kankaalla.
Ihan vaan tiedoksi: kirurgi on lekuri. Kaikilla lekureilla on sama 6 vuoden peruskoulutus ja sitten sen jälkeen erikoistutaan 6-8 vuotta kirurgiksi, sisätautilääkäriksi, yleislääketieteen erikoislääkäriksi, gynekologiksi jne. Leikkaukset ovat muuten vain pieni osa kirurgin työtä. Kyllä ne potilaat muuten ihan tajuissaan ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko oli lekurina mutta lähti erikoistumaan kirurgiksi joten ei kai ne potilaat pahemmin vaivaa kun ovat taju kankaalla.
Ihan vaan tiedoksi: kirurgi on lekuri. Kaikilla lekureilla on sama 6 vuoden peruskoulutus ja sitten sen jälkeen erikoistutaan 6-8 vuotta kirurgiksi, sisätautilääkäriksi, yleislääketieteen erikoislääkäriksi, gynekologiksi jne. Leikkaukset ovat muuten vain pieni osa kirurgin työtä. Kyllä ne potilaat muuten ihan tajuissaan ovat.
ei ne ainakaan patologilla kovin tajuissaan taida olla
Lääkäri voisi laittaa korvatulpat korviinsa aina kun potilas alkaa käydä rasittavaksi. Tästä eleestä potilas ymmärtäisi, että nyt ei ole jutustelun aika.