Minä olen ollut lapsesta asti kauhean sinisilmäinen ja naivi
Ja nyt aikusiena olen vasta tajunnu, kuinka monet ovat käyttäneet minua hyväksi. Tuli hirvittävä kriisikin siitä. Ajattelin oelvani tyhmä. Päätin testata kuitenkin äykkyyteni mensan testeissä. No mensaan en tietenkään päässyt, mutta älykkyysosamääräni ei silti ollut huono; se oli 122. Se oli muistaakseni enemmän kuin 93 % väestöstä.
Mistä tuo minun sinisilmäisyyteni on johtunut jos ei heikosta älykkyydestäni?
Kommentit (13)
Se on kasvatuksesta kiinni, ei älystä.
Niin minäkin. Kuvittelin että maailma on reilu ja kun itse käyttäytyy ja kohtelee muita hyvin, muut kohtelee myös sinua hyvin. Paskanmarjat, ihmiset on itsekkäitä sekä ilkeitä ja ihmiset hyväksikäytettävää käyttötavaraa. Enkä nyt puhu suhteista, vaan sukulaisuudesta. On kamalaa kuin läheisten petollisuus, itsekkyys ja ahneus selviää.
Minä olen myös. Olen kasvanut perheessä jossa toisiin voi luottaa. Lisäksi olen persoonaltani aika kiltti ja miellyttämisenhaluinen. Kyllähän epärehelliset ihmiset aistivat ketä voi ruveta kuppaamaan. Minäkään en ole mikään tyhmä, ihmiskuva ja persoona vaan ovat mitä ovat. Kokemus tuo onneksi viisautta.
Tyhmä sinä olet. Tuo testi on todettu jo ajat sitten puutteliseksi.
Sama täällä. Silmään on kustu niin monta kertaa ettei taida enää riittää laskutaito. Ei taida olla ketään, joka ei olisi minua huijannut tai käyttänyt hyväksi jollain tavalla. Uskoin aina ihmisten olevan hyviä, kunnes itse toisin todistavat. Ja... joka ikinen lienee todistanut olevansa paha ja itsekäs paskiainen. Olen varmaan idiootti kun en ole tajunnut ihan ilmiselviä vedätyksiäkään. Nyt ollaan siinä tilanteessa etten luota keneenkään ja välttelen ihmisiä minkä oystyn. En halua enää "ystäviä"
Ei ole älystä kiinni. Jos on kasvatettu kynnysmatoksi ja muiden sylkykupiksi, tavasta ei pääse helposti irti. Varsinkin, kun vaikka tajuaa kuvion vääristyneisyyden, suuri osa käytösmalleista on syvällä alitajunnassa ja vaikeasti muutettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Silmään on kustu niin monta kertaa ettei taida enää riittää laskutaito. Ei taida olla ketään, joka ei olisi minua huijannut tai käyttänyt hyväksi jollain tavalla. Uskoin aina ihmisten olevan hyviä, kunnes itse toisin todistavat. Ja... joka ikinen lienee todistanut olevansa paha ja itsekäs paskiainen. Olen varmaan idiootti kun en ole tajunnut ihan ilmiselviä vedätyksiäkään. Nyt ollaan siinä tilanteessa etten luota keneenkään ja välttelen ihmisiä minkä oystyn. En halua enää "ystäviä"
Voitaisko me olla ystäviä? En halua tai himoitse kenenkään puolisoa, omaisuutta tai rahoja, haluaisin vain luotettavaa kahvi-/juttuseuraa. #Nelonen
Vääristelet hyvyyden ja hyväntahtoisuuden pilalle. Viattomuuden.
Jokin persoonallisuuden piirre? Minäkin periaatteessa kasvoin pumpulissa, mutta epäilin jo pienenä kaikkia. Olin oikeassa ja kärsinkin kovasti muiden teoista, joista en pystynyt kertomaan.
Sama ja en ole tyhmä minut on psykologi testannut. Olen liian pumpulissa kasvanut.