6v ei halua aloittaa koulunkäyntiä, mikä avuksi?

Nykyään on niin että ilmiö vanhemmuuden myötä et saa aiheuttaa pahaa mieltä lapselle sillä se katsotaan oikeuskäytännössä pahoinpitelyksi! Jos lapsi ei suotu niin sanoita tunteita ja jos ei siltikään suostu niin ei voi mitään.

T:sosiaaliohjaaja

Jaa. Ei tuota aiemmin ole lapselta kyselty, vaan sinne kouluun on menty.

Ei varmaan tarvi mennä, jos ei kerta halua.

Vierailija kirjoitti:

Täysin vanhemmista kiinni. Olette opettaneet hänet tuollaiseksi.

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei tuota aiemmin ole lapselta kyselty, vaan sinne kouluun on menty.

Ei kai Ap sanonut, että on lapseltaan tätä menemistä kysellyt=antanut vaihtoehdon kieltäytymiseen? Hänhän vain kertoi, että lasta jännittää eikä haluaisi kouluun ja kysyi kokemuksia muilta vastaavasta. Ja tietäähän sen aikuisenakin, miten helpottavaa ahdistuksesta on saada puhua toiselle, vaikkei se puhuminen poistakaan velvollisuuksien hoitamisen välttämättömyyttä. Mutta oma mieli kevenee kun saa jakaa taakkaansa toisille.

T. se sama, jota työharjoitteluun meneminen ei huvittaisi jännityksen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei tuota aiemmin ole lapselta kyselty, vaan sinne kouluun on menty.

Ei kai Ap sanonut, että on lapseltaan tätä menemistä kysellyt=antanut vaihtoehdon kieltäytymiseen? Hänhän vain kertoi, että lasta jännittää eikä haluaisi kouluun ja kysyi kokemuksia muilta vastaavasta. Ja tietäähän sen aikuisenakin, miten helpottavaa ahdistuksesta on saada puhua toiselle, vaikkei se puhuminen poistakaan velvollisuuksien hoitamisen välttämättömyyttä. Mutta oma mieli kevenee kun saa jakaa taakkaansa toisille.

T. se sama, jota työharjoitteluun meneminen ei huvittaisi jännityksen vuoksi

Niin? Silloin vanhempi kuuntelee, rohkaisee ja pyrkii tekemään koulun aloittamisesta kivan jutun positiivisella asenteella. Luulisi olevan selvää jokaiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei tuota aiemmin ole lapselta kyselty, vaan sinne kouluun on menty.

Ei kai Ap sanonut, että on lapseltaan tätä menemistä kysellyt=antanut vaihtoehdon kieltäytymiseen? Hänhän vain kertoi, että lasta jännittää eikä haluaisi kouluun ja kysyi kokemuksia muilta vastaavasta. Ja tietäähän sen aikuisenakin, miten helpottavaa ahdistuksesta on saada puhua toiselle, vaikkei se puhuminen poistakaan velvollisuuksien hoitamisen välttämättömyyttä. Mutta oma mieli kevenee kun saa jakaa taakkaansa toisille.

T. se sama, jota työharjoitteluun meneminen ei huvittaisi jännityksen vuoksi

Niin? Silloin vanhempi kuuntelee, rohkaisee ja pyrkii tekemään koulun aloittamisesta kivan jutun positiivisella asenteella. Luulisi olevan selvää jokaiselle vanhemmalle.

No sitä just tarkoitin, että keskustelemalla asiat usein tuntuu helpommilta. Kun tuo aiempi sanoi, että ei ennenkään kyselty vaan mentiin vaan. Ei kuulosta kivalta asenteelta toisen pelkoja kohtaan eikä se, että asiasta juttelee, tarkoita sitä, että antaa luvan olla menemättä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Lomareissu vielä ennen joulua. Kerrot, että koululaiset saavat pitää lomaa ja nyt te lähdette lomalle. Teette viikonloppureissun johonkin kivaan paikkaan, olette hotellissa tai sukulaisista yötä. Lapsesta lyhytkin loma voi tuntua pitkältä ja mieli saattaa jo tosta muuttua, jos reissussa on mukavaa.

Sori, tarkoitus oli lukea ennen koulua. Ajatuksena, että saisi lapsen ajatukset hetkeksi muualle.

Emma K. kirjoitti:

Kunnon tukistus. Jollei tule tolkkuihinsa, niin jätä yöksi ulos. Jollei sittenkään, niin myy kakara sirkukseen.

Kuulostaa ihan Anna Pastakin jutuilta.

Tuo jännittäminen, voi tarkoittaa todellisuudessa pelkoa ja sitä, ettei halua uutta ja pois kotoa tutusta ja turvallisesta.

Meillä eskariin meno tuntui isommalta jutulta herkällä pojalla, kun eskari oli koulussa. Nyt ei selkeästi enää ressaa niin paljoa, kun tietää paikat ja systeemit. Toki uuttahan se alkuun on, ope ym että varmasti alkuun vähän väsyttää.

Mutta ihan tuota samaa meillä on, että poika haluaa olla vauva ja bokserit on kuulemma vaipat. Niin hellyyttävä. Niin iso, mutta toisaalta pieni ja selkeästi haluaa olla vielä pieni. Ja saa olla. Olen myös sanonut, että olet aina pieni minulle ja mikään ei yhtäkkiä muutu kun koulu alkaa. 

Eka ja tokavuosi menee koulusysteemiin integroituessa.

Älkää tehkö draamaa tavallisesta asiasta. Vanhemmat panikoivat turhaan ja lapsi vaistoaa.

Voi toista. "Haluaisi kuulemma vieläkin olla vauva tai päiväkotilainen." Varmaan harmittaa luopua tästä elämänvaiheesta, jossa on ollut lähinnä toisten huolehdittavana ja saanut leikkiä. Iän myötä lisääntyy vastuu mutta toisaalta myös itsenäisyys ja sananvalta oman elämän suhteen. Kyllä sekin vapaus vielä hyvältä maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on niin että ilmiö vanhemmuuden myötä et saa aiheuttaa pahaa mieltä lapselle sillä se katsotaan oikeuskäytännössä pahoinpitelyksi! Jos lapsi ei suotu niin sanoita tunteita ja jos ei siltikään suostu niin ei voi mitään.

T:sosiaaliohjaaja

Ai jaa, semmostako teille siellä amkissa opetetaan? Ei mulla ole tuommoisesta oikeuskäytännöstä tietoa.

T:sosiaalityöntekijä