YH äidin treffeille pyytämäminen
Osaisiko palstan YH äidit antaa vinkkejä, mistä teidät löytää, ja miten haluatte teitä pyydettävän treffeille? Saa toki kertoo senkin mistä teidät tunnistaa, mutta se voi olla kyllä mahdottomuus..
Nyt kun avioero on selvä (ainakin melkein), ja yhteishuoltajuuskuviot selkeytynyt, on tullut aika alkaa suunnitella uuden kumppanin löytämistä. Ja siihen tulokseen olen ajatuksissani tullut että lienee parasta etsiä pelkistä YH-äideistä, joilla elo jo vakautunut eron jälkeen. Heidän joukosta varmasti löytyisi mitä haen, eli ei toiveita lapsiluvun lisäyksestä, eikä kiire saman katon alle.
Ja YH:llä tarkoitan yksinhuoltajaa TAI yhteishuoltajaa.. En tiedä sopiiko nuo molemmat tapaukset virallisesti tuon termin alle??
Eli nyt neuvoja, mistä alkuun? Pakko kysellä neuvoja kun edellisestä treffeille pyynnöstä on kuitenki aikaa jo 13 vuotta.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Pysytäänpä asiassa. Niitä vinkkejä.
Tinderissä kävin, maksoin, viivyin minuutin ja ei ollu mun juttu.
Ero on käsitelty.
Montko VUOTTA pitäisi olla itsekseen eron jälkeen. Ei niitä vuosia välttämättä paljo ole jäljellä!
Hyvien tapojen mukaan puolet suhteen kestosta. Eli jos suhde kesti 10 vuotta, voit aloittaa uuden suhteen oltuasi 5 vuotta yksin. Jos suhde kesti vuoden, niin puolen vuoden karanteeni on riittävä jne.
Mitäs jos keskityt niihin lapsiin ja odotat että ne on aikuisia ennen kuin alat katsella mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysytäänpä asiassa. Niitä vinkkejä.
Tinderissä kävin, maksoin, viivyin minuutin ja ei ollu mun juttu.
Ero on käsitelty.
Montko VUOTTA pitäisi olla itsekseen eron jälkeen. Ei niitä vuosia välttämättä paljo ole jäljellä!
Hyvien tapojen mukaan puolet suhteen kestosta. Eli jos suhde kesti 10 vuotta, voit aloittaa uuden suhteen oltuasi 5 vuotta yksin. Jos suhde kesti vuoden, niin puolen vuoden karanteeni on riittävä jne.
Juujuu mutta perusta tolle aiheelle oma ketju. Tämä ketju ei oo tälle aiheelle.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos keskityt niihin lapsiin ja odotat että ne on aikuisia ennen kuin alat katsella mitään muuta.
Noin ensin ajattelin. Mutta mieli muuttui. Yksi elämä jne. Niin kuin sanottu, saman katon alle en halua heti. Koska keskityn Myös lapsiini.
En tod halua treffipyyntöjä ukkomiehiltä.
"Nyt kun avioero on selvä (ainakin melkein).."
Onko vaimosi myös tietoinen siitä, että aiotte erota, vai kerrotko sen pelkästään treffikutsusi kohteelle?
Marjo44hki kirjoitti:
En tod halua treffipyyntöjä ukkomiehiltä.
"Nyt kun avioero on selvä (ainakin melkein).."Onko vaimosi myös tietoinen siitä, että aiotte erota, vai kerrotko sen pelkästään treffikutsusi kohteelle?
On, älä huoli
Jos Tinder tai vastaavat ei ole sun juttu, niin sitten mä melkein sanoisin että tee elämästäsi itsesi näköistä, tee vapaa-ajallasi sellaisia juttuja joista tykkäät, ja tiedä vaikka niissä kuvioissa tutustuisit kivoihin tyyppeihin. Pakonomainen kumppanin etsiminen ja vieläpä tietystä ryhmästä (yh-äidit) voi olla vähän luotaantyöntävää. Mä haluaisin ajatella että mä olen kiinnostava naisena ja ihmisenä, en siksi että satun olemaan eronnut äiti.
Vierailija kirjoitti:
Jostain harrastuksesta olisi luontevin. Sellainen, jossa on lapsi mukana. Leikkipuistostakin voi löytää, jos on sosiaalinen.
Hyviå vinkkejä! Harrastuksissa toki se huono puoli, jos tulee pakit niin joka viikko nähdään silti. Ainaki joissaki harrastuksissa. Leikkipuistossa tosiaan tuota sosiaalisuutta tarvittas.. Jo siihenkin että selvittää onko YH vai varattu. Rohkasuryyppy ei liene toivottavaa siellä. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysytäänpä asiassa. Niitä vinkkejä.
Tinderissä kävin, maksoin, viivyin minuutin ja ei ollu mun juttu.
Ero on käsitelty.
Montko VUOTTA pitäisi olla itsekseen eron jälkeen. Ei niitä vuosia välttämättä paljo ole jäljellä!
Hyvien tapojen mukaan puolet suhteen kestosta. Eli jos suhde kesti 10 vuotta, voit aloittaa uuden suhteen oltuasi 5 vuotta yksin. Jos suhde kesti vuoden, niin puolen vuoden karanteeni on riittävä jne.
Hyvien tapojen?
Vierailija kirjoitti:
Jos Tinder tai vastaavat ei ole sun juttu, niin sitten mä melkein sanoisin että tee elämästäsi itsesi näköistä, tee vapaa-ajallasi sellaisia juttuja joista tykkäät, ja tiedä vaikka niissä kuvioissa tutustuisit kivoihin tyyppeihin. Pakonomainen kumppanin etsiminen ja vieläpä tietystä ryhmästä (yh-äidit) voi olla vähän luotaantyöntävää. Mä haluaisin ajatella että mä olen kiinnostava naisena ja ihmisenä, en siksi että satun olemaan eronnut äiti.
Joo oikeessa oot tuossa tietty ryhmä asiassa. Ei ole tahdikasta ainakaan ilmottaa että olet kiinnostava koska oot yh.. Mutta kai nykyään parin hakua tehdään tylymmilläkin ihmisten jaottelulla. Tosiaan uskoisin että yh joukosta löytyy helpommin ikäisiäni naisia, joilla jo lapsiluku täynnä, ja eivät säikähdå omia lapsianikaan.
No tässähän minä olen, istun palstalla kun ei ole uutta miestä eikä mitään muutakaan tekemistä. En ole deittiapeissa. Harrastuksista minut yleensä löytää ( vapaaehtoistyö, laskettelu).
Mua vois joku mies pyytää treffeille ihan kasvotusten, tyyliin kysyisi lähdenkö illalliselle ravintolaan. Tai pyytäisi mukaansa laskettelemaan päiväksi. Ja rinnekahvilassa tietysti voi lähestyä ja kysyä voiko tarjota kaakaon tai munkin.
Hiljaista on ollut. Itse olen sen verran ujo että en varmaan koskaan uskalla tehdä miehelle aloitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain harrastuksesta olisi luontevin. Sellainen, jossa on lapsi mukana. Leikkipuistostakin voi löytää, jos on sosiaalinen.
Hyviå vinkkejä! Harrastuksissa toki se huono puoli, jos tulee pakit niin joka viikko nähdään silti. Ainaki joissaki harrastuksissa. Leikkipuistossa tosiaan tuota sosiaalisuutta tarvittas.. Jo siihenkin että selvittää onko YH vai varattu. Rohkasuryyppy ei liene toivottavaa siellä. .
Itse koin leikkipuistossa juttelun luontevaksi. Ei sitä tietysti tarvitse jutella sen enempää, jos ei kiinnosta. Voi siirtyä toiseen paikkaan.
Helposti löytää yhteistä juttua lapsista ja lapsien tekemisistä. Ja jos lapset viihtyvät keskenään, on luonnollista vaihtaa numeroita ja sopia leikkitreffejä. Ei siinäkään mitään sen ihmeempää.
Sieltä olisi helposti löytänyt seuraa, kun tulee oltua monta tuntia joka päivä säällä kuin säällä. Lapset ovat yhteinen harrastus, muuta ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain harrastuksesta olisi luontevin. Sellainen, jossa on lapsi mukana. Leikkipuistostakin voi löytää, jos on sosiaalinen.
Hyviå vinkkejä! Harrastuksissa toki se huono puoli, jos tulee pakit niin joka viikko nähdään silti. Ainaki joissaki harrastuksissa. Leikkipuistossa tosiaan tuota sosiaalisuutta tarvittas.. Jo siihenkin että selvittää onko YH vai varattu. Rohkasuryyppy ei liene toivottavaa siellä. .
Esim. vanhempi-lapsi-kurssit ovat hyviä. Löytyy jalkapalloa ja muuta urheilua, kokkausta ja askartelua. Jos on lapsen kanssa aktiivinen, ennen pitkää löytää toisen yh:n. Siinä ei ole sellaista pätemistä tai esittämistä, niinkuin muuten voi olla, kun ollaan lapsen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Jostain harrastuksesta olisi luontevin. Sellainen, jossa on lapsi mukana. Leikkipuistostakin voi löytää, jos on sosiaalinen.
Tätä minäkin ajattelin. Totaaliyhärinä mulla ei ollut oikeestaan ikinä lapsivapaata aikaa. Isovanhemmat auttoi paljonkin, mutta se mahdollisti mun vuorotyön.
Kaikkein helpoiten ihmisiin tutustui tarhan pihalla, lasten harrastuksien parissa ja vielä ala-asteellakin oli paljon tapahtumia, missä oli vanhemmat mukana. Tietysti myös muut paikat, missä lasten kanssa liikutaan, leikkipuistot, uimahallit yms.
Niissä vaan rohkeesti kaikkien kanssa juttelemaan, pian sulle selviää ketkä on eronneita ja ketkä naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
No tässähän minä olen, istun palstalla kun ei ole uutta miestä eikä mitään muutakaan tekemistä. En ole deittiapeissa. Harrastuksista minut yleensä löytää ( vapaaehtoistyö, laskettelu).
Mua vois joku mies pyytää treffeille ihan kasvotusten, tyyliin kysyisi lähdenkö illalliselle ravintolaan. Tai pyytäisi mukaansa laskettelemaan päiväksi. Ja rinnekahvilassa tietysti voi lähestyä ja kysyä voiko tarjota kaakaon tai munkin.
Hiljaista on ollut. Itse olen sen verran ujo että en varmaan koskaan uskalla tehdä miehelle aloitetta.
No ihan sama vikahan se minulla on, ujous. Eikä tosiaan toimi enää se rohkasuryyppy niinku nuorempana. Sehän se nuoruuden paritumiset pelasti.
Ja silläpä tässä itsekin kirjottelen, kerään rohkeutta sitä varten ku tilaisuus tulee. Jäätymistä vois auttaa se ku vähä "harjottelee vuorosanoja".
Oon ehkä elämäni aikana tehnyt noin alle 10 iskuyritystä, ja täytyy kyllä ihmeekseni todeta että onnistumiprosentti on uskomaton, varmaan ainakin puolet on toiminu. Eikä ole ollut koskaan ulkonäön ansiota!
Kai sitä sen pohjalta uskaltaa yrittää vielä.
Kiva kun kerroit jotain konkreettista, mikä vois toimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässähän minä olen, istun palstalla kun ei ole uutta miestä eikä mitään muutakaan tekemistä. En ole deittiapeissa. Harrastuksista minut yleensä löytää ( vapaaehtoistyö, laskettelu).
Mua vois joku mies pyytää treffeille ihan kasvotusten, tyyliin kysyisi lähdenkö illalliselle ravintolaan. Tai pyytäisi mukaansa laskettelemaan päiväksi. Ja rinnekahvilassa tietysti voi lähestyä ja kysyä voiko tarjota kaakaon tai munkin.
Hiljaista on ollut. Itse olen sen verran ujo että en varmaan koskaan uskalla tehdä miehelle aloitetta.
No ihan sama vikahan se minulla on, ujous. Eikä tosiaan toimi enää se rohkasuryyppy niinku nuorempana. Sehän se nuoruuden paritumiset pelasti.
Ja silläpä tässä itsekin kirjottelen, kerään rohkeutta sitä varten ku tilaisuus tulee. Jäätymistä vois auttaa se ku vähä "harjottelee vuorosanoja".
Oon ehkä elämäni aikana tehnyt noin alle 10 iskuyritystä, ja täytyy kyllä ihmeekseni todeta että onnistumiprosentti on uskomaton, varmaan ainakin puolet on toiminu. Eikä ole ollut koskaan ulkonäön ansiota!
Kai sitä sen pohjalta uskaltaa yrittää vielä.
Kiva kun kerroit jotain konkreettista, mikä vois toimia sinulle!
Ja vielä, tosi kiva kuulla että jonkun mielestä vielä on toivottavaa kysyä suoraan illalliselle jne = treffeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain harrastuksesta olisi luontevin. Sellainen, jossa on lapsi mukana. Leikkipuistostakin voi löytää, jos on sosiaalinen.
Hyviå vinkkejä! Harrastuksissa toki se huono puoli, jos tulee pakit niin joka viikko nähdään silti. Ainaki joissaki harrastuksissa. Leikkipuistossa tosiaan tuota sosiaalisuutta tarvittas.. Jo siihenkin että selvittää onko YH vai varattu. Rohkasuryyppy ei liene toivottavaa siellä. .
Esim. vanhempi-lapsi-kurssit ovat hyviä. Löytyy jalkapalloa ja muuta urheilua, kokkausta ja askartelua. Jos on lapsen kanssa aktiivinen, ennen pitkää löytää toisen yh:n. Siinä ei ole sellaista pätemistä tai esittämistä, niinkuin muuten voi olla, kun ollaan lapsen ehdoilla.
Täytyy kyllä myöntää että nuo vanhempi-lapsi kurssit ei oo ikinä käynyt mielessäkään.. ehkäpä siksi että niitä omia ja lasten harrastuksia on jo nyt "niin paljo". Mutta kyllä tuota asiaa pitää ehkä miettiä uusiksi. Nimen omaan sen takia että noissa kohtaamiset menee varmasti pienemmällä jännityksellä. Haasteena kylläkin se että lasten ikäjakauman takia vaikee keksiä kursseja, jonne voitas mennä koko porukalla.. Mutta mikäpä YH:lle helppoa!
Me av mammat tiedetään sun asiat paremmin kuin sinä.