Ärsyttävin piirre ystävässäsi

yksi parhaista ystävistäni on aivan älyttömän hidas kaikessa tekemisessä. yhdessä ruuanlaitto, siivoaminen tai vaikka kävelyllä käyminen on lähes kärsimystä hänen seurassaan, kun kaikki tehdään niin rauhalliseen tahtiin. eikä kyse ole siitä, että hän olisi erityisen tarkka; varsinkin siivouksen lopputulos on aina melko puutteellinen, mutta hän tekee kaiken aina hitaimman ja vaikeimman kaavan kautta, ja hänen liikkeensä esimerkiksi pöytää pyyhkiessä tai lohkoperunoita leikatessa ovat joskus kuin hidastettuja. hän on kuitenkin muilla tavoin aivan mahtava ihminen ja viihdyn hänen seurassaan, joten en hänelle tästä piirteestä valita (paitsi joskus, jos homma ei oikeasti näytä sujuvan, ehdotan miten sen saisi tehtyä helpommin ja nopeammin)

Elämänhallinnan puute ja/eli jatkuva maailman epäreiluudesta valittaminen, kun hänellä on niin hankalaa. Hänellä on nykyään myös alkaa selata heti puhelinta, kun alan edes parin lauseen verran kertoa mitä minulle kuuluu. Hymähtelee, että muka kuuntelee. Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö tämä ystävyys laittaa sivuun, kun en itse saa tästä enää kuin pahaa mieltä.

UP

Jo 60 ikävuoden ylittäneen ystävättäreni järkyttävän pahanhajuinen hengitys. Kun hän on ollut hetken autossani, ajan seuraavat 100m ikkunat auki ja siitä huolimatta nenässäni pyörii se mädäntyneen lihan haju. Eikö jumalauta tajua itse asiaa ja hoidata itseään. Miten hänen mies kestää tuota, koko kotikin haisee likaselle ja tunkkaselle. Yök.

Myös iän myötä esille tullut jatkuva päällepuhuminen ja vain omista asioistaan höpöttäminen. Ei kykene kuuntelemaan hetkeäkään toista, ryntää aina kesken lauseen ikäänkuin jatkamaan sitä minun sanomisia, jotta pääsee itse ääneen. Ikäänkui arvailee mitä olen sanomassa ja usein vielä väärin jonka jälkeen minä joudun korjaamaan, että " eiiiii, kun siis just päinvastoin".

Taas puhu päälle. Minä turhaudun ja lopetan yleensä puhumisen. Annan hänen olla äänesä ja vaan heitän väliin "juu, niin niin...." tms.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinnan puute ja/eli jatkuva maailman epäreiluudesta valittaminen, kun hänellä on niin hankalaa. Hänellä on nykyään myös alkaa selata heti puhelinta, kun alan edes parin lauseen verran kertoa mitä minulle kuuluu. Hymähtelee, että muka kuuntelee. Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö tämä ystävyys laittaa sivuun, kun en itse saa tästä enää kuin pahaa mieltä.

Tuo on kyllä ihan hitsin ärsyttävä piirre kun jotkut on niin epäkohteliaita vieläpä omille kavereilleen että alkavat kahdenkin kesken ollessa pläräämään omaa kännykkää. Eipä sitä selvemmin enää voi kertoa että sinun jutut ei kiinnosta mimua.

Ihan verrannollinen siihen että kaveri tulisi kylään ja kun kahvit on juotu ja minä olen kertonut omat akuutit asiat niin alkaisin lukemaan vaikka jotain lehteä.

Absurdi tilanne.

Negatiivisuus, tuntuu näkevän aina huonot puolet kaikesta ensin. Joka kerta kun nähdään on jotain valittamista, yleensä työstä. Kun kertoi käyneensä risteilyllä, kysyin millaista oli, hän kertoi ensimmäisenä mitä hankaluuksia ja ketä ärsyttäviä ihmisiä oli samassa laivassa ja hotellissa. Olisi kiva kuulla ennemmin mitä kivaa on tapahtunut...

Ystäväni leveilee rahoillaan ja väittää olevansa köyhä. Saa yli 2000 kuukaudessa ja ostaa kalliita ruokia yms juttuja ihan tuosta noin vaan.

Heittää myös ihan uuttakin tavaraa roskiin noin vaan. Osti mm. ovenkarmiin ripustettavan kuivaustelineen, joka olikin vääränkokoinen hänen oviinsa, palauttamisen sijaan heitti roskiin.

Itse lasken pennosia että riittää ja kun on tullut jotain juttua varoista ja köyhyydestä jne, väittää itseään köyhäksi. Seuraavana päivänä kehuu kuinka taas osti sitä ja tätä.

Kyllä se on tuo jatkuva päällepuhuminen ja täysi kyvyttömyys (tai kiinnostuksen puute) kuunnella muita läsnäolijoita. Minä sitä minä tätä, kun minä sillon ja minä nyt, minun milestä, minullahan on näin ja noin, minä minä minä....

Ensin luulin että tämä käytös kohdistuu vain minuun mutta homasin että tekee sitä muillekin.

Todella uuvuttavaa (ja ärsyttävää) seuraa.

Ilmeisesti ei itse enää tajua tilannetta eikä huomaa omaa käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Käytöksestä paistaa kateus älykkyyttäni kohtaan. Itse hän on superkaunis, olisi onnellinen siitä hienosta piirteestä!

Kauneus ja järki eivät mahdu samaan päähän

Päsmäröivä, tietää kaikesta kaiken ja on omasta mielestään aina oikeassa. On ylpeä suorapuheisuudestaan ja rempseydestään, joka on kyllä enemmän moukkamaisuutta ja huonoa käytöstä. Huomauttelee esim. ystäviensä "virheistä", mutta jos hänelle huomauttaa, vetää herneet.

Yksi ystävä ns. valehtelee jättämällä asioita kertomatta. Salailee ja kun lopulta paljastuu niin vetäytyy ja vaihtaa puheenaihetta. Passaa ja silottaa lastensa tietä loputtomiin, kuljettaa vaikka 100 km päässä jos kakara haluaa 50m autokyydin siellä. Yrittää lahjoa opettajia ja jopa autokoulun opettajaa, että päästäisi patalaiskan poikansa läpi kirjallisista. Lisäksi ostaa lapsilleen kaiken mitä ne haluaa. Esim. auton, joka viikko uudet vaatteet ym. Saanut rahaa exmiehen puolelta ja isänsä maksaa muuten.

Toinen ystävä on besserwisser, ihan kaikkeen on mielipide, oikea näkemys. Hän on lähihoitaja, joten kokee olevansa ylivertainen ammattilainen kaikissa lääketieteen asioissa. Ja hän on patalaiska, makaisi vain.

Kolmas ystävä kadehtii minua, ja sanoo sen suoraan päin näköä. Katkeroitunut, eikä ole päässyt yli 15v sitten tapahtuneesta avioerostaan.

On mustasukkainen muista ystävistäni, on kateellinen jos minulla on muuta menoa, ja jopa parisuhteestani kade.

Ei pysty iloisemaan toisen onnistumisista tms.

Kyseessä kuitenkin aikuinen nainen...

Tavatessamme ihan mukava kaveri, mutta käsittämätön kun ei ymmärrä (keski-ikäinen nainen) yhtään että pitäisi sopia vk lopputapaamiset ja tekemiset etukäten ja pitää miistä kiinni.

Minä olen yksineläjä, hän parisuhteessa, minun pitäisi tietää vähän etukäteen lähdetäänkö jonnekin hänen kansaan vai ei tulevana vk loppuna tai kumpana päivänä hän pääsee, eikä niin että hän usein 2h varoajalla ilmottaa että nyt hänellä ois aikaa. Tämä johtaa siihen etten voi sopia muiden kanssa asioita ettei satu sitten päälleläisyyksiä.

Jos minä en sopisi etukäteen mitään niin olisin aina yksin, ihmisillä on muita suunnitelmia, harvoin kukan pystyy ex temporee lähtemään jonnekin.

Hän pitää minua myös ikäänkuin varalla jos miehensä ei ehdi olla hänen kanssaan niin sitten minä olen hänen varaseura, ei niinpäin että sovittas joskus me ensin meidän tapaaminen ja mies saa sen mitä jäljelle jää. Mutta se kai tällaisen "kaverin" rooli on aina, olla käytettävissä kun muilta aikaa liikenee......

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystävä ns. valehtelee jättämällä asioita kertomatta. Salailee ja kun lopulta paljastuu niin vetäytyy ja vaihtaa puheenaihetta. Passaa ja silottaa lastensa tietä loputtomiin, kuljettaa vaikka 100 km päässä jos kakara haluaa 50m autokyydin siellä. Yrittää lahjoa opettajia ja jopa autokoulun opettajaa, että päästäisi patalaiskan poikansa läpi kirjallisista. Lisäksi ostaa lapsilleen kaiken mitä ne haluaa. Esim. auton, joka viikko uudet vaatteet ym. Saanut rahaa exmiehen puolelta ja isänsä maksaa muuten.

Toinen ystävä on besserwisser, ihan kaikkeen on mielipide, oikea näkemys. Hän on lähihoitaja, joten kokee olevansa ylivertainen ammattilainen kaikissa lääketieteen asioissa. Ja hän on patalaiska, makaisi vain.

Kolmas ystävä kadehtii minua, ja sanoo sen suoraan päin näköä. Katkeroitunut, eikä ole päässyt yli 15v sitten tapahtuneesta avioerostaan.

Ehkä kannattais vaihtaa ystäväpiiriä, olet selkeästi tympääntynyt heihin. Toisaalta mitä sellaiset ystävät on joiden ei anneta olla omia itsejään huonoinekin puolineen.

Vierailija kirjoitti:

Tavatessamme ihan mukava kaveri, mutta käsittämätön kun ei ymmärrä (keski-ikäinen nainen) yhtään että pitäisi sopia vk lopputapaamiset ja tekemiset etukäten ja pitää miistä kiinni.

Minä olen yksineläjä, hän parisuhteessa, minun pitäisi tietää vähän etukäteen lähdetäänkö jonnekin hänen kansaan vai ei tulevana vk loppuna tai kumpana päivänä hän pääsee, eikä niin että hän usein 2h varoajalla ilmottaa että nyt hänellä ois aikaa. Tämä johtaa siihen etten voi sopia muiden kanssa asioita ettei satu sitten päälleläisyyksiä.

Jos minä en sopisi etukäteen mitään niin olisin aina yksin, ihmisillä on muita suunnitelmia, harvoin kukan pystyy ex temporee lähtemään jonnekin.

Hän pitää minua myös ikäänkuin varalla jos miehensä ei ehdi olla hänen kanssaan niin sitten minä olen hänen varaseura, ei niinpäin että sovittas joskus me ensin meidän tapaaminen ja mies saa sen mitä jäljelle jää. Mutta se kai tällaisen "kaverin" rooli on aina, olla käytettävissä kun muilta aikaa liikenee......

Mullon ja samanmoinen ystävär joka varailee mua vk lopputekemisiin "jos" hänellä sattuu tilanne ettei mies ookaan kotona. Saattaa sanoa lähdetäänkö ylkoilemaan ja käydään jossain kahvilla. Niin siis kumpana päivänä la vai su. Mo hän ei tiedä, koska mä lupasin, en voi sopa muuta joten oon sit la yksin ja su aamupäivällä kysyn et menmäänkö, niin häneltä tuleeki viesti ettei nyt viiti lähtee ku huono keli. La ois ollu hyvä keli - miks sillon ei voitu mennä? ja mä oon taas koko vk lopun yksi kun muut on ehtiny sopia jo menonsa.

Olen yrittäny vihjailla siitä että sovittas vähä etukäteen, mut ei. Kun ihminen on itsekeskeinen eikä osaa asettu toisen asemaan niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Muutamilla ystävillä on oikkunsa. Käyttäytyvät yhtäkkiä huonosti, muttasyytähän eivät kerro. Outoa mykkäkoulua ja ignooraamista. En jaksa edes kysyä mikä on. Ehkä tokenevat, kun minusta ei kuulu, ehkä ei. Ärsyttää kun asioista ei voi sanoa suoraan, vaan pitää alkaa oikuttelemaan...

Jos ystäväsi ovat tuollaisia, en edes uskalla kuvitella, millaisia ns. mahdolliset vihamiehesi ovat

Vierailija kirjoitti:

Jättää vastaamatta viesteihin välillä. Sitten jatkaa myöhemmin eri asiasta kuin ei mitään.

Myönnän että teen itse näin.

Puolustukseksi sanon että kun vastaan niin alkaa tuntien viestittely. Ei vaan ole aina aikaa sellaiseen perheellisellä ihmisellä.

Viestit on pitkiä ja niiden lukemiseen menee jo aikaa kun minulla lukihäiriö ja pitää lukea huolella että ymmärrän lukemani.

Monesti kun olen puoli tuntia yhtä mittaa naputellut viestejä niin jätän lopulta vastaamatta ja vastaan taas kun on aikaa.

Olen kyllä sanonut että elämäni on tällä hetkellä kiireistä että vastaan aina heti kuin vain kerkeän ja välillä pahoittelen kun taas vastaaminen kesti.

Viestejä saattaa olla tullut esim 50 työpäiväni aikana eli täytyy löytää oikeasti aikaa siihen että luen viestit huolella, vastaan ja aloitan maratonviestittelyn.

Tämä pitkien viestien lähettely on siis minusta tämän ystävän huono ominaisuus eli se ärsyttävä piirre.

Nuoruuden ystäväni (ollaan keski-ikäisiä jo) joka valittaa lähes joka asiasta, kritisoi kaikkea ja keskittyy muutenkin pelkästään negatioon. Ei ihme että sairauksiakin on niin paljon kun kokoajan on hirveä sarvi otsassa. Oli tollanen tosin jo nuorena.

On muutenki melko "yksille napeille tehty" ja huomaa ettei oo kovinkaan sivistyny, vaan valillä käyttäytyy melko kummallisesti ja suusta pyrskähtelee ulos ihan kummallisia juttuja kummallissa kohtaa.

Esittää myös ihan omia johtopäätöksiä ja mielikuvia faktatietona ja "hän on kyllä ihan varma että xxx asia on näin ja noin", siis vaikkei hänellä ole mitään oikeaa tietoa eikä edes ymmärrystä asiasta.

Hän alkoi jopa tivaamaan mun perintöasioita. Siis voi herranjestas, tuo nyt olis viimenen asia mikä kellekään toiselle kuuluu. Itselle ei tulis ikinä mieleenkään kysellä keltään toisen raha-asioista tai perinnöistä. Hitto mikä mehtäläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättää vastaamatta viesteihin välillä. Sitten jatkaa myöhemmin eri asiasta kuin ei mitään.

Myönnän että teen itse näin.

Puolustukseksi sanon että kun vastaan niin alkaa tuntien viestittely. Ei vaan ole aina aikaa sellaiseen perheellisellä ihmisellä.

Viestit on pitkiä ja niiden lukemiseen menee jo aikaa kun minulla lukihäiriö ja pitää lukea huolella että ymmärrän lukemani.

Monesti kun olen puoli tuntia yhtä mittaa naputellut viestejä niin jätän lopulta vastaamatta ja vastaan taas kun on aikaa.

Olen kyllä sanonut että elämäni on tällä hetkellä kiireistä että vastaan aina heti kuin vain kerkeän ja välillä pahoittelen kun taas vastaaminen kesti.

Viestejä saattaa olla tullut esim 50 työpäiväni aikana eli täytyy löytää oikeasti aikaa siihen että luen viestit huolella, vastaan ja aloitan maratonviestittelyn.

Tämä pitkien viestien lähettely on siis minusta tämän ystävän huono ominaisuus eli se ärsyttävä piirre.

Ymmärrän tuon lukihäiriön hankaloittavan puolen, oletko sanonut ystävällesi siitä ja ehdottanut vaikka soittelua viestittelyn sijaan? Itselläni keskittymishäiriö hankaloittaa viestitettyä, ei ole vaan mahdollista tavalliseen tyyliin tsekata viestejä tekemisen välissä ja palata edeltävään hommaan. Keskeytykset ovat myrkkyä. Niinpä en nykyään edes yritä hajauttaa tekemistä, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan ja katson viestit kun on aikaa paneutua niihin. Täytyy kuunnella myös itseä, olkoon jatkuvasti tavoitettavissa ne, joita se ei suunnattomasti häiritse. Itselläni meni pitkän aikaa ymmärtää, miksi kuormituin ja ärryin yhteydenotoista :D En vaan pysty suuntaamaan keskittymistä asioiden välillä kovin joustavasti, helposti menee koko homma sekavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättää vastaamatta viesteihin välillä. Sitten jatkaa myöhemmin eri asiasta kuin ei mitään.

Myönnän että teen itse näin.

Puolustukseksi sanon että kun vastaan niin alkaa tuntien viestittely. Ei vaan ole aina aikaa sellaiseen perheellisellä ihmisellä.

Viestit on pitkiä ja niiden lukemiseen menee jo aikaa kun minulla lukihäiriö ja pitää lukea huolella että ymmärrän lukemani.

Monesti kun olen puoli tuntia yhtä mittaa naputellut viestejä niin jätän lopulta vastaamatta ja vastaan taas kun on aikaa.

Olen kyllä sanonut että elämäni on tällä hetkellä kiireistä että vastaan aina heti kuin vain kerkeän ja välillä pahoittelen kun taas vastaaminen kesti.

Viestejä saattaa olla tullut esim 50 työpäiväni aikana eli täytyy löytää oikeasti aikaa siihen että luen viestit huolella, vastaan ja aloitan maratonviestittelyn.

Tämä pitkien viestien lähettely on siis minusta tämän ystävän huono ominaisuus eli se ärsyttävä piirre.

Ymmärrän tuon lukihäiriön hankaloittavan puolen, oletko sanonut ystävällesi siitä ja ehdottanut vaikka soittelua viestittelyn sijaan? Itselläni keskittymishäiriö hankaloittaa viestitettyä, ei ole vaan mahdollista tavalliseen tyyliin tsekata viestejä tekemisen välissä ja palata edeltävään hommaan. Keskeytykset ovat myrkkyä. Niinpä en nykyään edes yritä hajauttaa tekemistä, vaan keskityn yhteen asiaan kerrallaan ja katson viestit kun on aikaa paneutua niihin. Täytyy kuunnella myös itseä, olkoon jatkuvasti tavoitettavissa ne, joita se ei suunnattomasti häiritse. Itselläni meni pitkän aikaa ymmärtää, miksi kuormituin ja ärryin yhteydenotoista :D En vaan pysty suuntaamaan keskittymistä asioiden välillä kovin joustavasti, helposti menee koko homma sekavaksi.

Pohdin vain, että tämä saattaa rasittaa moniakin, jatkuvan tavoitettavissa olemisen odotus. Pitäisi laatia jokin viestietiketti, ihmiset vastaavat kun ehtivät ja muuta ei voi vaatia. Jotenkin sitä pärjättiin kirjeiden ja lankapuhelinten aikaan, miettikääs sitä. Ei voinut, eikä siten tarvinnut tehdä kaikkea yhtäaikaa. Ei ihme että keskittymisen vaikeutta on yhä useammalla.