Avomies ei rajoita syömistä, vaikka rahat olisi vähissä
Sanoo, että loppuu kun loppuu, vaikka joutuisi sitten useita päiviä elää puurolla, kun järkevästi suunnitellen voitaisi syödä hyvin koko kuukausi. Ehdotin jo, että kumpikin ostaisi omat ruuat, mutta tämä ei kelvannut. Alkaa pikkuhiljaa jo ero tai omat asunnot kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Kaikki menee, mikä tulee, yksin asuessani sain säästöönkin rahaa. Onko muita kohtalotovereita ja miten olette ratkaisseet tilanteen?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Teette budjetin ja kun ruokabudjetti loppuu, sun säästötililtä ei tule täydennystä.
Ja pitäkö ap:nkin sitten syödä kiltisti loppukuu puuroa?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai suurikulutuksinen mies mitään sisäfilettä vetele nälkäänsä?
Tuossa tuo oma, kalorintarve jotain reilusti yli 3000 päivässä, söi välipalaksi puuroa margariinisilmällä.
Päivälliseksi sit jotain helppoa ja halpaa perusruokaa perunasta, mut minulle riittää pari perunaa, mies vetää huoletta kymmenen.
Eikö mies osaa tätä?
no kun näiden itsekkäiden possujen ajatuskuvio menee näin: ai teit 4 hengen annoksen pasta bolognesea ja ajattelit ottaa 1 annoksen huomenna evääksi, minäpä syönkin nyt 2 annosta ja yöllä 2 niin heheh sulla ei ole aamulla lounasruokaa. Näitä valitettavasti on, tämä ei ole vitsi. Omani on laitettu jo kiertoon. Mut pyrkimys sabotoida kaikkea järkevää on vahva. Kertomasi esimerkki on normimiehestä joka tajuaa mitkä on resurssit ja mitä kannattaa tankata, eikä silleen että söin yksin 2 pihviä, sulle jäi riisiä ja salaattia, mitäs nariset.
Tärkeintä on, että mies saa syödä tarpeeksi ja monipuolisesti. Nainen ja mahdolliset lapset voivat sitten olla niukemmalla ruoalla ja syödä yksipuolisemmin, tarvittaessa olla mahdollisesti jopa syömättä muutaman päivän.
Meillä ei rahassa vielä niin tiukkaa, mutta tuo käytös. Ihan sama, paistanko pellillisen vai viisi pullaa, sämpylöitä tai pannaria. On vaan pakko vetää niin stanasti, että pitää oikein voivotella ja hetken päästä lisää. Mitään ei jää. Rahkat, kiisselit ja salaatit, joita laitan rasiaan evääksi, aiheuttaa kauheaa porumista. Pitäisi saada syödä nekin ja kun ei saa, on kuin hemmoteltu pikkupentu kiukutteluineen.
Kuitenkin aikuinen mies ja isä. Lasten kanssa leivotaan ym. aina, kun hän on pois. On kiva tehdä jotain niin, ettei ukko mourua koiven juuressa vetämässä kaikkea taikinasta alkaen. Kai tuo jokin syömishäiriö on. Äitinsä aina kehuu, miten pontevasti mies söi jo lapsena. Jotenkin se vähäkin aivotoiminta häviää, jos jotain kotona tekee. Valmisruuat sitten eivät kelpaa, eikä esim. leipomosta haettuja leipiä vedä kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehen tarvitse suostua erillisiin ruokiin. Riittää kun ostat ja kokkaat vain itsellesi ja ilmoitat että mies ei saa niihin koskea.
Mies on herra talossaan ja saa syödä siellä mitä haluaa, milloin haluaa ja minkä verran haluaa. Tarvittaessa vaikka naisen ja lastenkin ruoat jos hänellä on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei rahassa vielä niin tiukkaa, mutta tuo käytös. Ihan sama, paistanko pellillisen vai viisi pullaa, sämpylöitä tai pannaria. On vaan pakko vetää niin stanasti, että pitää oikein voivotella ja hetken päästä lisää. Mitään ei jää. Rahkat, kiisselit ja salaatit, joita laitan rasiaan evääksi, aiheuttaa kauheaa porumista. Pitäisi saada syödä nekin ja kun ei saa, on kuin hemmoteltu pikkupentu kiukutteluineen.
Kuitenkin aikuinen mies ja isä. Lasten kanssa leivotaan ym. aina, kun hän on pois. On kiva tehdä jotain niin, ettei ukko mourua koiven juuressa vetämässä kaikkea taikinasta alkaen. Kai tuo jokin syömishäiriö on. Äitinsä aina kehuu, miten pontevasti mies söi jo lapsena. Jotenkin se vähäkin aivotoiminta häviää, jos jotain kotona tekee. Valmisruuat sitten eivät kelpaa, eikä esim. leipomosta haettuja leipiä vedä kerralla.
Oletko suoraan kysynyt miksi pitää ahtaa enemmän kuin tarvitsee? Eikö teidän aikuiset miehet ymmärrä puhetta vai ovatko vain viettiensä perässä juoksevia eläimiä?
Teette budjetin ja kun ruokabudjetti loppuu, sun säästötililtä ei tule täydennystä.