Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin viettää aikaa ikääntyvän äitini kanssa, mutta välttää isäni seuraa. Vinkkejä?
30.07.2022 |
Onko joku onnistunut tällaisessa operaatiossa vai onko turha toivo? Isälläni on mielenterveysongelmia, järkyttävä marttyyriasenne ja tarve manipuloida muita ihmisiä tahtonsa mukaan. Viimeisten reilun viiden vuoden sisään hän on mm. yrittänyt päättää asuinpaikkani, ammattini ja lapseni uskonnollisen kasvatuksen, vaikka olen rajoittanut kontakteja häneen. Rajojen asettamiseen hän reagoi marttyroimalla ja sanomalla käsittämättömän ilkeitä asioita. Pölyn laskeuduttua on, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Vanhempani ovat vuosikymmenten aikana hitsautuneet yhteen, eikä äitini näe, miten kieroutunut isäni on. Hän tuntuu ajattelevan, että isäni on väärinymmärretty olosuhteiden uhri, kun hänet aina torjutaan. Tätä ominaisuutta lukuun ottamatta äitini on ihan säntillinen ihminen ja olimme aiemmin läheisiä. Olen sittemmin saanut lapsia ja muuttanut kauaksi, joten tapaamiset onnistuvat vain aktiivisesti suunniteltuna. Ongelmana on, miten rajaisin isäni tästä kuviosta mahdollisimman pitkälle. Vinkkejä? Vai pitäisikö unohtaa koko juttu?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko keskustellut äitisi kanssa tästä vakavasta ongelmasta ja miksi ei eroa? Tilanne on aika inhottava äidin kannalta ja sinun. Isä ei voi ilmestyä sinne tänne.
Mitä se auttaa keskusteleminen sillä olen nähnyt että läheisriippuvainen ihminen ei ihan hevillä lähde huonosta suhteesta tai jätä ainoita läheisisiään ja narsisti osaa manipuloida läheisriippuvaista niin ettei se jätä häntä ja sitten se läheisriippuvainenkaan ei selviydy yksinään vaan tarvitsee narsistiaan niin että kummatkin ruokkivat toinen toistaan. Kumpikaan ei ole itsenäistyneet koskaan vaan ollaan riippuvuus suhteissa. Kummallakin ovat ongelmat.
Minä olen aina ajatellut etten rajoita ja manipuloi puolisoani millään tavalla ja hän saa harrastaa mitä haluaa ja tavata ihmisiä ilman minuakin jos jotkut eivät minusta tykkää niin en loukkaannu siitä. Kaikki eivät kaikista tykkää ja sen olen huomannut. Minun ei tarvitse puolisoani vahtia eikä rajoittaa eikä minusta tarvitse kaikkien tykätä ja jos ei minua siedetä niin en väkisin änkeä sinne. Pitäisi aikuisen ihmisen tajuta jos ei jonnekkin sitä haluta tai siedetä niin pysyy poissa mutta narsistisella tyypillä ei ole tämmöistä ominaisuutta valitettavasti.
Niin. Jos ajattelen asiaa äitini näkökulmasta: miten hänen pitäisi reagoida, kun hänen kaukana asuva aikuinen lapsensa ilmoittaa, ettei aio olla tekemisissä hänen puolisonsa ja asuinkumppaninsa kanssa? Pitääkö hän tiedon itsellään vai kertooko isälle toivoen jotain sovintoa? Vaikea tilanne.
T. ApEn ole nähnyt ainuttakaan tapausta jossa läheisriippuvainen on saanut mitään rajoja asetettua narsistiselle ihmiselle ja sen takia se ihminen onkin narsisti ottaen vallan näistä heikommista läheisistään.
Näinhän se on. Olin alunperin ajatellut vähentää kontakteja isääni hienovaraisesti, ns. feidaamalla, mutta se ei näytä onnistuvan ilman, että feidaan samalla äidinkin. Voin vielä kerran yrittää, josko lasteni tapaaminen olisi äidilleni tarpeeksi suuri houkutin, jotta hän suostuisi tapaamisiin ilman isääni. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään taattua. Häntä alkaa takuulla säälittää, kun isäni "haluaisi niin kovasti olla ukki lapsilleni". Teoriassa ehkä näin, mutta käytännössä hän välittää vain itsestään.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi moni suurten ikäluokkien mies tuntuu kasvaneen ajattelemaan, että vanhemmilla on valta päättää ja puuttua aikuisten lastensa asioihin ja ovat vilpittömästi ihmeissään, jos tästä suututaan. Eli ei välttämättä tarvitse edes olla erityisen ongelmallinen luonne, että hankalia tilanteita syntyy.
Kun tähän yhdistetään mt-pulmat tai vastaavat, niin tilanne vaikeutuu entisestään.
Mä olen samantyyppisessä tilanteessa vaan jäähdyttänyt välit molempiin vanhempiin, en jaksa enkä pysty heidän välillä alkaa säätämään. Olen tekemisissä harvakseltaan ja yritän jättää heidän jutut omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni suurten ikäluokkien mies tuntuu kasvaneen ajattelemaan, että vanhemmilla on valta päättää ja puuttua aikuisten lastensa asioihin ja ovat vilpittömästi ihmeissään, jos tästä suututaan. Eli ei välttämättä tarvitse edes olla erityisen ongelmallinen luonne, että hankalia tilanteita syntyy.
Kun tähän yhdistetään mt-pulmat tai vastaavat, niin tilanne vaikeutuu entisestään.
Mä olen samantyyppisessä tilanteessa vaan jäähdyttänyt välit molempiin vanhempiin, en jaksa enkä pysty heidän välillä alkaa säätämään. Olen tekemisissä harvakseltaan ja yritän jättää heidän jutut omaan arvoonsa.
Ymmärrän ratkaisusi tosi hyvin. Sama saattaa olla minullakin edessä. Pahinta olisi manipulointiin alistuminen. Edes sen järkevämmän vanhemman menettäminen ei ole liian kova hinta vapaudesta.
Se onkin sitten ihan oma surunsa, että omat vanhemmat ovat olleet tällaisia, kun on nähnyt ympärillään ihania isäsuhteitakin. Oman puolisoni valitsin onneksi oikein, joten ainakaan tällainen dynamiikka ei toistu seuraavassa sukupolvessa.
T. Ap
Kontrolloi sitä uhriaan koko ajan. Tämä on niin tuttua mitä tunnen sairaita narsisteja. Vahtii sitä uhriaan koko ajan ettei vaan häntä jätetä tai suunnitellaanko jotain hänen selkänsä takana.