Lue keskustelun säännöt.
Vittumaisten potilaiden takia en enää halua tehdä lääkärin töitä
pois potilastyöstä
30.07.2022 |
Siinäpä se oli. Olen niin kyllästynyt potilaiden hoitoon, että teen kaikkeni päästäkseni siitä pois. Jos lääkäri kysyy potilaalta jonkun kysymyksen,sillä ON TARKOITUS. En ymmärrä potilaita,jotka vaan jatkaa aivan asiaan liittymätöntä tarinaansa ja inttävät vastaan, että anna kun kerron. Ei meillä ole aikaa kuunnella jonninjoutavia etenkään päivystyksessä vaan asia pitää saada hoidettua ja me lääkärit olemme sitä varten käyneet opinnot, että tiedetään mitkä asiat on tärkeitä kysyä potilaan hoidon takia. Jos potilas ei näihin kriittisiin kysymyksiin vastaa niin se on turha valittaa paskasta hoidosta enää sen jälkeen.
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen. Ainoa hyvä etu enää että saa itse kirjoitella reseptejä jos tarvitsee. Siinäpä sitten potilaat ihmettelette miksei löydy tekijöitä terveydenhuoltoon.
Kommentit (715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lääkärikaverit valittavat samaa. Aiheet kiinnostavia, mutta käytännön työ on rupurahvaan jorinoiden kuuntelemista tai sairaiden ihmisten tiuskimista.
Niin. Ajatella- hoitaa polvea, mutta siinä onkin se ihminen jatkeena. Hitto. 😳
Voisko tehdä sellaisen lääkärinvastaanotto simulaattorin jossa käytäisiin "livenä" kaikki mahdottomimmat ihmistapaukset läpi? Vähän niinkuin lentokonesimulaattorissa :) . Tulisi juoppoa ja lavertelijaa ja yksijalkaista polvella ja rasvamaksalla jne. Senhän voisi tehdä bussiin ja kiertävänä kouluttaa lääkäreitä sietämään rahvasta.
Luulen, että tässä on todellinen lääkäripulan ongelmien alku- ja juurisyy. Lääkäreiksi valmistuu enimäkseen kyldyyrikotien ja kokoomuslaisten rahaperheiden mamselleja, jotka ovat kasvaneet alusta saakka suojatuissa oloissa. Sitten kun ne pääsevät johonkin lähiön terveyskukseen töihin, niin todellisuus lyö päin naamaa. Suomi on luokkayhteiskunta, ei siitä pääse yli eikä ali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni lääkäri lähtee uransa alkuun ihan innolla, pyrkii auttamaan ja ymmärtämään, on tosin vastuun edessä yksin ja pelkää hullun virheitä. Sitten kun sitä eka vuoden on terkassa ollut kärsimässä, sitä miettii mitä haluaa elämässään tehdä. Vaihtaako johonkin sairaala-alalle , vaihtaako koko alaa vai ajaako rekan alle. Useimmat onneksi vaihtaa johonkin muulle erikoisalalle ja on siten vielä hyödyksi yhteiskunnalle. Nykyään vaan sairalaatyökin saa muutaman vuoden päästä harkitsemaan sitä rekan alle ajoa.
Eiköhän soveltuvuuskoe haastatteluineen ratkaisi senkin ongelman, ettei alalle päädy henkilöt, jotka siihen ei ät oikeasti kykene. Saa nähdä millaista jälkeä tulee nyt, kun yo-papereilla mennään sisään
Millainen se soveltuvuuskoe sitten olisi? Yhden tai kahden psykologin tekemä haastattelu ei voi ennustaa yksittäisen ihmisen toimintaa vuosien päähän millään tavalla. Hakijat ovat pääsääntöisesti nuoria ja valmistuessaan vuosien päästä moni asia on muuttunut kun on tullut paljon lisää elämänkokemusta.
Suurin osa lääkärin käyttäytymisestä on opittua vanhemmilta lääkäreiltä eli he ovat tärkeässä asemassa opettaessaan tulevia kollegoja ammattilaiseksi kuin myös kohtelemaan potilaita ja omaisia asiallisesti. Kohtaamista potilaan kanssa harjoitellaan preklinikkavaiheessa näyttelijöiden kanssa ja muutenkin koko lääkiksen ajan (ainakin aikoinaan Helsingin yliopistossa). Myös jaksamisasioista muistan aikoinaan puhutun.
Karolinskassa aikoinaan valittiin lääkikseen vankilassa useita vuosia viettänyt murhamies haastattelun perusteella eli en oikein usko että se auttaa valitsemaan parhaita opiskelijoita kun joku narsistinen psykopaatti voi manipuloida taitavasti haastattelijoita.
Ja toisaalta mitä väliä vaikka henkilö olisi sekoillut menneisyydessä noinkin pahasti? Ihminen muuttuu ja hyvä ettei menneisyys pilaa kaikkia mahdollisuuksia. Ei Ruotsissakaan oteta lääkikseen pelkän haastattelun perusteella, eli henkilön on oltava aika fiksu päästäkseen sisään. Ja osa opiskelijoista jää tutkijoiksi tai päätyy tekemään jotain muuta, kuin potilastyötä.
Ap ei ole tietenkään lääkäri. Kai nyt yksinkertaisempikin pönttö tajuaa, että lääkäri joutuu kuuntelemaan potilaita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos on mykkä puhumaton potilas, niin kun lääkäri pystyy tekeen dg: n ja antaan hoito- ohjeet.
Ei noin v.ttumaisia lääkäreitä ole olemassa. No ehkä joku laatikkoleukakirurgi, joka kuvittelee olevansa jumalasta seuraava.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tietenkään lääkäri. Kai nyt yksinkertaisempikin pönttö tajuaa, että lääkäri joutuu kuuntelemaan potilaita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos on mykkä puhumaton potilas, niin kun lääkäri pystyy tekeen dg: n ja antaan hoito- ohjeet.
Joku tajuton stödärin saanut tai onnettomuudessa ollut, mutta eihän lääkäri silloinkaan mitään loputonta tarinaa potilaalta joudu kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun jostakin saisi lääkäripalvelun mihin voisi vaan mennä kertomaan juurta jaksaen kaikki terveyteen liittyvät ongelmansa. Mulla ainakin suurin osa on sellaisia että niillä voisi hyvin olla tekemistä toistensa kanssa. Saisi joskus mahdollisesti kokonaiskuvan selville ja hoidettua kokonaisuutta. Epäilen siis että minulla on muutakin nepsy-puolen ongelmaa kuin vain jo diagnosoitu ADHD, esim. asperger voisi olla hyvin mahdollinen. Näiden taas epäilen liittyvän masennukseen ja 20 vuotta kestäneeseen unettomuuteen. Mutta ei, hoidetaan masennusta erikseen ja unettomuutta erikseen, eikä edes yritetä selvittää mistä ne mahdollisesti johtuvat. Ei vaan ole aikaa keskittyä muuhun kuin siihen akuuteimpaan asiaan. En ole varma sovellunko oikeasti edes täysin työelämään, mutta niin kauan kun en täysin romahda, aiheuta onnettomuuksia tai vahingoita itseäni, ei hoideta mitään, ja sitten kun jotain käy, hoidetaan vain se akuutein asia. Kunnes taas tulee joku romahdus ja taas hoidetaan se akuutti asia. Koskaan ei mietitä ongelmien juurisyytä jotta saisi ne romahtelut loppumaan ja ihmisestä tasapainoinen yhteiskunnan osa.
Ensisijaisesti hoitoa vaatii unettomuus, sen ohessa masennus, eri lääkkeet? Psykoterapia kestää ja kestää eikä ole helposti saatavilla. Nepsyys on ominaisuus omine vaivoineen, eli sua on nähtävästi hoidettu ihan parhailla mahdollisilla tavoilla. Ei lekurit ole niin tyhmiä ettei ymmärtäisi juurisyitä mutta eihän menneisyyteen voi peruuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin v.ttumaisia lääkäreitä ole olemassa. No ehkä joku laatikkoleukakirurgi, joka kuvittelee olevansa jumalasta seuraava.
Lääkäritkin ovat ihmisiä vaikka ei aina siltä tuntuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole aika ylimielistä ajatella potilaita rupuporukkana? Minut ainakin saa keskeyttää jos alan jaaritella epäolennaisuuksia. Yleensä tosin vaan vastailen ytimekkäästi siihen kysymyspatteristoon, annan tutkia, odotan että minulle sanotaan että resepti on nyt kirjoitettu, sanon kiitos ja näkemiin.
Oispa hienoa kun vielä ois olemassa altruistisia lääkäreitä, mutta ymmärrän kyllä että nykyaika ruokkii egoistisuutta meillä kaikilla, itse voi olla mahdoton vaikuttaa työelämän paineisiin, joka paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et vaan osaa käsitellä ihmisiä.
Tai sit ap ei ole vielä osannut hyväksyä sitä, että suurin osa ihmisistä on vaan nii helkutin tyhmiä.
Niin eri älykkyystasoa olevat ei oikein tule toimeen, välillä on häiriöitä. Voitaisko kokeilla valita yksi vuosi ne sosiaalisimmat välittämättä opiskelumenestyksestä? Miten asiakastyytyväisyys jakautuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä et vaan osaa käsitellä ihmisiä.
Tai sit ap ei ole vielä osannut hyväksyä sitä, että suurin osa ihmisistä on vaan nii helkutin tyhmiä.
Niin eri älykkyystasoa olevat ei oikein tule toimeen, välillä on häiriöitä. Voitaisko kokeilla valita yksi vuosi ne sosiaalisimmat välittämättä opiskelumenestyksestä? Miten asiakastyytyväisyys jakautuisi?
Opiskelumenestys ja älykkyys ratkaisee, lääkärin on oltava älyllisesti erittäin lahjakas. Minä ainakin haluan että lääkärini todella tietää asiat ja on erittäin pätevä ja perehtynyt asioihin, oman alansa ekspertti, arvailuihin ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tietenkään lääkäri. Kai nyt yksinkertaisempikin pönttö tajuaa, että lääkäri joutuu kuuntelemaan potilaita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos on mykkä puhumaton potilas, niin kun lääkäri pystyy tekeen dg: n ja antaan hoito- ohjeet.
Kuuntelee kuuntelee mutta voi vtuttaa, ainakin satunnaisesti. Sama voi olla kaikilla aspoilla.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo ole aika ylimielistä ajatella potilaita rupuporukkana? Minut ainakin saa keskeyttää jos alan jaaritella epäolennaisuuksia. Yleensä tosin vaan vastailen ytimekkäästi siihen kysymyspatteristoon, annan tutkia, odotan että minulle sanotaan että resepti on nyt kirjoitettu, sanon kiitos ja näkemiin.
Oispa hienoa kun vielä ois olemassa altruistisia lääkäreitä, mutta ymmärrän kyllä että nykyaika ruokkii egoistisuutta meillä kaikilla, itse voi olla mahdoton vaikuttaa työelämän paineisiin, joka paikassa.
Otatko sä huomioon sen jonon siellä odotustilassa?
Ei se ole egoistisuutta, vaan että joka ammatissa tulee puutumista aikasyöppöihin ihmisiin. Ei päikyn tädit haltioituneena kuuntele klo 17.15 kun jaapotat lasta hakiessas kuinka sun pienelle Nyrcci-Kyllicille 2 v. ei löydy parasta luomuparsaa, tai kaupan kassa ei ihastuneena sano "kerro lisää" kun kerrot miten sä sait syvät vatsalihakset pilateksessa näkyviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan nuori lääkäri? Mulla on 30 vuoden kokemus ja osaan jo keskeyttää sen puhetulvan. Sanot, että nyt siirrytään tutkimaan tai muuten koko aika menee anamneesiin. Potilaat yhdistävät vaivojaan hyvin mielikuvituksellisesti esim 40 vuotta sitten tapahtuneeseen juttuun tai ihan mihin tahansa. Saattavat aloittaa Aatamin ajoista tarinan, jolla ei ole mitään tekemistä sen hetkisen ongelman kanssa.
Jämäkyyttä peliin, ei siinä muu auta. Myös joku suppea erikoisala voisi olla ratkaisu.Otat vain kantaa oman alasi ongelmaan.Tsemppiä!Vakuutuslääkärithän eivät osaa yhdistää jotain vammaasi mitenkään v 68 tapahtuneeseen millään ei. Ne eivät katsos näe edes potilaitaan. Ehkä siitä johtuu just se vaikeus :D?
Kyllä se tuo kverulaatio tapahtuu vaan aina potilaitten toimesta kun yhdistellään asioita jo teini-aikojen jalanmenetyksistä nykyajan tynkäsärkyihin jne.
Vakuutuslääkärit ovat kyllä ihan huippuhyviä asioiden yhdistelyssä.
Sukulaismies joutui auto-onnettomuuteen ja hänelle tuli siitä monenlaista vammaa. Mm. ohutsuoli meni pitkältä matkalta silpuksi. Sitä silppua jouduttiin poistamaan runsaasti. Sen jälkeen hän kärsi vaikeista vatsavaivoista, joita ei hänellä ei ollut ennen onnettomuutta. Hän laihtuikin hurjan paljon.
Vakuutuslääkärin mukaan vatsavaivat eivät voineet johtua siitä onnettomuudesta, vaan sairaudesta, joka miehellä oli ollut vuosikymmeniä aiemmin.
Tämän lausunnon perusteella mies ei saanut vakuutuksesta korvauksia.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni yksi suurimpia virheitä oli mennä lääkikseen.
Onneksi tajusin jo lukiolaisena, ettei hoitoala ole yhtään minua varten! Toisen ihmisen kropan (usein iljettävän sellaisen) tonkimista, ja sairaana ihminen on ikävimmillään, vaativa ja lapsellinen. En pyrkinyt lääkikseen, vaikka painostusta oli ("noin hyvät yo-paperit etkä edes yritä"). Nyt olen tyytyväinen koodari.
Ihmettelen, mitä erityisen hienoa siinä lääkärin työssä nähdään. Tai ehkä se on lääkärinä [i]oleminen[/i] joka on hienoa, eikä se työ? Joudun käymään säännöllisesti suolistotähystyksessä, ja siinä tutkimuspöydällä maatessani aina mietin, että tuokin erikoislääkäri on opiskellut yliopstossa kymmenen vuotta päästäkseen työntämään letkua perseeseen. Hohdokasta, not!
Arvostan kyllä niitä, jotka hoitoalalla jaksavat, oli tehtävä mikä tahansa. Ja samalla olen kiitollinen siitä ettei minun tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Oletko Savossa töissä. Itsellä tuontyyppistä kokemusta savolaistaustaisista potilaista. Pohjanmaalla sitten taas oli helppoa, kysymykseen tuli vastaus yhdellä sanalla, eikä kymmenen minuutin yksinpuhelua asian vierestä.
Savo pitäisi erottaa muusta Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jostakin saisi lääkäripalvelun mihin voisi vaan mennä kertomaan juurta jaksaen kaikki terveyteen liittyvät ongelmansa. Mulla ainakin suurin osa on sellaisia että niillä voisi hyvin olla tekemistä toistensa kanssa. Saisi joskus mahdollisesti kokonaiskuvan selville ja hoidettua kokonaisuutta. Epäilen siis että minulla on muutakin nepsy-puolen ongelmaa kuin vain jo diagnosoitu ADHD, esim. asperger voisi olla hyvin mahdollinen. Näiden taas epäilen liittyvän masennukseen ja 20 vuotta kestäneeseen unettomuuteen. Mutta ei, hoidetaan masennusta erikseen ja unettomuutta erikseen, eikä edes yritetä selvittää mistä ne mahdollisesti johtuvat. Ei vaan ole aikaa keskittyä muuhun kuin siihen akuuteimpaan asiaan. En ole varma sovellunko oikeasti edes täysin työelämään, mutta niin kauan kun en täysin romahda, aiheuta onnettomuuksia tai vahingoita itseäni, ei hoideta mitään, ja sitten kun jotain käy, hoidetaan vain se akuutein asia. Kunnes taas tulee joku romahdus ja taas hoidetaan se akuutti asia. Koskaan ei mietitä ongelmien juurisyytä jotta saisi ne romahtelut loppumaan ja ihmisestä tasapainoinen yhteiskunnan osa.
Ensisijaisesti hoitoa vaatii unettomuus, sen ohessa masennus, eri lääkkeet? Psykoterapia kestää ja kestää eikä ole helposti saatavilla. Nepsyys on ominaisuus omine vaivoineen, eli sua on nähtävästi hoidettu ihan parhailla mahdollisilla tavoilla. Ei lekurit ole niin tyhmiä ettei ymmärtäisi juurisyitä mutta eihän menneisyyteen voi peruuttaa.
Siinä vaiheessa kun autisti (esim asperger) saa masennusdiagnoosin ja autismi jää diagnosoimatta, lähtee hoitopolku väärään suuntaan ja pahimmillaan pahentaa autistin masennusta. Se ei ole parhaalla tavalla hoitamista.
Jo pelkästään autistin kohtaaminen on useimmille lääkäreille (ja hoitajille) vaikeaa, sillä autismiosaaminen on vielä nykyään hyvin heikkoa.
Unettomuus ja masennus ovat yleisiä autisteilla, eikä niiden hoitaminen ole helppoa, sillä autisti reagoi lääkkeisiin eri tavalla kuin neurotyypillinen. Hänen kanssaan on edettävä varovaisemmin ja pienemmillä aloitusannoksilla.
Myös terapioihin autisti reagoi omanlaisellaan tavalla ja voi saada pahojakin vaurioita sellaisista terapiamuodoista, jotka sopivat hyvin neurotyypillisille.
Kun jostakin saisi lääkäripalvelun mihin voisi vaan mennä kertomaan juurta jaksaen kaikki terveyteen liittyvät ongelmansa. Mulla ainakin suurin osa on sellaisia että niillä voisi hyvin olla tekemistä toistensa kanssa. Saisi joskus mahdollisesti kokonaiskuvan selville ja hoidettua kokonaisuutta. Epäilen siis että minulla on muutakin nepsy-puolen ongelmaa kuin vain jo diagnosoitu ADHD, esim. asperger voisi olla hyvin mahdollinen. Näiden taas epäilen liittyvän masennukseen ja 20 vuotta kestäneeseen unettomuuteen. Mutta ei, hoidetaan masennusta erikseen ja unettomuutta erikseen, eikä edes yritetä selvittää mistä ne mahdollisesti johtuvat. Ei vaan ole aikaa keskittyä muuhun kuin siihen akuuteimpaan asiaan. En ole varma sovellunko oikeasti edes täysin työelämään, mutta niin kauan kun en täysin romahda, aiheuta onnettomuuksia tai vahingoita itseäni, ei hoideta mitään, ja sitten kun jotain käy, hoidetaan vain se akuutein asia. Kunnes taas tulee joku romahdus ja taas hoidetaan se akuutti asia. Koskaan ei mietitä ongelmien juurisyytä jotta saisi ne romahtelut loppumaan ja ihmisestä tasapainoinen yhteiskunnan osa.