Ei exän kanssa näköjään voi olla kaveri

Bättre att släppa loss än att klänga fast. Man vill ändå bara knulla på riktigt. Och sedan först blir det trassel.

Öva som ung så behöver man inte begå dessa misstag som vuxen. Förflutet är förflutet, det går inte att ändra i efterhand.

Kolmekymmentä vuotta valehtelua ja pettämistä ja vielä pitäisi muka olla kavereita. Onneksi ei ole tarvinnut vuosiin tavata eikä toivottavasti tässä elämässä tarvitse, eikä mielellään seuraavassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymmentä vuotta valehtelua ja pettämistä ja vielä pitäisi muka olla kavereita. Onneksi ei ole tarvinnut vuosiin tavata eikä toivottavasti tässä elämässä tarvitse, eikä mielellään seuraavassakaan.

Miksi pitäisi olla? Pakottaako hän?

En keksi mitään muuta syytä lapsettomilla, miksi exään ottaisi yhteyttä muuten kuin että vanha suola janottaa.

Tarviiko enää olla missään tekemisissä exän kanssa, jos ei edes ole yhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä exän kanssa pitäisi roikkua enää eron jälkeen? Jos siis ei lapsia ole. 

Ei yhen mittää syytä.

Kyllä se aika vaikeaa on. Kun on sinkkuna, menee kaveritapaamiset aika helposti panemiseksi ja taka-ajatuksissa on toive yhteenpaluusta.

Oikea ystävyys voi herätä, jos molemmat ovat tahoillaan tyytyväisiä omassa elämässään ja tämä yleensä tarkoittaa, että molemmilla on uudet, hyvin toimivat parisuhteet. Näissä tosin ystävyyden esteenä on yleensä isompi tai pienempi mustasukkaisuus uusien puolisoiden osalta. Mustasukkaisuus voi ilmetä tapaamisten kieltämisenä tai ainakin nyreytenä. Loppujen lopuksi sitä  ystävyyttä on tosi hankala pitää elossa, jos jokainen yhteydenpito johtaa hankaluuksiin kotona (vaikka vain pieniinkin). 

Olen ystävä lukioaikaisen exäni kanssa (seurustelusta on jo 20v aikaa), mutta käytännössä tapaamme harvemmin kuin kerran 2-3 vuodessa. Silloin vaihdamme kuulumiset ja kerromme esim. miten perheillämme menee (sisarukset ja vanhemmat, jotka tuttuja seurusteluajalta). Tapaaminen onnistuu vain silloin, kun seurustelukumppanimme sen sallivat tai eivät tiedä tapaamisesta. Mikään hauskempi, esim. elokuvareissu tai retki jonnekin on pois laskuista. Ts. se menneisyys rajoittaa nykysuhteemme laatua. Emme ole todella ystäviä, jotka tekisivät juttuja yhdessä tai tietäisimme toistemme aivoitukset päivälleen, mutta välitämme toisistamme ja meillä on yhteisymmärrys asioiden tolasta sekä kunnioitus vanhoja aikoja kohtaan. 

Jos saan käydä hänen kanssaan kahvilla vielä vanhanakin, olen hyvin tyytyväinen. 

Ei exää kannata miettiä. Siksi ne on exiä. Avovaimo lähti toisen matkaan, kun tämä vei sydämen. Lähti vaan menee ja ei ees selitelly. Oman aikani kiduin ihmetellen. Oli niin ihana mies, että lupas kaiken, mutta asui ja asuvat kontulassa yksiössä edelleen. Jonain päivänä meilläkin on talo mistä muutit. Minulla on edelleen talo ja exällä ei ole. Exällä on välillä musta silmä ja menettänyt ystäviään sen takia, kun puolustelee sitä tyyppiä. Soitti mulle kerran, jos tavattaisi. Sanoin, että sinä valitsit ton elämän ja minä en valinnoistasi tiennyt, kun niin vaan lähdit. Nyt sun pitää elää sen valinnan kanssa. Minulla on uusi kumppani jo, joten älä ota yhteyttä. Ei mua kiinnosta miten voit. Exät on exiä, vaikka tuntuis lähtö pahalta tai ero.

Ei pysty, yritin. Ex on koko ajan jotain vailla ja elää jonkinlaisessa uskossa että olen edelleen se joka paikan höylä, talonmies ja elättäjä. Siis 2 vuotta avioeron jälkeen, ja aikuiset lapset jotka asuu jo omillaan. Ilmeisesti se oma elämä puuttuu?

Ei edes ymmärrä sitä että minulla on nyt jo uusi parisuhde ja uusi elämä, johon ei kuulu ex vaimot eikä sen enempää ex miehet, meidän jokapäiväiseen elämään.

Hyvin nätisti ja fiksusti olen koittanut kertoa tämän asian, mutta eipä näytä menevän oikein perille. Eli se on vain lopun ikäinen taakka jos yrittää säilyttää liian hyvät välit?

Joka päivä on edelleenkin jotain ns "asiaa". Ja tulee jopa kutsumatta ja ihan nonstoppina kyläilemään (ku omaan kotiinsa). Ei hyvä, en suosittele.

Pitäkää sopiva hajurako vaikka olette eronneet kuinka hyvässä sovussa hyvänsä.

Kyllä se on paras kun ei ole missään tekemisissä. Minuunkin ex otti yhteyttä ja herätteli vanhat tunteet, sitten löytyikin muuta seuraa. Minä unohduin ja jäin vain kultaisia muistojani pyörittelemään. Se on tosi perseestä olla tällainen yksinäinen luuseri, niin ei ole edes mitään muuta mihin keskittyä.