6v ei halua aloittaa koulunkäyntiä, mikä avuksi?

Ihan normaalia jännitystä. Koulun alettua voi olla hyvinkin eri mieltä koulusta ja koululaisuudesta.

Tuo on iso askel lapsen elämässä ja tuo monenlaisia tunteita sekä ajatuksia. Omallanikin oli kouluun lähtiessä pieni-isovaihe ja tempoili sekä jännitti. Meille oli hyödyksi kotiin tullut infoposti jossa oli tietoa koulusta ja satukirja aiheesta. Kirjaa luettiin montakertaa ja juteltiin. Käytiin leikkimässä koulun pihassa.

Häntä vain jännittää. Koulun aloitus on suuri vaihe lapsen elämässä ja olo voi olla ristiriitainen: olen vielä lapsi, mutta kuitenkin jo iso koululainen. Juttele lapsen kanssa, mikä häntä jännittää. Kerro myös, että se on vain tunne eikä oikeasti mitään vaarallista ole tapahtumassa. Muitakin lapsia jännittää.

Älkää tehkö siitä kouluun menosta isoa numeroa.

Eipä siinä muu auta kuin käydä asiaa päivittäin läpi, kun ei sieltä poiskasn voi jäädä, konkretisoida asiaa tutustumalla esim.koulumatkaan ja pihaan jne.

Syliä paljon ja lempeyttä, kirjoja löytyy aiheesta myös ja muuta paperimateriaalia.

Tehkää valmisteluista yhteinen kiva juttu, repun osto yhdessä johon hän saa valita koulusälää ja vaikka jokin uusi "koulunaloitusvaate" tms.

Ja nyt kun hän on "iso tyttö" ja koululainen niin päiväkirjan hankkiminen voisi olla kiva juttu, aluksi enemmänkin piirtelyä ja kivoja tarroja varten ja sitten myöhemmin ehkä ajatusten kirjaamistakin..

Tie hyväksyntään käy tunteiden läpi. Anna tuon vastustuksen nyt vain tapahtua hänessä. Kyllä se siitä ohi menee.

Ja 5 lisää, että kerro ettei ole ainoa jota jännittää, myös niitä opettajia jännittää alussa.

-5-

Voihan sitä koulun aloitusta vuodella siirtää, jos tuntuu kovin vaikealta. En tiedä sitten olisiko siirto pitänyt jo keväällä anoa. Oma poika oli syntynyt jouluna,ja anottiin hänelle vuodella siirtoa. On jo aikamies, että en tiedä, millainen systeemi on nykyään.

Mites eskarista tutut kaverit? Voisiko lapsi kyläillä kaverilla, joka innoissaan odottaa koulun alkua?

Anna lapsen olla. Et voi määrätä toisen elämää!

Täysin vanhemmista kiinni. Olette opettaneet hänet tuollaiseksi.

Lomareissu vielä ennen joulua. Kerrot, että koululaiset saavat pitää lomaa ja nyt te lähdette lomalle. Teette viikonloppureissun johonkin kivaan paikkaan, olette hotellissa tai sukulaisista yötä. Lapsesta lyhytkin loma voi tuntua pitkältä ja mieli saattaa jo tosta muuttua, jos reissussa on mukavaa.

Ehkä sille pitää ostaa uusi iPhone ja kertoa, ettei ikinä tarvitse tehdä mitään, mikä tuntuu ikävältä.

Kyllä äiti ruokkii ja pyykkää ja maksaa menot vielä 80-vuotiaanakin.

Kunnon tukistus. Jollei tule tolkkuihinsa, niin jätä yöksi ulos. Jollei sittenkään, niin myy kakara sirkukseen.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen olla. Et voi määrätä toisen elämää!

Kyllähän sitä vanhemman kuuluu nimenomaan määrätä lapsen elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä koulun aloitusta vuodella siirtää, jos tuntuu kovin vaikealta. En tiedä sitten olisiko siirto pitänyt jo keväällä anoa. Oma poika oli syntynyt jouluna,ja anottiin hänelle vuodella siirtoa. On jo aikamies, että en tiedä, millainen systeemi on nykyään.

No ehkä tässä nyt vaan kannattaa opettaa lapselle, miten kestää jännitys sen sijaan, että lykkää kouluunmenoa.

Juu ei halunnut aloittaa koulua ja sitämyötä 'tulla isoksi'. Huomasin sitten vielä että raukka luuli että pitää osata laskea ja kirjoittaa ennenkuin aloittaa koulun. Sitähän puhutaan lapselle koulun aloittamisesta aika paljon mutta ei aina huomata miten suuri asia siitä lopuksi tulee lapsen päässä. Yritin siinä sitten loppumetreillä selittää että mitään ei tarvi osata kun koulun aloittaa, sinne mennään ja opettaja opettaa sen mitä tarvii. Eka viikkona oli vähän hermostunut ja pelokas kun ei ollut varma miten siellä koulussa sitten pitää olla mutta sitten alkoi menemään ihan ok.

Voi olla jännitystä vain, mutta jos tuntuu vaikealta niin siirtää vuodella.

Meidän luokassa ekalla oli poika joka aina karkas äitin perään kun äiti saatto kouluun. Ei vaan ollu valmis kouluun. Aloitti seuraavana vuonna. Eikä mitään menettänyt. Tiedän muitakin ja se on heille ollut hyvä ratkaisu.

Hyvä tilaisuus harjoitella itsesäätelyä ja tunteiden tunnistamista ja ahdistuksen hallintaa. Nämä pitäisikin lapsena opetella eikä aikuisena terapiassa.

No täysin ymmärrettävää että pieni lapsi jännittää kovasti noinkin isoa asiaa. Ja lapset ovat erilaisia ja samankin lapsen jännittämisen ja ahdistumisen aste eri tilanteissa vaihtelee. Itse aikuisenakin jännitän edelleen uusia tilanteita tosi paljon, jännityksestä huolimatta olen kuitenkin onneksi mennyt ja kokeillut miten asiat työpaikoilla/oppilaitoksissa lähtee sujumaan. Nytkin meillä jatkuu opinnoissa lukuvuosi heti työharjoittelulla ja voin kertoa, että tällaista jännittäjää ahdistaa mennä uuteen paikkaan. Mieluummin menisin koulunpenkille tuttujen kavereiden luokse..