Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erovanhemmuus ja lasten huonovointisuus, isä kieltää ongelmat
29.07.2022 |
Olen ollut eronnut exmiehestäni 3v ajan. Alkuun erovanhemmuus sujui jotenkuten, tosin ex laittoi niin paljon asiattomia viestejä että aloin saamaan ahdistusoireita aina kun näin, että olin saanut tekstiviestin. Hän käytti vielä jonkin aikaa emailia kanavana, kun olin blokannut viestit. Sain useimmiten viestejä minun psyykkisten ongelmien tasosta ja väärästä toiminnasta häntä kohtaan. Kun uhkasin viedä asian poliisille, hän lopetti mutta alkoi käyttää välineenä lasten asioiden hoitamisen vaikuttamista.
Tällä hetkellä, 3v myöhemmin, minulla on kaksi lastenpsykiatrian asiakasta huollettavana ja vuoroviikkovanhemmuus. Isommalla lapsella on ilmeisesti ADHD, mutta isä kieltää jyrkästi ja asiassa ei päästä eteenpäin. Nuorempi lapsi oireilee väkivallalla minua kohtaan. Olen hakenut apua perhetyöstä, jotta asioita saataisiin kuntoon. Isä suostuu perhetyöhön sillä verukkeella, että "äiti tarvitsee tukea vanhemmuuteen". Hänellä itsellään ei ole lasten kanssa "mitään ongelmia" ja "vanhemmuus on tosi mahtavaa". Hän ei myöskään suostu mihinkään muutoksiin tapaamisten suhteen, koska "hän ei luovu oikeuksistaan". Nuorempi lapsi tarvitsisi stabiilimman kasvuympäristön ja vuoroviikkoelämä on hänelle kohtuuttoman raskasta: lapsi itse toivoo että hän saisi asua enemmän luonani, myös siitä syystä että vuoroviikoin hänen kanssaan kulkeva isoveli on kovin agressiivinen nuorempaa kohtaan fyysisesti ja verbaalisesti.
Tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Kummatkin lapset oireilevat voimakkaasti, mutta enää avun saamiseksi ei ole muuta keinoa kuin käräjät. Apu tulisi lastenpsykiatrialla isommalle, mikäli isä ei kieltäisi sinne ongelmia ja pitkittäisi prosessia (ongelma on jo tunnistettu, kontakti jatkuu, ammattilaisten näkemys poikkeaa räikeästi isän näkemyksestä). Nuoremman tapaamisia ei saa muutettua ilman käräjiä lapsen voinnille paremmaksi, sillä isä pitää oikeuksistaan tiukasti kiinni ja vetoaa aina niihin. Olen lähettänyt kymmeniä aneluviestejä isälle lasten asioiden hoitamisesta, mutta hän ei vastaa niihin. Saattaa kyllä tulla joku uusi asiaan liittymätön viesti, jossa hän vaatii asioita katseltavan hänen vision mukaan (vaikka lääkärit ovat nämä visiot suoraan tyrmännyt).
Elän jatkuvassa hädässä lasteni voinnin suhteen, toivon maailmassa ainoastaan sitä, että lapseni saisivat apua ja elää rauhassa lapsina.
Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta? Olen palkannut asianajajan, mutta uskon että isä syyttää minua sen vuoksi vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta, sillä minulla on kuulemma paljon sairaita ja patologisia piirteitä.
Kommentit (46)
Mulla ei ole ideoita ongelmaasi. Mutta kuulostaa tosi rankalta tilanteelta. Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmosta se on, käräjille vaan. Ei tuohon muuta tietä ole.
Jos kerta lääkärit, koulut ja kaikki muutkin tahot vahvistavat kertomasi, eihän sinulla ole mitään hätää. Käräjillä se sitten todetaan ja huoltajuus sinulle annetaan.
Huh. Onpa aika paljon minun elämäni kuuloista. Meillä oli tuo tilanne aikanaan. Lisäksi isä oli lääkevastainen, ja toisen lapsen perussairauden kipu kroonistui, kun sanoi, että uni parantaa kivun.
Molemmat lapset halusivat lopettaa vuoroviikkoilun, mutta isä ei suostunut, vaan väitti, että minä olen takapiru ja haluan vieraannuttaa. Kuulemma en vain tajua sitä itse. Lopputuloksena Vanhempi lapsi katkaisi välit isäänsä kerrasta, 15 v. Ei vain mennyt takaisin. Siitähän sota tuli. Oikeudessa käytiin.
Nuorempi yritti sovitella isänsä kanssa, ja siirtyä pois vuoroviikkoilusta. Hänen kohdallaan otin perheneuvolaan yhteyden, jotta minua ei voi syyttää vieraannuttamisesta, ja lapsi kävi puhumassa siellä ja sossu soitti isälle. Viesti oli, että menetät tämänkin lapsen, jollet jousta. No, ei onnistunut. Lopulta hänkin katkaisi välit isäänsä 15 v.
Tuo elämänvaihe oli tosi raskas. Hae itsellesi tukea, että jaksat. Ja joo, käräjille.
Minulla vastaava tilanne ja ex mies diagnosoitu narsisti.
Yritän välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntejä, asianajajia ja lastenvalvojia, koska exäni narsisteille tyypilliseen tapaan saa nautintoa riitelemisestä ja osaa tarvittaessa esittää uhria todella uskottavasti. Ex soittelee jatkuvasti lastenvalvojalle ja haukkuu minua, mutta olen hiljaa koska en halua ruokkia exän touhua. Ex uhkailee oikeuskäsittelyillä, mutta sanahelinää näyttää olevan. Tosin on niin hullu että ei kannata lähteä hakemaan yksinhuoltajuutta. Eihän siitä hirveästi ole apua, koska exän tapaamisoikeus kuitenkin säilyy.
Teinit on aivan rikki, mutta pidän stabiilin kodin minun luona ja tuen sen minkä pystyn enkä sorru haukkumaan heidän isää.
Mä en ole kuin äärimmäisestä pakosta exän kanssa yhteydessä. Ja se on tosi vähän. Ehkä kerran kuukaudessa ja sekin sähköpostilla.
Mun suositus on että hoidat itse lasten asiat ja vain silloin otat exän mukaan kun lakisääteinen pakko (esim pankkitilin avaaminen, passin hakeminen). Blokkaa ex puhelimesta ja whapista. Sallit exän ainoaksi yhteydenottovälineeksi sähköpostin, jolloin sulle jää kaikki kirjallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset ovat?
Ovat 6 ja 11.
Menen ostamaan vanhemmalle lapselle tänään taas melatoniinia "salaa isältä" ja annan mukaan hänelle isälleen. Tämä on lääkärin määräämää univaikeuksiin, mutta isä ei suostu sitä ostamaan ja antamaan, joten minun pitää ne lapselle hankkia sekä ohjeistaa ottamaan itsenäisesti isää vastaan, mikäli kokee tarvetta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ex esittää uhria, lähdin kuulemma väkivaltaisesti ja yllättävästi parisuhteesta. Mitkään selitykset eivät hänelle kelvanneet. Yritin empaattisesti selittää kantaani lukuisia kertoja. Pakoon siis aivan loppuun ja olin henkisesti alistettu vain kodin piiriin, exäni seuraneidiksi. Kaikki muu tekeminen sai hänet voimaan niin huonosti ja hän syytti minua hänen laiminlyönnistä. Olen ymmärtänyt vuosien saatossa, että mies on todella häiriintynyt. Pelottaa tuleva oikeustaistelu, mutta onneksi minulla on satoja viestejä joissa yritän tuoda huolta lapsista ilmi eksäni ohittaessa ne täysin ja syytellessä milloin mistäkin manipuloinnista ja henkisestä väkivallasta. En enää edes välitä omasta elämästäni ja voinnistani, elän kuin kone saadakseni meille elantoa ja hoitaakseni lasteni asioita minkä ehdin ja kykenen. Ap
Et sä niillä viesteillä mitään tee, ei niitä kukaan ala lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasten ongelmat missään köräjäoikeudessa ratkea. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja isän kanssa yhteistyöhön
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset ovat?
Ovat 6 ja 11.
Menen ostamaan vanhemmalle lapselle tänään taas melatoniinia "salaa isältä" ja annan mukaan hänelle isälleen. Tämä on lääkärin määräämää univaikeuksiin, mutta isä ei suostu sitä ostamaan ja antamaan, joten minun pitää ne lapselle hankkia sekä ohjeistaa ottamaan itsenäisesti isää vastaan, mikäli kokee tarvetta...
Ap
Juuri noin se menee.
Minä sanoin aikanani lapselle, että isä ei ole lääkäri, eikä tiedä asioita, joita lääkäri tietää.
Ja minä unohdin muistuttaa lapselle, että pitää paketin piilossa. Ei tajunnut itse ja minä sain taas yhden sadasta haukkumissoitosta. Tai viesteistä, koska en vastannut soittoihin, vaan kommunikoin ainoastaan viesteillä.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ongelmat missään köräjäoikeudessa ratkea. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja isän kanssa yhteistyöhön
Kun luonnehäiriöisen kanssa haluaa tehdä yhteistyötä, niin se tarkoittaa sitä, että tekee kaiken niin kuin luonnehäiriöinen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ongelmat missään köräjäoikeudessa ratkea. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja isän kanssa yhteistyöhön
Kuten sanottu, olen pyytänyt kymmeniä kertoja yhteistyöhön. Jos toinen ei halua tehdä yhteistyötä, niin yhteistyötä toivovalla/anelevalla vanhemmalla ei ole mitään keinoja sellaista aloittaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anele. Älä puhu mitään muuta kuin asiaa. Älä puhu tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Älä anele. Älä puhu mitään muuta kuin asiaa. Älä puhu tunteista.
Sitäkin on kokeiltu. Myös lääkärit ovat pitäneet isälle pitkiä lääketieteellisiä "käännytysmonologeja". Ei auta. Ap
En muista tarvinneeni toisen huoltajan lupaa lapsen viemiseen perheneuvolan psykologille Koulun psykologin kautta lähti kaikki eteen päin jos sinulla kouluikäinen se joka enemmän oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vastaava tilanne ja ex mies diagnosoitu narsisti.
Yritän välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntejä, asianajajia ja lastenvalvojia, koska exäni narsisteille tyypilliseen tapaan saa nautintoa riitelemisestä ja osaa tarvittaessa esittää uhria todella uskottavasti. Ex soittelee jatkuvasti lastenvalvojalle ja haukkuu minua, mutta olen hiljaa koska en halua ruokkia exän touhua. Ex uhkailee oikeuskäsittelyillä, mutta sanahelinää näyttää olevan. Tosin on niin hullu että ei kannata lähteä hakemaan yksinhuoltajuutta. Eihän siitä hirveästi ole apua, koska exän tapaamisoikeus kuitenkin säilyy.
Teinit on aivan rikki, mutta pidän stabiilin kodin minun luona ja tuen sen minkä pystyn enkä sorru haukkumaan heidän isää.
Mä en ole kuin äärimmäisestä pakosta exän kanssa yhteydessä. Ja se on tosi vähän. Ehkä kerran kuukaudessa ja sekin sähköpostilla.
Mun suositus on että hoidat itse lasten asiat ja vain silloin otat exän mukaan kun lakisääteinen pakko (esim pankkitilin avaaminen, passin hakeminen). Blokkaa ex puhelimesta ja whapista. Sallit exän ainoaksi yhteydenottovälineeksi sähköpostin, jolloin sulle jää kaikki kirjallisena.
Sinä olet itse hänet diagnosoinut. Ei narsisti mene diagnosoitavaksi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anele. Älä puhu mitään muuta kuin asiaa. Älä puhu tunteista.
Sitäkin on kokeiltu. Myös lääkärit ovat pitäneet isälle pitkiä lääketieteellisiä "käännytysmonologeja". Ei auta. Ap
Muistan tuon. Jälkeenpäin isä totesi, että mitä muka se lääkäri mitään tietää.
5
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten ongelmat missään köräjäoikeudessa ratkea. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja isän kanssa yhteistyöhön
20 vuotta olin Diagnosoidun narsistin kanssa ja voin vakuuttaa että narsistin kanssa ei voi tehdä yhteistyötä. Mikään ei käy, olet syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan. Itse asiasta ei voi keskustella j sopia , keskustelut ovat ex-vaimon haukkumista.
Siksi sen tervepäisen täytyy hoitaa lasten asiat vaikka yhteishuolto.
Alue: Aihe vapaa
Isän asianajaja oli myös tälläisiin vieraannuttajavamhempiin erikoistunut (sillä perusteella, että olen narsisti ja vieraannuttaja). Isä kuittaa huoleni lasten suhteen niin, että ihmettelee "mikähän mahtaa olla sunkin motiivi saada lapsille jotain ongelmia". Lääkärit, päivähoito, perhettä, sekä koulu jakavat kuitenkin kaikki saman huolen kanssani, joten minun on vaikea nähdä että "projisoisin ongelmiani lapsiin", kuten isä sanoo. Ap